Leikkokukka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kukkasidontatyö, jossa on käytetty leikkokukkia.

Leikkokukka on kukka, joka leikataan varsineen ja asetetaan esille koristetarkoituksessa maljakkoon tai kukkasidontatyöhön. Suosittuja leikkokukkina käytettäviä kasveja ovat esimerkiksi ruusut, neilikat, krysanteemit ja tulppaanit. Kaupallisesti merkittäviä leikkokukkia viljellään yleisesti kasvihuoneissa.

Pitkiä matkoja kuljetettuja kukkia täytyy käsitellä ennen käyttöönottoa. Leikkokukista leikataan 2–3 cm pala viistosti. Tämän jälkeen niitä pidetään vedessä vuorokauden ajan. Ennen veteen laittamista kukista poistetaan alalehdet. Sopivan lämpöinen vesi on haaleaa ja veteen laitetaan kukkaravinnetta.[1]

Leikkokukkien valikoima on kasvanut viime vuosikymmeninä. Vielä vuonna 1986 neilikat, krysanteemit, ruusut ja gladiolukset muodostivat 80 % Yhdysvaltojen leikkokukkamarkkinoista. Vuoteen 2004 mennessä niiden osuus oli pienentynyt 15 prosenttiin.[2]

Vuonna 2000 maailman koko leikkokukkakaupan arvoksi arvioitiin noin seitsemän miljardia Yhdysvaltain dollaria. Leikkokukkien maailmanmarkkinahinnat määräytyvät Hollannin kukkahuutokaupoissa hollantilaisen hintatason mukaan. Kukkien laajamittainen viljely vaatii työvoimaa, ja monissa kehitysmaissa on myös sopiva ilmasto kukkien kasvatukseen. Tällaisia maita ovat Kolumbia, Ecuador, Kenia ja Zimbabwe. Työolot kehitysmaissa ovat saaneet osakseen arvostelua.[3]

Kaupallisesti leikkokasveina käytettyjä kasveja ovat muun muassa:[4][5]

Leikkovihreät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leikkoheinät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Paula Pryke: ”Kukkien valinta ja hoito”, Koristele kukkasin, s. 186. Suomentanut Tiina Koskimies. Helsinki: Kustannus Oy Arkki, 2007. ISBN 978-952-230-053-9
  2. Specialty Cut Flower Production and Marketing (Arkistoitu – Internet Archive) NCAT, USA
  3. Kukkaloiston kääntöpuoli[vanhentunut linkki] SASK
  4. Tikkanen, Jouko (toim.): Kukkakauppakalenteri 2013, 4. vuosikerta. s. 206–207
  5. Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Puutarhaliiton julkaisuja nro 363. Helsinki 2012. ISBN 978-951-8942-92-7

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]