Apenniinienpaimenkoira

Apenniinienpaimenkoira
Avaintiedot
Alkuperämaa	Italia
Määrä	Suomessa ei yhtään; Italiassa 200
Rodun syntyaika	1000-luku
Alkuperäinen käyttö	lampaiden paimennus, omaisuuden vartiointi
Nykyinen käyttö	paimen-, vahti- ja seurakoira
Muita nimityksiä	Cane da Pastore dell'Apennino Reggiano, Cane Lupino del Gigante, Cane Luvin
FCI-luokitus	ei
Ulkonäkö
Paino	20–30 kg
Säkäkorkeus	uros 52–58 cm, narttu 48–54 cm
Väritys	kaikki sallitaan
Infobox OK

Apenniinienpaimenkoira (Cane da Pastore dell'Apennino Reggiano) on italialainen koirarotu.

Ulkomuoto

Musta pitkäkarvainen apenniinienpaimenkoira.

Musta pentu.

Fawn pentu.

Apenniinienpaimenkoira muistuttaa pienikokoista sutta, koska sitä tiedetään risteytetyn myös susien kanssa - tästä juontavat nimitykset cane lupino ja cane luvin. Se onkin tyypiltään ja piirteiltään hyvin susimainen: sillä on pystyt korvat, kolmionmuotoinen pää ja suipponeva kuono. Rodusta on kaksi karvamuunnosta, lyhyt- ja pitkäkarvainen. Kaikki värit ja väriyhdistelmät sallitaan, mutta yleisimmät ovat harmaa, tuhkanharmaa, fawn, punainen, kuparinvärinen, ruskea, musta, valkoinen ja kaksivärinen. Jopa blue merlejä, brindlejä, oransseja ja norsunluunvärisiä koiria esiintyy. Urosten säkäkorkeus on 52–58 cm ja narttujen 48–54 cm. Paino vaihtelee 20–30 kg välillä.

Luonne ja käyttäytyminen

Apenniinienpaimenkoira on 2-vuotiaaksi asti sosiaalinen ja leikkisä. Normaalioloissa se on harkitseva ja rauhallinen. Siitä saa kuitenkin koulutettua suojelukoiran, ja omistajan käskystä se ei epäröi toimia nopeasti ja pelottomasti. Se on erittäin oppivainen ja sitä voidaan käyttää lampaiden paimentamiseen tai omaisuuden vartiointiin. Se tulee erittäin hyvin toimeen lasten kanssa, mutta kiintyy yleensä vain yhteen perheenjäseneen kun taas muihin se suhtautuu lähes välinpitämättömästi. Urokset ovat reviiritietoisia.

Alkuperä

Apenniinienpaimenkoira on kotoisin Apenniinien vuoristosta Reggio Emilian läheltä ja on läheistä sukua cane toccatorelle. Toisin kuin voisi luulla, sana gigante sen toisessa italiankielisessä nimessä ei viittaa kokoon (kyse on vain keskikokoisesta koirasta) vaan vuoreen joka sijaitsee lähellä sen kotialuetta.

Rotu on erittäin vanha ja sen historia voidaan jäljittää 1000-luvulle asti. Lupino eli sudentyyppinen koira on tunnettu pitkään paikallismuunnoksina eri puolilla Reggio Emilian laaksoja. Näihin muunnoksiin lukeutuivat mm. Ramiseton ventassonsusikoira, Collagnan valbonansusikoira, Gessi Triassicin costa de grassinsusikoira ja Villa Minozzon val d'astansusikoira. Nykyinen rotu polveutuu kaikista neljästä paikallismuunnoksesta.

Apenniinienpaimenkoiran tehtävä on ollut toimia paimen- ja vahtikoirana. Maatalouden harjoittamisen käytyä alueella harvinaisemmaksi ja muiden rotujen saavuttua alueelle siitä on tullut uhanalainen: jäljellä arvioidaan olevan enää noin 200 puhdasrotuista yksilöä. Ente Nazionale della Cinofilia Italiana ei tunnusta rotua.