Luettelo italialaisista koiraroduista

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lagotto romagnolo talvisessa metsässä.

Italialaisista koiraroduista Suomessa suosituin on lagotto romagnolo, ja muita koiraihmisten keskuudessa suhteellisen tunnettuja bolognese, italianvinttikoira, maremmano-abruzzese, cane corso, napolinmastiffi ja volpino italiano. Italiassa suosituin kotimainen rotu on puolestaan Suomessa toistaiseksi täysin tuntematon maremmanajokoira. Kaiken kaikkiaan italialaiset rodut eivät kuitenkaan ole saavuttaneet suomalaisittain eivätkä kansainvälisesti läheskään samanlaista suosiota kuin esimerkiksi saksalaiset tai brittiläiset rodut keskimäärin. Italian kennelliitto Ente Nazionale della Cinofilia Italiana on hyväksynyt myös kaksi sellaista rotua joilla ei ole vielä FCI-tunnustusta. Lisäksi se on avannut oman rekisterin muutamalle rodulle, mikä on alkuprosessi niiden täydelle kansalliselle hyväksynnälle.

ENCI:n hyväksymät italialaiset rodut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ENCI:n avoimeen rekisteriin hyväksymät italialaiset rodut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Epäviralliset italialaiset rodut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukupuuttoon kuolleet italialaiset rodut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italialaiset roturisteytykset l. "Mezzot"

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mezzo tarkoittaa roturisteytystä, joka on tehty kahden italialaisen rodun kesken. Risteytyksen toinen osapuoli on lähes poikkeuksetta cane corso.

  • Mezzoangue, sananmukaisesti "puoliverinen" (mezzo="puoli-", sangue="veri", "rotu") tai mahdollisesti "puoliksi verikoira", cane corson ja italianajokoiran risteytyksestä syntynyt monikäyttöinen metsästyskoira.[3]
  • Mezzocorso, sananmukaisesti "puoliksi corso", cane corson ja maremmano-abruzzesen risteytyksestä syntynyt paimen-laumanvartija.[3]
  • Mezzolevriero eli straviere, sanamukaisesti "puoliksi vinttikoira" (levriero="vinttikoira"), cane corson ja vinttikoiran - yleensä englanninvinttikoiran[4] - risteytyksestä syntynyt nopea metsästyskoira.[3][4] Sen jalostuksen päämääränä oli aikaansaada cane corsoa nopeampi koira, ja sitä käytetään yleensä villisian metsästykseen. Se on erityisen yleinen maan eteläosissa ja saarilla - varsinkin Sardiniassa.[4]

Italiassa vuonna 2019 rekisteröidyt italialaiset rodut suosituimmuusjärjestyksessä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italiassa tällä hetkellä rekisteröidyt kotimaiset rodut suosituimmuusjärjestyksessä:[5]

  1. maremmanajokoira (5203 uutta rekisteröintiä)
  2. italianajokoira, lyhytkarvainen (3755 uutta rekisteröintiä)
  3. cane corso (2961 uutta rekisteröintiä)
  4. lagotto romagnolo (2915 uutta rekisteröintiä)
  5. maltankoira (2286 uutta rekisteröintiä)
  6. maremmano-abruzzese (1094 uutta rekisteröintiä)
  7. italianajokoira, karkeakarvainen (789 uutta rekisteröintiä)
  8. italianseisoja (657 uutta rekisteröintiä)
  9. napolinmastiffi (565 uutta rekisteröintiä)
  10. spinone (470 uutta rekisteröintiä)
  11. bolognese (418 uutta rekisteröintiä)
  12. italianvinttikoira (287 uutta rekisteröintiä)
  13. apenniinienajokoira (230 uutta rekisteröintiä)
  14. volpino italiano (148 uutta rekisteröintiä)
  15. etnankoira (142 uutta rekisteröintiä)
  16. bergamonpaimenkoira (95 uutta rekisteröintiä)
  17. spino degli iblei (87 uutta rekisteröintiä)
  18. silanpaimenkoira (73 uutta rekisteröintiä)
  19. sisilianpaimenkoira (67 uutta rekisteröintiä)
  20. fonninpaimenkoira (24 uutta rekisteröintiä)
  21. biellanpaimenkoira (16 uutta rekisteröintiä)
  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v Razze canine italiane estinte. Cani.it. Haettu 8.2.2019.
  2. a b Tonelli, E. (2006). Cani - Le Razze, 6. painos. Demetra.
  3. a b c d Morris, D. Dogs - The Ultimate Dictionary of over 1,000 Breeds. North Pomfret, Vermont: Trafalgar Square, 2002, 552. ISBN 978-1-57076-410-3.
  4. a b c Canton, Mario. Levrieri e segugi primitivi, s. 346-347. Antonio Crepaldi Editore, 2012: Porto Viro, Italia.
  5. Libro genealogico, I Nostri cani. ENCI, 1.12.2020. Haettu 19.12.2020.


Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]