Little Feat

Little Feat vuonna 1975

Little Feat on Kaliforniassa vuonna 1969 perustettu bluesrockyhtye, jonka musiikissa on monipuolisesti blues-, R&B-, country- ja rock and roll -vaikutteita. Yhtye saavutti suosiota 1970-luvulla. Se piti taukoa 1980-luvun alussa ja on jatkanut vuoden 1987 jälkeen levyttämistä ja konsertointia. Little Featia pidetään soittoteknisesti poikkeuksellisen taitavana yhtyeenä.

Historia

Little Featin perustajajäsenet Lowell George (laulu, kitara ja slide-kitara) ja Roy Estrada (bassokitara) soittivat 1960-luvun lopulla Frank Zappan The Mothers of Inventionissa. George jätti Mothers of Inventionin Zappan aloitteesta ja perusti Little Featin vuonna 1969 yhdessä Estradan sekä rumpali Richie Haywardin ja kosketinsoittaja Billy Paynen kanssa.

Yhtyeen kaksi ensimmäistä albumia Little Feat (1971) ja Sailin’ Shoes (1972) saivat kriitikoilta tunnustusta mutta eivät vielä myyneet hyvin. Estrada jätti yhtyeen, ja hänen tilalleen bassokitariksi otettiin Kenny Gradney. Samalla yhtyeeseen liittyivät myös kitaristi Paul Barrére ja lyömäsoittaja Sam Clayton, joiden myötä yhtyeen musiikki sai funkimman ilmeen.

Kolmannella albumillaan Dixie Chicken (1973) Little Feat sai kuulijakuntaa maan etelä- ja itärannikoilla. Yhtye jatkoi toimintaansa kuitenkin Kaliforniassa, sillä sen jäsenet työskentelivät siellä studiomuusikoina.

Lowell Georgen epävakaa käytös ja huumeidenkäyttö alkoivat vaivata yhtyeen muita jäseniä, ja Barréresta ja Paynesta tuli Little Featin ensisijaiset lauluntekijät albumin Feats Don’t Fail Me Now (1974) jälkeen. Heidän myötään yhtyeen seuraavalle albumille The Last Record Album (1975) tuli improvisointia ja jazz-vaikutteita. Albumilla Time Loves a Hero (1977) Georgen rooli laulunkirjoittajana vähentyi entuudestaan, ja ensimmäisestä kertaa hän ei ollut edes yhtyeen pääasiallinen laulusolisti. Hän osoitti tyytymättömyyttään erityisesti fuusiojazz-vaikutteista instrumentaalikappaletta "Day at the Dog Races" kohtaan. Seuraavana vuonna yhtye julkaisi arvostetun livealbumin Waiting for Columbus, jonka materaali muodostui erityisesti elokuussa 1977 Lontoossa ja Washingtonissa pidetyistä konserteista. Georgelta ilmestyi sooloalbumi Thanks I’ll Eat It Here alkuvuodesta 1979. Sen jälkeen hän kertoi Little Featin hajonneen ja lähti soolokiertueelle, jonka aikana hän kuoli sydänkohtaukseen. Little Feat julkaisi vielä albumin Down on the Farm (1979), jolla on myös Georgen viimeiseksi jäänyttä soittoa, laulua ja kappaleita, sekä kokoelman Hoy-Hoy! (1981) ennen jäämistään tauolle.

Seitsemän vuoden tauon jälkeen Payne, Barrére, Hayward, Gradney ja Clayton jatkoivat Little Featin toimintaa vuonna 1988. Mukaan tulivat myös laulaja-kitaristi Craig Fuller ja kitaristi Fred Tackett. Paluualbumi Let It Roll (1988) myi kultaa. Seuraavat albumit myivät kerta kerralta vähemmän, mutta yhtye säilyi suosittuna konserttiesiintyjänä. Hayward kuoli vuonna 2010, ja hänen tilalleen rumpaliksi tuli Gabe Ford. Paul Barrére kuoli 2019. Little Feat on kuitenkin jatkanut levyttämistä ja konsertointia 2020-luvulle asti. Yhtye on julkaissut studioalbumien lisäksi useita livealbumeja.

Diskografia

Studioalbumit

• Little Feat (1971)
• Sailin' Shoes (1972)
• Dixie Chicken (1973)
• Feats Don't Fail Me Now (1974)
• The Last Record Album (1975)
• Time Loves a Hero (1977)
• Down on the Farm (1979)
• Let It Roll (1988)
• Representing the Mambo (1990)
• Shake Me Up (1991)
• Ain't Had Enough Fun (1995)
• Under the Radar (1998)
• Chinese Work Songs (2000)
• Kickin' It at the Barn (2003)
• Join the Band (2008)
• Rooster Rag (2012)
• Sam's Place (2024)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Little Feat Wikimedia Commonsissa