Ludwig Wittgenstein

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Ludvig Wittgenstein)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hakusana ”Wittgenstein” ohjaa tänne. Wittgenstein voi tarkoittaa myös brittiläistä elokuvaa vuodelta 1993.
Ludwig Wittgenstein
Ludwig Wittgenstein vuonna 1930.
Ludwig Wittgenstein vuonna 1930.
Henkilötiedot
Syntynyt26. huhtikuuta 1889
Wien, Itävalta-Unkari
Kuollut29. huhtikuuta 1951 (62 vuotta)
Cambridge, Yhdistynyt kuningaskunta
Koulutus ja ura
Koulukunta analyyttinen filosofia
Vaikutusalueet logiikka, kielifilosofia, matematiikan filosofia
Tunnetut työt Tractatus Logico-Philosophicus, Filosofisia tutkimuksia, Varmuudesta
Väitöstyön ohjaaja Bertrand Russell ja Frank Ramsey
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.wittgen-cam.ac.uk

Ludwig Josef Johann Wittgenstein (26. huhtikuuta 1889 Wien, Itävalta-Unkari – 29. huhtikuuta 1951 Cambridge, Yhdistynyt kuningaskunta) oli itävaltalais-englantilainen filosofi,[1] joka vaikutti 1900-luvun alkupuolella loogiseen empirismiin ja analyyttisen filosofian syntyyn.

Wittgensteinin tuotanto jaetaan usein varhaiseen ja myöhäiseen kauteen. Vaikka hänen ajattelunsa muuttui ajan mittaan radikaalistikin, muutamat tutkijat ovat myös painottaneet hänen teostensa olennaisia jatkuvuuksia.

Elämä ja filosofia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Ludwig Wittgensteinin elämäkerta

Lapsuus ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wittgenstein syntyi sivistyneeseen ja musikaaliseen perheeseen. Pianisti Paul Wittgenstein oli hänen isoveljensä. Hän oli kotiopetuksessa vuoteen 1903, jonka jälkeen hän aloitti Linzissä kolmivuotisen, teknisiin aineisiin erikoistuneen reaalikoulun.

Wittgenstein siirtyi 1906 opiskelemaan tekniikkaa Berliinin teknilliseen korkeakouluun, jossa hän kiinnostui ilmailusta. Hän muutti vuonna 1908 Manchesteriin tekemään tekniikan tohtorintutkintoaan. Opiskellessaan Manchesterissa hän kiinnostui matematiikan perusteista, koska hän tarvitsi matematiikkaa potkurien suunnittelussa. Näin hän tapasi modernin logiikan perustajan Gottlob Fregen ja näytti tälle erästä logiikka-aiheista kirjoitelmaansa. Tekstin luettuaan Frege ehdotti, että Wittgenstein voisi lähteä Cambridgen yliopistoon opiskelemaan Bertrand Russellin johdolla logiikkaa. Wittgenstein siirtyi Cambridgeen, teki pian suuren vaikutuksen Russelliin ja G. E. Mooreen ja alkoi työskennellä logiikan ja matemaattisen logiikan perusteiden parissa. Russell huomasi heti Wittgensteinin kyvykkyyden ja jätti logiikan perusteita koskevien ongelmien pohtimisen tälle.

Varhaiskausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gustav Klimt: Wittgensteinin sisaren Margarethe Stonborough-Wittgensteinin muotokuva, 1905.

Wittgenstein ilmoittautui heti ensimmäisen maailmansodan puhjettua vapaaehtoiseksi Itävalta-Unkarin armeijaan, toisin kuin pasifisti Russell. Sodan aikana hän kirjoitti maineikkaimman teoksensa Tractatus logico-philosophicuksen eli Loogis-filosofisen tutkielman. Teos pohjaa käsitykseen kielestä, jonka mukaan mielekkäät lauseet ovat maailman asiantilojen kuvia. Lauseet sanovat maailman olioiden olevan tavalla tai toisella, ja maailma voi joko vastata lausetta tai olla vastaamatta. Tractatuksessa Wittgenstein pohtii logiikan näkökulmasta kielen ja maailman välisen yhteyden edellytyksiä.

Tämä käsitys lauseiden luonteesta sulkee kielenkäytön ulkopuolelle esimerkiksi etiikkaa tai estetiikkaa koskevat pohdinnat, kenties filosofian yleisemminkin, sillä niissä ei selvästikään ole kyse maailmassa olevien olioiden tilasta. Wittgenstein kuitenkin sanoo, että näitä asioita voi ”näyttää” kielen pohjalta, vaikka niitä ei varsinaisesti voikaan ”sanoa”. Esimerkiksi olioiden olemassaolosta ei voi muodostaa väitelauseita, mutta olioista puhuminen kuitenkin viittaa niiden olemassaoloon.

Saatuaan Tractatuksen valmiiksi Wittgenstein uskoi ratkaisseensa kaikki oleelliset filosofiset kysymykset. Hän päätti jättää filosofian ja ryhtyi opettajaksi Itävallan maaseudulle pieneen Trattenbachin kylään. Samaan aikaan Tractatus alkoi herättää kiinnostusta, ja niin sanotun Wienin piirin jäsenet olivat siitä erityisen innostuneita. Wienin piiri koostui filosofeista, joiden mielestä filosofian tulisi olla luonteeltaan luonnontieteitä muistuttavaa ja sen tärkeimpänä apuvälineenä olisi käytettävä modernia logiikkaa. Wieninpiiriläiset kokivat käyttökelpoiseksi etenkin Tractatuksen tieteeseen soveltuvan puolen, joka koskee väitelauseiden mielekkyyden rajoja ja suhdetta. Vaikka Tractatus ja looginen empirismi yhdessä muodostivat analyyttisen filosofian perustan, Wittgenstein suhtautui Wienin piirin toimintaan epäillen. Hän ei kannattanut loogisten empiristien ateismia ja fysikalismia.[2]

Myöhäiskausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhyehkön opettajanuransa jälkeen Wittgenstein päätyi tutkimaan Tractatusta uudelleen. Hän katsoi tehneensä useita vakavia virheitä ja palasi jälleen filosofian pariin. Wittgensteinin myöhemmältä kaudelta on jälkipolville jäänyt paljon muistiinpanoja ja luentomateriaalia sekä muutamia vasta paljon myöhemmin julkaistuja kirjoja. Tärkein myöhäiskauden teos on Filosofisia tutkimuksia, jossa hän esittelee pääajatuksensa hyvin selvästi. Vasta Wittgensteinin kuoleman jälkeen kirjaksi kootussa Filosofisissa tutkimuksissa hän esittää muun muassa paljon puhutun yksityisen kielen argumentin ja käsittelee siinä säännön seuraamisen ongelmaa.

Wittgenstein huomasi, että hänen luomansa kielen kuvateoria ei riitä kielen luonteen tutkimiseen, koska kielen tehtävä todellisuuden kuvaajana on vain yksi sen käyttötarkoituksista ja on olemassa muitakin kielen käyttötapoja. Hän kutsui kielen käyttötapoja kielipeleiksi.[3] Esimerkiksi rukoilulla, anteeksipyytämisellä, kiroilulla, tieteellisillä väittämillä ja muilla kielen käyttötavoilla on omat kielipelinsä. Vastaavasti esimerkiksi lääkäreillä, ralliautoilijoilla, katolilaisilla, luterilaisilla ja muilla kielen käyttäjillä on omat kielipelinsä. Kielipelit voivat olla toisilleen läheistä tai kaukaista sukua.[1] Lääkärin ja ralliautoilijan puheet poikkeavat toisistaan enemmän kuin katolisen ja luterilaisen kristityn. Analogia on sama kuin pesäpallolla ja baseballilla verrattuna pesäpalloon ja nyrkkeilyyn. Wittgenstein korosti, poiketen perinteisestä kielianalyyttisesta tavasta etsiä jotain yhtä tiettyä yhdistävää tekijää joka niputtaa alleen jonkin tietyn sanan merkityksen, ettei tällaista yhdistävää piirrettä tarvitse olla olemassa, vaan saman sanan käytöt eri kielipeleissä muodostavat perheen jota yhdistää perheyhtäläisyys[4] – samoin kuin tietyn perheen joillakin jäsenillä on samanlainen nenä, joillakin samanlainen kävelytyyli ja niin edelleen ilman yhtä kaikkia yhdistävää piirrettä.

Wittgensteinin hautakivi Cambridgessa Ascension Parish Burial Ground -hautausmaalla.

Wittgenstein säilytti edelleen näkemyksensä siitä, että filosofiset ongelmat johtuivat kielen väärinkäytöstä, mutta nyt hänen mukaansa kielen väärinkäyttöä on kahden tai useamman kielipelin sekoittaminen, muunlaista kielen väärinkäyttöä ei ole. Esimerkiksi kysymys ”Onko enemmän identtinen kuin epätosi vai maksalaatikko?” saattaisi olla aivan pätevä jossain kielipelissä, vaikkei sellaista tällä hetkellä tunnetakaan. On kuitenkin vaikeaa, ellei inhimillisesti mahdotonta, kuvitella sellaista aktuaalista tilannetta, yleisemmin elämänmuotoa, jossa tämänkaltaisilla ilmaisuilla olisi varsinainen merkitys. Voidaan toki kehittää sketsi tai ajatella tosielämän tilanne, jonka komiikka perustuisi vastaavanlaisille epäkieliopillisille puheakteille. Wittgensteinin mukaan olisikin mahdollista, jopa toivottavaa, kirjoittaa filosofinen teos vitsien muotoon. Hämäräksi kuitenkin jää, millainen huumori edustaisi erityisesti filosofisesti arvokasta tyyppiä. Joka tapauksessa Wittgenstein kiteyttää näkemyksensä kielen hermeneuttisesta, ennalta loogisesti rajaamattomasta luonteesta viittaamalla radikaaliin ”toiseuteen”: hänen mukaansa emme ymmärtäisi leijonia vaikka ne osaisivat puhua.

Wittgensteinin kielipeliajatus on vaikuttanut uskonnonfilosofiseen keskusteluun ja fideismin syntyyn, vaikka Wittgenstein itse ei yhdessäkään pääteoksistaan tarkastellut erityisesti uskonnollista kieltä.

Suomennetut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wittgensteinin muistiinpanoja vuodelta 1914.

Kirjoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tractatus logico-philosophicus eli Loogis-filosofinen tutkielma. ((Logisch-philosophische Abhandlung, 1921.) 3., tarkistettu painos (1. painos 1971). Suomentanut Heikki Nyman) Helsinki: WSOY, 1984 (5. painos 1997). ISBN 951-0-12171-1
  • Filosofisia tutkimuksia. ((Philosophische Untersuchungen, 1953.) Suomentanut Heikki Nyman) Helsinki: WSOY, 1981. ISBN 951-0-10205-9
  • Huomautuksia matematiikan perusteista. ((Bemerkungen über die Grundlagen der Mathematik, 1956.) Kirjoitettu 1937–1944. Suomentanut Heikki Nyman) Helsinki: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12744-2
  • Sininen ja ruskea kirja: Filosofisten tutkimusten esitutkimuksia (1933–1935). ((The Blue and Brown Books, 1958.) Suomentanut Heikki Nyman) Helsinki: WSOY, 1980. ISBN 951-0-23921-6
  • Muistikirjoja 1914–1916. ((Notebooks 1914–1916, 1961.) Julkaisseet G. H. von Wright ja G. E. M. Anscombe. Suomentanut Heikki Nyman) Helsinki: WSOY, 1977. ISBN 951-0-07883-2
  • Filosofisia huomautuksia (1930). ((Suomennoksen pohjana: Philosophische Bemerkungen, 1964.) Julkaisija: Rush Rhees. Suomentanut Heikki Nyman) Helsinki: WSOY, 1983. ISBN 951-0-11718-8
  • Zettel: Filosofisia katkelmia. ((Zettel, 1967.) Kirjoitettu 1929–1948. Julkaisseet G. H. von Wright ja G. E. M. Anscombe. Suomentanut Heikki Nyman) Helsinki: WSOY, 1978. ISBN 951-0-08289-9
  • Varmuudesta. ((Über Gewißheit, 1969.) Suomentanut Heikki Nyman) Helsinki: WSOY, 1975 (uusi laitos 1999). ISBN 951-0-06646-X
  • Yleisiä huomautuksia. ((Vermischte Bemerkungen, 1977.) Kirjoitettu noin 1932–34. Toimittanut Georg Henrik von Wright yhteistyössä Heikki Nymanin kanssa. Suomentanut Heikki Nyman) Helsinki: WSOY, 1979. ISBN 951-0-08812-9
  • Huomautuksia väreistä. ((Bemerkungen über die Farben, 1977.) Toimittanut G. E. M. Anscombe. Suomentanut Heikki Nyman) Helsinki: WSOY, 1982. ISBN 951-0-11065-5
  • Kirjoituksia 1929–1938. (Suomentanut Heikki Nyman) Helsinki: WSOY, 1982. ISBN 951-0-13366-3
  • Huomautuksia psykologian filosofiasta 1. ((Bemerkungen über die Philosophie der Psychologie 1, 1980.) Toimittaneet G. E. M. Anscombe ja G. H. von Wright. Suomentanut Heikki Nyman) Helsinki: WSOY, 1982. ISBN 951-0-14777-X
  • Huomautuksia psykologian filosofiasta 2. ((Bemerkungen über die Philosophie der Psychologie, Band 2. Letzte Schriften über die Philosophie der Psychologie, Band 1.) Toimittaneet George Henrik von Wright ja Heikki Nyman. Suomentanut Heikki Nyman) Helsinki: WSOY, 1989. ISBN 951-0-15467-9
  • Ajatusliikkeitä. Päiväkirjat 1930–1932 & 1936–1937. ((Denkbewegungen.) Toimittanut Ilse Somavilla. Suomentanut Tommi Uschanov) Tampere: Niin & näin, 2011. ISBN 978-952-5503-57-9

Artikkeleita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Keskusteluja Freudista. [1942–46.] Toimittanut Rush Rhees. Suomentanut Heikki Nyman. – Parnasso 2/1974, s. 85–93.
  • Luentoja estetiikasta. Suomentanut Heikki Nyman. – Parnasso 7 & 8/1981, s. 425–438 & 475–490.
  • Filosofia. Toimittanut ja suomentanut Heikki Nyman. – Synteesi 1–2/1991 (10. vsk.), s. 1–18. [Philosophie, 1933.]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Otavan suuri ensyklopedia, 10. osa (Turgenev-öljytalous), s. 7922–7923, art. Wittgenstein, Ludwig. Helsinki: Otava, 1981. ISBN 951-1-06271-9
  2. ↑ Wittgenstein, Ludwig teoksessa Flynn, Tom (toim.): The New Encyclopedia of Unbelief. Amherst, New York: Prometheus Books, 2007. ISBN 1-59102-391-2 (englanniksi)
  3. ↑ Kielipeli. Tieteen termipankki.
  4. ↑ Perheyhtäläisyys. Tieteen termipankki.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ludwig Wittgenstein.
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Ludwig Wittgenstein.
Vaikutusvaltaisimpia läntisiä filosofeja
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ludwig_Wittgenstein&oldid=22730263”