Tämä on lupaava artikkeli.

Lesotho

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Lesoto)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lesothon kuningaskunta
Mmuso wa Lesotho
Lesothon lippu Lesothon vaakuna
lippu vaakuna

Lesothon sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).
Lesothon sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).

Valtiomuoto parlamentaarinen perustuslaillinen monarkia
Kuningas
Pääministeri		 Letsie III
Ntsokoane Samuel Matekane
Pääkaupunki Maseru
Pinta-ala
– yhteensä 30 355 km²[1] (sijalla 137)
– josta sisävesiä ei merkittävästi
Väkiluku (2021) 2 076 669 (sijalla 143)
– väestötiheys 68,4 as. / km²
– väestönkasvu 0,68 (2021)
Viralliset kielet sesotho, englanti
Valuutta Lesothon loti [2] (LSL)
BKT (2023)
– yhteensä 2,33 mrd. USD[3]  (sijalla 176)
HDI (2019) 0,527 [4] (sijalla 165)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 7,1 % [1]
– teollisuus 34,7 % [1]
– palvelut 58,1 % [1]
Aikavyöhyke UTC+2
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
– Isosta-Britanniasta
4. lokakuuta 1966
Lyhenne LS
– ajoneuvot: ?
– lentokoneet: ?
Kansainvälinen
suuntanumero		 +266
Tunnuslause Khotso, Pula, Nala (rauha, sade, vauraus)
Kansallislaulu ”Lesotho Fatse La Bontat’a Rona”
Edeltäjä(t) Basutomaan epävirallinen lippu Basutomaa
(1884–1966)

Lesothon kuningaskunta eli Lesotho on vuoristoinen sisämaavaltio eteläisessä Afrikassa. Maa on kokonaan Etelä-Afrikan ympäröimä enklaavi. Suurin osa kuningaskunnan yli kahdesta miljoonasta asukkaasta on sothoja. Moshoeshoe yhdisti sothokansat 1800-luvulla, mutta vuonna 1868 alueesta tuli Britannian protektoraatti. Itsenäisyyden se sai vuonna 1966. Lesothon valtionpäämies on kuningas, jonka asema on kuitenkin seremoniallinen.

Lesothon talous perustuu kaivannaistoimintaan, veden vientiin, omavaraisviljelyyn, tekstiileihin ja rahalähetyksiin, ja maa on monella tavalla Etelä-Afrikasta riippuvainen. Monet lesotholaiset työskentelevät Etelä-Afrikassa, ja maan tärkeimmät luonnonvarat ovat vesi ja timantit. Lesotholainen kulttuuri on melko yhtenäinen sen homogeenisen väestön takia.

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kartta Lesothon korkeussuhteista.
Makhaleng Gorges -joki Lesothossa.

Lesotho sijaitsee Eteläisen Afrikan kaakkoisosassa. Valtion pinta-ala on 30 355 neliökilometriä, ja se on Etelä-Afrikan enklaavi.[5] Sen rajanaapureina on Etelä-Afrikan provinssit KwaZulu-Natal, Vapaavaltio ja Itä-Kap.[6]

Lesotho on vuoristoinen valtio, jonka korkeita huippuja erottavat toisistaan syvät laaksot. Se on maailman ainoa valtio, joka on kokonaan yli tuhannen metrin korkeudessa.[5] Lesothon itärajalla kohoaa Lohikäärmevuoret.[6] Siellä on myös maan korkein kohta Thabana Ntlenyana, joka on 3 482 metriä merenpinnan yläpuolella.[7] Matalin kohta on puolestaan 1 388 metrin korkeudessa.[5]

Lesothon keskiylängöltä saavat alkunsa kaksi Etelä-Afrikan merkittävää jokea. Oranje virtaa länteen ja Tugela itään. Muita merkittäviä jokia ovat Senqunyane Lesothon keskiosissa, Kometspruit lounaassa ja Matsoku koillisessa.[6]

Lesothon ilmasto muistuttaa Etelä-Afrikan Highveldiä, mutta lämpötilat ovat selvästi alempia. Kesät ovat lämpimiä, mutta harvoin tukalan kuumia.[8] Vallitsevien tuuliolojen seurauksena suurin osa sadannasta tulee lokakuun ja huhtikuun välisenä aikana. Kesälämpötilat nousevat alavilla mailla 32 asteeseen ja talvella laskevat jopa seitsemään pakkasasteeseen. Vuoristoissa lämpötila voi olla jopa −18 astetta. Lumisateet ovat talvella yleisiä, ja Malotivuoret ovat lumihuippuisia.[6]

Lesothon kasvillisuus on suurimmaksi osaksi ruohikkoa, vaikka joitakin puuvartisia kasvejakin kasvaa siellä täällä.[6] Eliömaantieteellisesti Lesotho voidaan jakaa Highveldin ruohomaahan, afromontaaniseen ruohomaan ja afroalppiniseen ruohomaahan.[9] Monet maan isoimmista nisäkkäistä on kaadettu, ja esimerkiksi viimeinen leijona kuoli 1870-luvulla. Lesothossa elää edelleen muun muassa monia pienempiä antilooppeja, jäniseläimiä ja kalliotamaani. Lesotho on myös partakorppikotkan viimeisiä eteläisen Afrikan elinalueita.[6] Lesothossa on kaksi kansallispuistoa, Sehlabathebe ja Ts’ehlanyane.[10]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuningas Moshoeshoe ministeridensä kanssa

Lesotho oli 1500-luvulle khoisanien asuttamaa aluetta.[11][12] Lesothossa on säilynyt tiheä kokoelma metsästäjä-keräilijöiden tekemää kalliotaidetta.[13]

Sothot tulivat alueelle osana bantuekspansiota. Maataloutta harjoittaneita sothoja muutti Caledonjoen laaksoihin 1500-luvulta lähtien, ja he syrjäyttivät alkuperäiset metsästäjä-keräilijät. Sothot jakautuivat moniin klaaneihin, joista tuli päällikkökuntien perusta.[14] Lesothon kuningaskunta syntyi zulu-kuningas Shaka Zulun valloitusten aiheuttaman mfecaneliikkeen seurauksena. Shakan aikalainen Moshoeshoe perusti eteläiselle Highveldille voimakkaan sothokuningaskunnan 1820- ja 1830-luvuilla. Hän linnoitti vahvasti Thaba Bosiun ylängön ja käyttäen sitä tukikohtanaan rakensi suuren kuningaskunnan. Moshoeshoen kuningaskunta veti puoleensa ympäröivien aluiden nälänhädän ja sotien vaivaamia ihmisiä, jotka integroituivat yhteiskuntaan ja joiden tämän jälkeen katsottiin olevan sothoja. Moshoeshoe vahvisti valtakuntaansa myös sotilaallisesti hankkien aseita ja hevosia Kapmaasta. Moshoeshoe säilytti diplomatian keinoin ystävälliset välit naapurikuningaskuntiin ja ajoittain maksoi Shakalle suojelurahaa välttääkseen sotaa. 1830-luvun puoleen väliin mennessä valtion väkiluku oli kasvanut 30 000 ihmiseen, ja se oli eteläisen Highveldin suurin kuningaskunta.[15]

Brittien protektoraatti ja yksipuoluevalta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapmaan buureja alkoi vuodesta 1834 asettua sothojen alueen länsirajalle, mikä johti useisiin konflikteihin.[16] Moshoeshoe menetti toistuvissa sodissa suuren osan kuningaskunnastaan buureille. Hän pyysi kuningatar Viktorialta, että hänen maansa saisi ”levätä hänen majesteettinsa mahtavan lipun laskosten suojissa.”[17] Viktoria suostui tähän, ja Lesothosta tehtiin Britannian protektoraatti vuonna 1868.[18]

Moshoeshoen kuoltua vuonna 1870 maa liitettiin seuraavana vuonna Kapmaahan.[16] Vuonna 1880 puhkesi sota, jonka päätteeksi maa alistettiin suoraan brittien siirtomaaksi.[12] Britit kehittivät Basutomaahan kaksoishallinnon ja jätti kuninkaalle huomattavaa valtaa, jota jaettiin eteenpäin heimopäälliköille.[19] Vuonna 1910 heimopäälliköt perustivat kansallisen neuvoston, joka sai valtaa paikallishallinnon asioissa.[12]

Siirtomaahallinnon vastustus kasvoi 1900-luvulla, ja toisen maailmansodan jälkeen perustettiin useita nationalistisia puolueita.[19] Vuonna 1952 perustettiin radikaali Basutomaan Kongressipuolue (BCP), jota johti Ntsu Mokhehle. Se ajoi täydellistä itsenäisyyttä ja vastusti rotusortoa. Puolueella oli yhteyksiä Etelä-Afrikan ANC:hen. Vuonna 1958 perustettiin maltillisempi Basutomaan kansallinen puolue (BNP), jota johti Leabua Jonathan.[12]

BCP voitti vuoden 1960 vaalit ja aloitti heti itsenäisyysneuvottelut Britannian kanssa. Maan itsenäistyessä 4. lokakuuta 1966 sitä tuli perustuslaillinen monarkia. Kuninkaaksi kruunattiin Moshoeshoen pojanpojanpoika Moshoeshoe II. Pääministeriksi nousi BCP:n aiemmasta vaalivoitosta huolimatta maltillisen BNP:n johtaja Leabua Jonathan.[18][12]

Ensimmäisissä itsenäisyyden jälkeisissä vaaleissa vuonna 1970 BCP näytti nousevan valtaan, mutta BNP:n hallitus mitätöi vaalitulokset ja julisti poikkeustilan. BCP:n johtoa vangittiin, ja kuningas lähti tilapäisesti maanpakoon. Vuosina 1970–1986 maassa oli käytännössä BNP:n yksipuoluevalta.[20] Leabua Jonathan muutti kurssia, tarjosi suojapaikan eteläafrikkalaisille ANC:n sisseille ja lähestyi Kuubaa. Etelä-Afrikka asetti maan saartoon.[12] Se alkoi myös tukea BCP:n aseellista siipeä Lesothon vapautusarmeijaa. Etelä-Afrikan puolustusvoimat iski joulukuussa 1982 Maseruun väitettyys sissitukikohtaan, jossa kuoli yli 40 ihmistä.[21]

Vallankaappauksia ja kapinoita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 1986 sotilaskaappaus lopetti Leabua Jonathanin valtakauden siirtäen valtaa kuninkaalle ja Justin Lekhanyan sotilashallinnolle. Lekhanya poisti kuninkaan valtaoikeudet vuonna 1990, Moshoeshoe II lähti maanpakoon ja hänen pojastaan tuli kuningas Letsie III, jolla oli vain seremoniallisia tehtäviä. Lekhanya joutui seuraavana vuonna uuden sotilaskapinan syrjäyttämäksi. Sitä johtanut kenraalimajuri Elias Phisoana Ramaema kutsui vanhan kuninkaan kotiin ja lupasi järjestää demokraattiset vaalit.[20]

Vuoden 1993 parlamenttivaaleissa BCP sai ylivoimaisen voiton saaden kaikki parlamentin 65 paikkaa, ja Ntsu Mokhehle nousi pääministeriksi. Vuonna 1995 Letsie III luovutti vallan isälleen, mutta tämä kuoli onnettomuudessa vuonna 1996 ja poika nousi jälleen valtaistuimelle.[12]

BCP hajosi kahteen osaan, ja sen enemmistön perustama uusi puolue Lesothon demokraattinen kongressi (LCD) voitti vuoden 1998 vaalit, mutta tulosta väitettiin epärehelliseksi. Opposition väkivaltaiset mielenosoitukset ja sotilaskapina elo–syyskuussa 1998 johtivat siihen, että hallitus kutsui SADC:n joukkoja tuekseen.[12]

Paluu normaalitilaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sittemmin maan tilanne rauhoittui ja LCD uudisti vaalivoittonsa toukokuussa 2002. Vaalilakia oli uusittu, joten pienetkin puolueet saivat äänensä kuuluviin parlamentissa. Kansainväliset tarkkailijat pitivät vaaleja rehellisinä, mutta oppositio ei.[22]

Vaikka polittinen kenttä rauhoittui 2000-luvun alussa, Lesothoon iski monia suuria ongelmia. Maataloustuotanto heikkeni maaeroosion ja kuivuuksien sekä työvoimaan vaikuttaneen AIDS-epidemian takia.[23] Vuosina 2004 ja 2007 maahan julistettiin hätätila pitkään jatkuneen kuivuuden aiheuttaneen ruokapulan vuoksi.[22]

Vuonna 2006 LCD:stä irtaantui merkittävä joukko kansanedustajia ja ministereitä, jotka perustivat oman puolueensa. Parlamentti hajotettiin, mutta LCD voitti ennenaikaiset vaalit. Kolmea poliitikkoa vastaan tehtiin attentaatteja. Huhtikuussa 2009 pääministeri selvisi murhayrityksestä.[22]

Thomas Thabane nousi pääministeriksi vuoden 2012 vaalien jälkeen. Elokuussa 2014 hän pakeni Etelä-Afrikkaan syyttäen asevoimia kaappausyrityksestä. Ennenaikaisten vaalien jälkeen muodostettiin koalitiohallitus, jota johtaa pääministeri Pakalitha Mosisili.[22] Thabane oli uudestaan pääministerinä vuosina 2017–2020, mutta hän erosi vaimonsa murhaajien palkkaamisesta epäiltynä. Hänen seuraajakseen nousi Moeketsi Majoro.[23]

Politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliittinen järjestelmä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lesotho on perustuslaillinen monarkia, jossa muodollisena valtionpäämiehenä on kuningas. Hänellä ei ole toimeenpanovaltaa, joka kuuluu pääministerille, joka johtaa hallitusta ja on asevoimien päällikkö.[24]

Kuningas nimittää pääministerin valtioneuvoston suosituksesta, ja tämän on nautittava parlamentin luottamusta. Pääministeri suosittelee, ketkä kansanedustajat kannattaisi nimittää ministereiksi, ja kuningas noudattaa hänen neuvoaan.[25] Parlamentin alahuoneeseen eli kansalliskokoukseen valitaan 80 edustajaa vaalipiireistä pluraliteettijärjestelmän mukaan ja 40 edustajaa suhteellisesti. Senaattiin kuuluu 22 päällikköä ja 11 jäsentä, jotka kuningas nimittää valtioneuvoston suosituksen mukaan. Sekä kansalliskokouksen että senaatin kausi on viisi vuotta.[26]

Lesothossa on ollut vuodesta 2012 käytössä monipuoluejärjestelmä, ja vuoden 2022 parlamenttivaaleissa oli mukana yli 50 puoluetta.[27][26] Vaalit voitti uusi Revolution for Prosperity -puolue, joka sai 56 paikkaa 120:stä. Demokraattinen kongressi sai 29 paikkaa ja entinen valtapuolue All Basotho Convention 8 paikkaa. Pääministeriksi nousi Sam Matekane, jonka koalitiohallituksessa oli vuoden 2023 lopussa seitsemän puoluetta.[26]

Vuoden 2022 vaaleja pidettiin vapaina, mutta vaalikomissiolla ei ole silti tarvittavia resursseja valvoa yli 50 puolueen toimintaa.[26] Lesothon puolueet on vahvasti klientelistisiä, eikä niillä ole ruohonjuuritason ohjelmaa. Puoluekenttä on niin vahvasti hajautunut, että koalitiohallitukset ovat usein olleet epävakaita.[27]

Oikeuslaitos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lesothon laki perustuu roomalais-hollantilaiseen oikeuteen, joka on saanut vaikutteita myös brittiläisestä oikeusjärjestelmästä ja maan tavoista.[24] Oikeuslaitoksen ylimmällä tasolla ovat vetoomustuomioistuin ja korkein oikeus, joka toimii myös perustuslakituomioistuimena.[28]

Oikeuslaitos on itsenäinen, mutta järjestelmä on alirahoitettu. Lisäksi tuomareita pidetään usein korruptoituneina ja politisoituneina.[28]

Vapaudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Freedom House pitää Lesothoa vapaana valtiona, jonka vuoden 2022 vaalit olivat ulkomaalaiten tarkkailijoiden mukaan rauhalliset, rehelliset ja turvalliset. Lesothon puolustusvoimien sisäisillä kiistoilla on ollut usein politiikkaa epävakauttava voima, mutta vuoden 2022 vaaleissa turvallisuusjoukkojen vaikutusta ei havaittu. Korruptio on laaja ongelma, jota tavataan erityisesti julkisissa hankinnoissa, tullipetoksissa ja julkisten varojen väärinkäytössä.[26]

Kansalaisvapaudet on taattu Lesothon laissa.[29] Erilaiset tapaoikeudelliset tekijät kuitenkin rajoittavat esimerkiksi naisten oikeuksia. Naisilla ei ole samanlaisia omistusoikeuksia eikä mahdollisuutta periä päällikkyyttä. Yhteiskunnan normit ja patriarkaattiset asenteet vaikuttavat naisten oikeuksiin avioliitossa ja erossa, ja esimerkiksi YK:n World Population Review’n vuoden 2022 julkaisun mukaan 86 prosenttia lesotholaisnaisista on kokenut sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa.[26]

Hallinnollinen jako

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lesotho on jaettu kymmeneen alueeseen (district)[30]:

Kartta Lesothon aluejaosta.
Lesothon hallintoalueet [31][32]
Alue Numero kartassa Hallintokeskus Pinta-ala (km²) Väkiluku (2021)[32]
Berea 1 Teyateyaneng 2222 &&&&&&&&&0269290.&&&&00269 290
Butha-Buthe 2 Butha-Buthe 1 767 &&&&&&&&&0122500.&&&&00122 500
Leribe 3 Hlotse 2 828 &&&&&&&&&0361595.&&&&00361 595
Mafeteng 4 Mafeteng 2 119 &&&&&&&&&0170061.&&&&00170 061
Maseru 5 Maseru 4 279 &&&&&&&&&0566377.&&&&00566 377
Mohale’s Hoek 6 Mohale’s Hoek 3 530 &&&&&&&&&0159137.&&&&00159 137
Mokhotlong 7 Mokhotlong 4 075 &&&&&&&&&0101845.&&&&00101 845
Qacha’s Nek 8 Qacha’s Nek 2 349 &&&&&&&&&&077152.&&&&0077 152
Quthing 9 Moyeni 2 916 &&&&&&&&&0110645.&&&&00110 645
Thaba-Tseka 10 Thaba-Tseka 4 270 &&&&&&&&&0138066.&&&&00138 066

Talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös Energia Lesothossa
Lammaspaimenia Lesothon vuoristoalueella
Katsen pato Lesothossa

Lesotho on alemman keskitulotason maa, jonka asukkaista lähes puolet elää köyhyydessä. Maan talous perustuu kaivannaistoimintaan, veden vientiin, omavaraisviljelyyn, tekstiileihin ja rahalähetyksiin.[33] YK:n kehitysohjelma UNDP:n laskemalla inhimillisen kehityksen indeksiksillä (Human Development Index, HDI) mitattuna Lesotho oli vuonna 2007 sijalla 156 yhteensä 185 arvioidusta maasta.[34]

Lesotholla ei ole veden ja timanttien lisäksi juurikaan luonnonvaroja, ja se joutuu tuomaan suurimman osan kauppatavaroista ja ruoasta ulkomailta. Lesothon talous on myös huomattavasti sidottu Etelä-Afrikkaan.[35] Monet lesotholaiset ovat töissä Etelä-Afrikassa. Lesotholaismiehistä 1990-luvun puolivälissä Etelä-Afrikassa työskenteli joka neljäs, 2000-luvun alussa luku oli enää joka viides.[36] Ulkomailla asuvien lesotholaisten rahalähetykset olivat vuonna 2022 yli 570 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria eli noin 25 prosenttia bruttokansantuotteesta.[33] Lesothon rahayksikkö loti on myös sidottu kiinteästi Etelä-Afrikan randiin.[37]

Lesothon talous 2020-luvulla kasvanut erityisesti Lesothon ylängön vesiprojektin seurauksena. Se on ajanut myös kuljetuksen, logistiikan ja finanssipalvelujen kehitystä.[3] Projektin tavoitteena on ohjata Oranjen latvavesiä Etelä-Afrikan puolelle Vaaljokeen sekä taata vesivaroja Etelä-Afrikkaan ja vesivoimaa Lesothoon.[38]

Lesotho kuuluu Eteläisen Afrikan tulliliittoon, jonka avulla viisi sen jäsenmaata pystyy käymään tullivapaata kappaa keskenään.[39] Lesothon selkeästi tärkein kauppakumppani on Etelä-Afrikka, josta tuli vuonna 2022 yli 78 prosenttia tuonnista. Viennistä 37 prosenttia suuntautui Etelä-Afrikkaan, 28 prosenttia Yhdysvaltoihin ja 19 prosenttia Belgiaan.[40] Lähes kaikki perheet kasvattavat kotitarpeiksi maissia, vehnää, herneitä ja papuja, mutta sato ei riitä omavaraisuuteen. Karjankasvatus on tärkeä elinkeino, ja lampaiden ja vuohien villa ja mohair antavat raaka-ainetta pienimuotoiselle tekstiiliteollisuudelle.[18] Timanttien ja veden lisäksi maasta viedäänkin vaatteita.[40]

Väestö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lesothon asukasluku oli vuonna 2021 maan tilastokeskuksen arvion mukaan 2 076 669. Vuoden 2016 väestönlaskennassa asukkaita oli ollut 2 007 201.[32] Väestönkasvu on 1980-luvun jälkeen laskenut selvästi, sillä vielä vuonna 1986 kasvu oli 2,81 prosenttia vuodessa. Vuonna 2021 kasvu oli enää 0,68 prosenttia.[41] Väestö on nuorta, ja 10–14-vuotiaat olivat vuonna 2021 suurin ikäryhmä. Sitä nuorempien osuus on kuitenkin ollut laskussa matalan kokonaishedelmällisyysluvun ja korkean imeväiskuolleisuuden takia.[42] Kokonaishedelmällisyysluku on vain hieman maailman keskiarvon yläpuolella, mutta imeväiskuolleisuus on puolestaan selvästi yli keskiarvon.[43]

Yli 99 prosenttia Lesothon väestöstä on etnisesti basothoja. 80 prosenttia on uskonnoltaan kristittyjä. Viralliset kielet ovat sesotho ja englanti, vähemmistökielinä ovat phuthi, zulu ja xhosa.[44]

Lesothon väestöntiheys on afrikkalaisittain melko korkea, vaikka maan väestö on keskittynyt pienelle alueelle Caledonjoen laaksoon. Vuoristoissa asutus on vähäistä.[45] Vuoden 2016 väestönlaskennan mukaan 34,2 prosenttia asukkaista eli kaupungeissa. Osuus oli ollut 15,8 prosenttia 20 vuotta aiemmin. Pääkaupunkia Maserua ympäröivän Maserun alueen väestö on kasvanut vuodesta 2006 vuoteen 2016 yli 20 prosentilla.[46]

Lesothon HI-viruksen kantajien määrä on maailman suurimpia. Virus levisi maahan 1980-luvun puolivälissä. Valtio vastasi haasteeseen hitaasti, ja jo vuonna 2001 lähes kolmannes kantoi virusta. Sen jälkeen osuus on hieman laskenut.[47] 19 prosenttia 15–49-vuotiasta kantoi HI-virusta vuonna 2022. Aids-orpoja maassa oli samana vuonna 93 000.[48] Lesotho saavutti vuonna 2020 UNAIDSin 90-90-90-tavoitteen, eli HI-viruksen kantajista yli 90 prosenttia tietää infektiostansa, 90 prosenttia niistä saa antiretroviraalilääkitystä ja lääkityistä 90 prosentilla viruksia on alle havaitsemisrajan.[49] Aidsin lisäksi Lesothossa ovat yleisiä aliravitsemukseen liittyvät sairaudet, seksitaudit, reuma ja tuberkuloosi.[47]

Alle viisivuotiaista lapsista 13,5 prosenttia on alipainoisia. Yleisimpien rokotusten kattavuus on 2010-luvulla ollut hyvä: 92–96 prosenttia lapsista saa polio-, tuhkarokko- ja DTP-rokotteet.[50]

Koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alakoululaisia Lesothossa.

Lesothon kansallinen yliopisto toimii Roman pikkukaupungissa noin 30 kilometriä maan pääkaupungista Maserusta. Se on alkujaan Etelä-Afrikan katolisen kirkon perustama oppilaitos vuodelta 1945. Vuonna 2000 siellä oli yli 2 800 opiskelijaa.[51]

Edes peruskoulun käyminen ei ollut 1900-luvulla Lesothossa pakollista eikä ilmaista. Nykyisin oppivelvollisuus koskee 6–13-vuotiaita, ja koulumaksut poistettiin asteittain vuosina 2000–2006.[52] Vuonna 2021 arvioitiin, että yli 15-vuotiaista miehistä 72,9 prosenttia ja naisista 66,8 prosenttia osasi lukea.[1] Vuonna 2019 vain 85% pojista ja 96% tytöistä kävi ala-asteen loppuun, yläasteen vastaavat luvut olivat 39 ja 56%. Opetuksen laadussakin on puutteita, edes kaikki koulua käyvät kymmenvuotiaat eivät osaa lukea.[53]

Miesten vähäisempi koulunkäynti on epätavallista Afrikassa, ja sen selityksenä on poikien käyttö paimenina. Useat järjestöt ovat perustanett paimenille suunnattuja iltakouluja.[54][55]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Basotho-hattu

Lesotholaisten kulttuuri on homogeenisempaa kuin monessa Afrikan maassa, sillä maa on kansallisesti melko yhtenäinen. Elämä vuoristossa erottaa sen monista Afrikan lämpimämpien osien kulttuureista. Esimerkki tästä on lesotholaiset huovat: itäafrikkalaisten kangojen sijasta lesotholaiset kääriytyvät lämpimämpiin peitteisiin.[56] Perinteinen lesotholainen ruohosta kudottu hattu muistuttaa muodoltaan Mokorotlo-vuorta.[57]

Perinteisesti lesotholaiset miehet vastaavat karjasta ja naiset hoitavat kodin ja viljelykset, kantavat veden kylän kaivolta ja polttopuut pitkänkin matkan päästä. Pojat aloittavat paimentamisen usein viisi–kuusivuotiaina ja viettävät kuukausiakin lauman mukana poissa kotoa.[18]

Kansankulttuurissa tanssi, laulu ja kansantarut kietoutuvat yhteisesitykseksi, jossa yleisö elää mukana ja osallistuu lauluin ja taputuksin vanhojen kansantarinoiden kertaamiseen.[18]

Tunnetuin lesotholainen kirjailija on Thomas Mofolo, joka kirjoitti sothon kielellä.[58]

Urheilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lesothon suosituin urheilulaji on jalkapallo,[59] jota harrastaa 110 000 maan asukasta[60]. Maan miesten edustusjoukkue on ollut FIFA-rankingissa parhaimmillaan, vuonna 2014, sijalla 105,[61] eikä se ole selviytynyt koskaan arvokisoihin.

Lesotho on osallistunut olympialaisiin yhteensä yhdeksän kertaa vuoden 1972 kisoista lähtien, mutta yksikään maan edustaja ei ole voittanut olympiamitalia[62].

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Lesotho The World Factbook. CIA. Viitattu 4.10.2022. (englanniksi)
  2. ↑ Valtioiden, alueiden ja rahayksiköiden luettelo 30.6.2011. Euroopan unionin julkaisutoimisto. Viitattu 8.8.2011.
  3. ↑ a b c Lesotho: Economic Outline 5/2024. Lloyds Bank. Viitattu 25.11.2024. (englanniksi)
  4. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  5. ↑ a b c Lesotho CCARDESA. Viitattu 5.11.2024. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d e f Guy & Cobbe & Legum: Lesotho: Land Encyclopedia Britannica. Viitattu 5.11.2024. (englanniksi)
  7. ↑ LThabana Ntlenyana Encyclopedia Britannica. 11.9.2023. Viitattu 5.11.2024. (englanniksi)
  8. ↑ Country Guide – Lesotho BBC Weather. BBC. Viitattu 4.10.2022. (englanniksi)
  9. ↑ Lesotho Fourth National Report On Implementation of Convention on Biological Diversity (PDF) 12/2009. Convention on Biological Dioversity. Viitattu 5.11.2024. (englanniksi)
  10. ↑ Protected Places Department of Environment Lesotho. Viitattu 5.11.2024. (englanniksi)
  11. ↑ Brief history of the Bantu migration into South Africa South Africa Tours and Travel. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  12. ↑ a b c d e f g h Lesotho Lonely Planet. Arkistoitu 1.4.2010. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  13. ↑ Lara Mallen ym: The Rock Arts of Metolong: Paintings, Archaeology and Cultural Resource Management in Western Lesotho. Journal of African Archaeology, 8.6.2022, 20. vsk, nro 2, s. 176–201. Brill. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.11.2024. (englanniksi)
  14. ↑ Guy & Cobbe & Legum: Lesotho: History Encyclopedia Britannica. Viitattu 7.11.2024. (englanniksi)
  15. ↑ Byrnes, Rita M. (toim.): South Africa – a country study:Shaka and the Rise of the Zulu State. Federal Research Division, Library of Congress, 1996.
  16. ↑ a b Guy & Cobbe & Legum: Lesotho: The Sotho kingdom (1824–69) Encyclopedia Britannica. Viitattu 7.11.2024. (englanniksi)
  17. ↑ Kiljunen, Kimmo: ”Lesotho”, Maailman maat – liput ja historia. Into Kustannus, 2013. ISBN 9789522641571
  18. ↑ a b c d e Stoddard, Patricia Osborn: Lesotho Countries and their Cultures. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  19. ↑ a b Guy & Cobbe & Legum: Lesotho: Basutoland (1871–1966) Encyclopedia Britannica. Viitattu 7.11.2024. (englanniksi)
  20. ↑ a b Political History milestones (Arkistoitu – Internet Archive) Lesotho Embassy Rome. Arkistoitu (Arkistoitu – Internet Archive). (englanniksi)
  21. ↑ Guy & Cobbe & Legum: Lesotho: The first two decades Encyclopedia Britannica. Viitattu 7.11.2024. (englanniksi)
  22. ↑ a b c d Lesotho profile – Timeline BBC News. BBC. Viitattu 4.10.2022. (englanniksi)
  23. ↑ a b Guy & Cobbe & Legum: Lesotho: Challenges in the 21st century Encyclopedia Britannica. Viitattu 7.11.2024. (englanniksi)
  24. ↑ a b Guy & Cobbe & Legum: Lesotho: Challenges in the 21st century Encyclopedia Britannica. Viitattu 10.11.2024. (englanniksi)
  25. ↑ Lesotho constitution Constitute project. 2018. Viitattu 9.11.2024.
  26. ↑ a b c d e f Lesotho: Freedom in the World 2024 Country Report FreedomHouse. Viitattu 10.11.2024. (englanniksi)
  27. ↑ a b BTI 2024 Country Report – Lesotho, s. 14.
  28. ↑ a b BTI 2024 Country Report – Lesotho, s. 11.
  29. ↑ BTI 2024 Country Report – Lesotho, s. 12.
  30. ↑ Leshoto. Country Profile 2017-18 - Local government system in Leshoto Commonwealth Local Government Forum, clgf.org.uk. Viitattu 9.11.2024. (englanniksi)
  31. ↑ Brinkhoff, Thomas: Lesotho Regions Lesotho Citypopulation.de. Viitattu 5.10.2022. (englanniksi)
  32. ↑ a b c 2021 Lesotho Demographic Survey, s. 18.
  33. ↑ a b Lesotho IFAD. Viitattu 25.11.2024. (englanniksi)
  34. ↑ Human Development Report 2009 UNDP. Viitattu 3.1.2010. (englanniksi)
  35. ↑ Alize le Roux: Lesotho African Futures & Innovation Programme. Viitattu 25.11.2024. (englanniksi)
  36. ↑ Guy & Cobbe & Legum: Lesotho: Labour, taxation, and services Encyclopedia Britannica. Viitattu 5.11.2024. (englanniksi)
  37. ↑ BTI 2024 Country Report – Lesotho, s. 20.
  38. ↑ Guy & Cobbe & Legum: Lesotho: The Lesotho Highlands Water Project Encyclopedia Britannica. Viitattu 5.11.2024. (englanniksi)
  39. ↑ BTI 2024 Country Report – Lesotho, s. 19.
  40. ↑ a b Lesotho: Trade Profile 5/2024. Lloyds Bank. Viitattu 25.11.2024. (englanniksi)
  41. ↑ 2021 Lesotho Demographic Survey, s. 16.
  42. ↑ 2021 Lesotho Demographic Survey, s. 14–15.
  43. ↑ Guy & Cobbe & Legum: Lesotho: Demographic trends Encyclopedia Britannica. Viitattu 26.11.2024. (englanniksi)
  44. ↑ Kingdom of Lesotho Ethnologue. Viitattu 6.6.2018. (englanniksi)
  45. ↑ Guy & Cobbe & Legum: Lesotho: Settlement patterns Encyclopedia Britannica. Viitattu 26.11.2024. (englanniksi)
  46. ↑ 2021 Lesotho Demographic Survey, s. 20.
  47. ↑ a b Guy & Cobbe & Legum: Lesotho: Health and welfare Encyclopedia Britannica. Viitattu 26.11.2024. (englanniksi)
  48. ↑ HIV and TB Overview: Lesotho 13.6.2024. CDC. Viitattu 26.11.2024. (englanniksi)
  49. ↑ Lesotho: Population-based HIV impact assessment (PDF) phia.icap.columbia.edu. 7/2021. Viitattu 26.11.2024. (englanniksi)
  50. ↑ African Statistical Yearbook – Annuaire statistique pour l’Afrique 2016 (PDF) (s. 209–213) Afrikan kehityspankki. Viitattu 18.12.2016. (englanniksi, ranskaksi)
  51. ↑ Lesotho INHEA. Viitattu 5.10.2022. (englanniksi)
  52. ↑ Free Primary Education Ministry of Education, Lesotho. Viitattu 10.11.2024.
  53. ↑ Lesotho: Education Country Brief UNESCO International Institute for Capacity Building in Africa. 2024. Viitattu 10.11.2024.
  54. ↑ A school for shepherds in Lesotho EENET. Viitattu 10.11.2024.
  55. ↑ A school for child shepherds in Lesotho Deutsche Welle. 2016. Viitattu 10.11.2024.
  56. ↑ Culture See Lesotho. (englanniksi)
  57. ↑ Basotho Hat – Mokorotlo Destination Lesotho. (englanniksi)
  58. ↑ Thomas Mokopu Mofolo Encyclopædia Britannica. Viitattu 5.10.2022. (englanniksi)
  59. ↑ Lesotho – Sports and Recreation Encyclopædia Britannica. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  60. ↑ Lesotho: country information FIFA. Arkistoitu 5.4.2010. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  61. ↑ Lesotho: FIFA/Coca-Cola World Ranking FIFA. Viitattu 10.10.2024. (englanniksi)
  62. ↑ Lesotho – Olympics at Sports-Reference.com Sports-Reference.com. Arkistoitu 5.8.2016. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Matkaopas aiheesta Lesotho Wikivoyagessa (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lesotho&oldid=22851360”