Ludolf Camphausen
Gottfried Ludolf Camphausen (10. tammikuuta 1803 Hünshoven, Geilenkirchen – 3. joulukuuta 1890 Köln)[1] oli saksalainen liikemies ja poliitikko, joka toimi Preussin pääministerinä vallankumousvuoden aikana maaliskuusta kesäkuuhun 1848.
Camphausen perusti vuonna 1826 August-veljensä kanssa pankin Kölniin.[2] Seuraavan kahden vuosikymmenen aikana hän vaikutti liike-elämän ohella edustajana Kölnin kaupunginraadissa ja Reininmaan maakuntapäivillä.[1] Vuoden 1848 maaliskuun vallankumouksen yhteydessä reininmaalaisten liberaalien johtohahmona pidetty Camphausen nimitettiin Preussin pääministeriksi 29. maaliskuuta. Hän erosi jo 20. kesäkuuta, kun Preussin kansalliskokous torjui hänen hallituksensa valmisteleman perustuslakiesityksen. Camphausen nimitettiin heinäkuussa 1848 Preussin lähettilääksi Frankfurtin kansalliskokouksen perustaman väliaikaisen hallituksen luo. Hän puolusti tarmokkaasti Preussin itsenäisyyttä ja jarrutti kansalliskokouksen yritystä perustaa saksalainen liittovaltio. Hän luopui lähettilään tehtävästä huhtikuussa 1849 ja oltuaan vielä jonkin aikaa Preussin maapäivien edustajana hän palasi pankinjohtajan uralle. Camphausen omisti myös Rüngsdorfissa Bonnin lähellä sijainneen yksityisen observatorion ja suoritti siellä astrofysikaalisia tutkimuksia.[2][1]
Ludolf Camphausenin toinen veli oli valtiomies Otto von Camphausen, joka toimi myöhemmin valtiovarainministerinä Otto von Bismarckin hallituksessa.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Erich Angermann: Camphausen, Gottfried Ludolf (saksaksi) Neue Deutsche Biographie (1957) Deutsche Biographie. Viitattu 9.12.2017.
- ↑ a b c Nordisk familjebok (1905), s. 1095 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 9.12.2017.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
