Lenin-koulu
Kansainvälinen Lenin-koulu (ven. Международная Ленинская школа, Meždunarodnaja Leninskaja škola, МЛШ, MLŠ) oli Moskovassa Neuvostoliitossa vuosina 1926–1938 toiminut oppilaitos, joka koulutti työntekijöitä muiden maiden kommunististen puolueiden johtotehtäviin. Koulutusta saivat sekä kotimaissaan sallittujen että kiellettyjen kommunistipuolueiden edustajat.
Koulun virallinen tavoite oli ulkomaisten kommunistipuolueiden ”bolševisoiminen” eli ideologinen yhdenmukaistaminen ja Venäjän bolševikkipuolueen kokemusten kaavamainen soveltaminen muissa maissa. Koulussa opiskeltiin marxismi-leninismin teoriaa, historiaa, taloustiedettä ja kampanjaluonteisia aiheita. Siellä oli eri kansallisuuksille omat sektorinsa, joista osassa opettivat kyseisistä maista emigroituneet kommunistit, osassa venäläiset. Laitos oli Kommunistisen internationaalin alainen. Lenin-koulua kävivät muun muassa Josip Broz Tito, Władysław Gomułka ja monet tulevat Itä-Saksan johtajat, kuten Erich Honecker ja Erich Mielke. Koulun alasajo käynnistyi vuonna 1936, kun suuri osa miespuolisista oppilaista rekrytoitiin Espanjan sisällissotaan vapaaehtoisina tasavaltalaisten puolella osallistuneisiin kansainvälisiin prikaateihin.
Lenin-koulun ohella Moskovassa toimi vuosina 1925–1930 vastaava Sun Yat-sen -yliopisto, joka oli tarkoitettu vain kiinalaisille.
Suomalainen sektori
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosina 1930–1938 Lenin-koulussa toimi suomalainen sektori, jota johti ensin Yrjö Sirola ja sitten Jukka Lehtosaari. Sektorin opettajina olivat miltei kaikki Moskovassa asuneet merkittävät suomalaiskommunistit ylintä puoluejohtoa myöten. Siellä ehdittiin kouluttaa yhteensä 141[1] suomalaista kommunistia, joista monet kohosivat viimeistään sodan jälkeen tärkeisiin johtoasemiin Suomen Kommunistisessa Puolueessa (SKP). Lenin-koulun suomalaisella sektorilla opiskelivat muiden muassa Arvo Tuominen, Aimo Aaltonen, Ville Pessi, Armas Äikiä, Veikko Sippola, Yrjö Enne, Aili Mäkinen, Martti Malmberg, Vilho Pentikäinen, Lauri Kantola, Paavo Koskinen, Mirjam Suvanto ja Väinö Tattari. Ennen suomalaissektorin perustamista ehtivät venäläisellä tai saksalaisella sektorilla opiskelemaan ainakin Lehtosaari, Toivo Antikainen, Hannes Mäkinen, Hertta Kuusinen ja Inkeri Lehtinen, joista kaikista tuli myös koulun opettajia.[2] Moni edellämainituista ehti opiskella ensin myös Lännen vähemmistökansallisuuksien yliopistossa. Suomalaisen sektorin toiminta lakkasi lopullisesti lukuvuoden 1937–1938 aikana, kun enemmistö sen hetkisestä opettajakunnasta pidätettiin Stalinin puhdistusten yhteydessä.
Lenin-koulun maasektorit kilpailivat keskenään opintomenestyksessä ja urheilussa, ja jokaisena lukuvuonna paras sektori sai palkintona punaisen lipun. 1930-luvun puolivälissä suomalaiset voittivat punalipun kolmena vuonna peräkkäin. Kertomusten mukaan koulun toiminnasta muuten sivussa pysynyt Otto-Wille Kuusinen valmensi urheilukilpailuissa suomalaisia oppilaita ”kuin olympiajoukkuetta”.[3]
Amerikansuomalaisista Lenin-koulua kävi muun muassa Gus Hall.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Joni Krekola: Stalinismin lyhyt kurssi. Suomalaiset Moskovan Lenin-koulussa 1926–1938. SKS, Helsinki 2006.
- Tiivistelmä edellisestä (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 14.3.2011.