Los Angeles Sparks

Los Angeles Sparks
Los Angeles Sparksin logo
Perustettu	1997
Kotiareena	Staples Center
Värit	violetti ja kulta (keltainen)
WNBA-mestaruuksia	kaksi
Konferenssimestaruuksia	kolme
Päävalmentaja	Joe Bryant
GM	Penny Toler
Omistajat	Williams Group Holdings

Los Angeles Sparks on yhdysvaltalainen naiskoripalloseura, joka pelaa Women's National Basketball Association -liigassa (WNBA). Seura pelaa kotiottelunsa Staples Center -areenalla Los Angelesin kaupungissa, Kaliforniassa. Areenalla pelaa kotiottelunsa myös viisi muuta urheiluseuraa, muun muassa NBA-seurat Los Angeles Lakers ja Los Angeles Clippers.

Sparks pelasi ensimmäisen kautensa WNBA:ssa vuonna 1997 ja oli näin yksi liigan kahdeksasta perustajaseurasta. Seura kuuluu liigan läntiseen konferenssiin yhdessä viiden muun seuran kanssa.

Seuran historia

Ensimmäiset kaudet

Los Angeles Sparks jäi kahdella ensimmäisellä kaudellaan WNBA:n pudotuspelien ulkopuolelle, 1997 voittoprosentilla 50 (15 voittoa ja 15 tappiota) ja 1998 historiansa toiseksi heikoimmalla voittoprosentilla 40 (12 voittoa ja 18 tappiota). Kausi 1999 merkitsi Sparksin nousua liigan kärkiseurojen joukkoon. Seura voitti runkosarjassa 20 ottelua 32:sta ja sen voittoprosentti 62,5 oli läntisen konferenssin ja koko liigan toiseksi paras. Jatkopeleissä seura sai ensimmäisellä kierroksella vastaansa Sacramento Monarchsin, joka kaatui pistein 71–58 (pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella pelattiin tuolloin vain yksi ottelu, kaudesta 2000 lähtien on pelattu paras kolmesta –järjestelmällä), ja konferenssifinaaleissa vastaan asettui WNBA:ta liigan ensimmäisinä kausina ylivoimaisesti hallinnut Houston Comets, joka voitti ottelusarjan voitoin 2–1. Houston eteni lopulta kolmanteen peräkkäiseen mestaruuteensa.

Vuonna 2000 Sparks hallitsi runkosarjaa yhdessä Cometsin kanssa. Voittoprosentti 87,5 (28 voittoa ja neljä tappiota) oli liigan paras ja Comets tuli heti perässä voittoprosentilla 84,4 (27 voittoa ja viisi tappiota). Runkosarjan kolmanneksi paras joukkue Sacramento Monarchs oli 21:llä voitollaan kuuden voiton päässä Cometsista ja seitsemän voiton päässä Sparksista. Pudotuspeleissä Sparks kohtasi ensimmäisellä kierroksella Phoenix Mercuryn, joka nujertui suoraan kahdessa ottelussa. Konferenssifinaaleissa seura sai vastaansa tutun vastuksen, Houston Cometsin, joka oli vahvempi suoraan voitoin 2–0 (pistein 77–56 ja 74–69). Comets voitti WNBA:n mestaruuden neljännen kerran peräkkäin. Kauden päätteeksi Sparksia ensimmäistä kauttaan valmentanut Michael Cooper, entinen NBA-koripalloilija (viisi NBA-mestaruutta Los Angeles Lakersin riveissä), palkittiin WNBA:n vuoden valmentajana.

Kaudet 2001 ja 2002 – kaksi peräkkäistä mestaruutta

Kaudella 2001 Sparks hallitsi WNBA:ta ylivoimaisesti alusta loppuun asti. Runkosarjassa seura otti täsmälleen yhtä paljon voittoja kuin edelliselläkin kaudella ja voitti runkosarjan selvällä erolla seuraavaan joukkueeseen, itäisen konferenssin kärkijoukkueeseen Cleveland Rockersiin, jonka voittoprosentti oli 68,75 (22 voittoa ja 10 tappiota). Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Sparks kohtasi vanhan kilpakumppanin Houston Cometsin, joka nujertui suoraan kahdessa ottelussa. Konferenssifinaaleissa vastaan tuli Sacramento Monarchs, joka kaatui voitoin 2–1 ja loppuotteluissa Sparks voitti Charlotte Stingin suoraan kahdessa ottelussa, 75–66 ja 82–54. Sparksin keskushyökkääjä Lisa Leslie palkittiin kauden jälkeen WNBA:n arvokkaimpana pelaajana sekä liigan loppuottelujen arvokkaimpana. Sparksin hallinta jatkui myös kaudella 2002, jolla seura voitti ensin runkosarjan voittoprosentilla 78,1 (25 voittoa ja 7 tappiota), mikä oli hieman parempi kuin toiseksi sijoittuneella Houstonilla (voittoprosentti 75, 24 voittoa ja 8 tappiota), ja lopulta myös toinen WNBA-mestaruutensa. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella kaatui Seattle Storm suoraan 2–0 (pistein 78–61 ja 69–59), konferenssifinaaleissa Utah Starzz (nykyiseltä nimeltään San Antonio Silver Stars) niin ikään 2–0 (pistein 75–67 ja 103–77) ja pudotuspelien puhdas voittosarja sinetöityi loppuottelusarjassa New York Libertyä vastaan. Ensimmäinen loppuottelu päättyi pistein 71–63 ja mestaruuden ratkaissut toinen ottelu pistein 69–66.

Kaudesta 2003 eteenpäin

Jälkimmäistä mestaruusvuotta seuranneina kahtena kautena Sparks jatkoi menestyksekästä peliään runkosarjassa. Vuonna 2003 seura sijoittui läntisen konferenssin ensimmäiseksi voittoprosentilla 70,6 (24 voittoa ja 10 tappiota) ja vuonna 2004 sen runkosarjan voittoprosentti oli paitsi läntisen konferenssin, myös koko liigan paras, 73,5 (25 voittoa ja yhdeksän tappiota). Seattle Storm jäi taakse viiden voiton päähän. Mestaruus jäi kuitenkin kummallakin kaudella uupumaan. Vuonna 2003 Sparks eteni WNBA:n loppuotteluihin voitettuaan pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Minnesota Lynxin ja konferenssifinaaleissa Sacramento Monarchsin, mutta loppuotteluissa Sparks taipui Detroit Shockille tasaisessa ottelusarjassa voitoin 1–2 (pistein 75–63, 61–62 ja 78–83). Vuonna 2004 Sparks putosi jatkosta ensimmäisen kerran jo pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Sacramentoa vastaan voitoin 1–2. Kauden päätteeksi Sparks keräsi kuitenkin liigan arvokkaimmat yksilöpalkinnot Lisa Leslien ollessa liigan arvokkain pelaaja ja paras puolustuspään pelaaja.

Kaudella 2005 Sparks pelasi heikommin kuin vuosiin. Se saavutti runkosarjassa voittoprosentin 50 (17 voittoa ja tappiota) ja se pääsi jatkopeleihin vain yhden voiton erolla Phoenix Mercuryyn. Jatkossa seura putosi jo ensimmäisellä kierroksella Sacramenton ollessa vahvempi suoraan kahdessa ottelussa. Vuonna 2006 Sparks paransi jälleen peliään ja voitti läntisen konferenssin runkosarjan voittoprosentilla 73,5. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella seura voitti Seattle Stormin voitoin 2–1, mutta ei onnistunut etenemään loppuotteluihin hävittyään konferenssifinaaleissa Sacramento Monarchsille suoraan voitoin 0–2. Lisa Leslie palkittiin kauden jälkeen jo kolmannen kerran WNBA:n arvokkaimpana pelaajana.

Kaudella 2007 Sparks ei päässyt pudotuspeleihin ensimmäisen kerran sitten vuoden 1998. Seuran kahdeksan kauden pudotuspeliputki on WNBA:n historian pisin. Lisa Leslien ollessa äitiyslomalla ja toisen keskeisen pelaajan Chamique Holdsclaw'n lopetettua uransa kesäkuussa, Sparks pelasi historiansa heikoimman kauden. Sen voittoprosentti oli 29,4 (kymmenen voittoa ja 24 tappiota), jolla se jäi liigan hännille.

Tehokkaimmat pelaajat

Keskushyökkääjä Lisa Leslie, kolminkertainen olympiavoittaja, WNBA:n arvokkaimman pelaajan palkinnon kolminkertainen voittaja ja WNBA:n loppuottelujen arvokkaimman pelaajan palkinnon kaksinkertainen voittaja, on eniten pisteitä tehnyt pelaaja Sparksin historiassa. Hän on edustanut seuraa sen ensimmäisestä kaudesta lähtien ja on ollut eniten pisteitä kerännyt Sparks-pelaaja seitsemällä kaudella, 1997–2001, 2004 ja 2006. Hänen pistekeskiarvonsa on ollut Sparksin paras yhdeksänä kautena, 1997–2004 ja 2006.

Kausina 2002 ja 2003 eniten pisteitä kerännyt Sparks-pelaaja oli niin ikään vuonna 1997 seurassa aloittanut Mwadi Mabika, joka pelasi noina kausina enemmän otteluita kuin Leslie, 2002 yhden ottelun enemmän ja 2003 yhdeksän ottelua enemmän. Kaudella 2005 eniten pisteitä teki seuraan ennen kauden alkua tullut Chamique Holdsclaw, olympiavoittaja vuodelta 2000, ja 2007 tulokaspelaaja Sidney Spencer. Vain viisi ottelua kaudella pelanneella Holdsclaw'lla sekä viisi ottelua kauden aikana sivussa olleella Taj McWilliams-Franklinillä oli kuitenkin parempi pistekeskiarvo kuin Spencerillä.

Sparksin yhden kauden piste-ennätys, 680 kaudelta 2006, on Lisa Leslien hallussa. Leslie oli vuodesta 1997 eteenpäin, kymmenenä peräkkäisenä kautena, myös Sparksin sisäisen levypallotilaston kärkinimi. Kaudella 2007 tilastoa johti Christi Thomas.

Omistus

Los Angeles Sparksin on omistanut joulukuusta 2006 alkaen Kathy Goodmanin ja Carla Christoffersonin johtama sijoittajaryhmä. He ostivat seuran NBA-seura Los Angeles Lakersin omistajalta Jerry Bussilta kymmenellä miljoonalla dollarilla. Ennen Bussia Sparksin omisti NBA-liiga, jonka omistukseen kaikki WNBA-seurat kuuluivat vuoteen 2002 asti.

Pelaajat ja valmennus

Entisiä pelaajia

• Marlies Askamp
• Latasha Byears
• Tamecka Dixon
• Allison Feaster
• Ukari Figgs
• Jennifer Gillom
• Zheng Haixia
• Chamique Holdsclaw
• DeLisha Milton-Jones
• Nikki Teasley
• Penny Toler
• Tamika Whitmore

Päävalmentajat

• Linda Sharp (1997)
• Julie Rosseau (1997–1998)
• Orlando Woolridge (1998–1999)
• Michael Cooper (1999–2004)
• Karleen Thompson ja Ryan Weisenberg (loppukauden 2004)
• Henry Bibby (2005)
• Joe Bryant (2005–2006)
• Michael Cooper (2007–2009)
• Jennifer Gillom (2009-2011)
• Joe Bryant (2011-)

Jäädytetyt pelinumerot

• Lisa Leslie #9
• Penny Toler #11

Aiheesta muualla

• Los Angeles Sparksin verkkosivut

WNBA 2020