Valkohuonevehka
| Valkohuonevehka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Alismatales |
| Heimo: | Vehkakasvit Araceae |
| Alaheimo: | Aroideae |
| Tribus: | Zantedeschiae |
| Suku: | Huonevehkat Zantedeschia |
| Laji: | aethiopica |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
| Katso myös | |
Valkohuonevehka eli valkokalla (Zantedeschia aethiopica) on Etelä-Afrikasta kotoisin oleva huonevehkoihin kuuluva, leikkokukkana erityisesti tunnettu kasvi. Valkoisen värinsä ja vaikuttavan muotonsa vuoksi sitä käytetään paljon hautajaiskukkana,[4] aiemmin myös morsiuskimpuissa (art deco -tyyli 1920-luvulla).[5] Huonevehkojen suku on nimetty italialaisen Giovanni Zantedeschin (1773–1846) mukaan.[6]
Kuvaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lehdet ja mukulat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valkokalla kasvaa 0,6–1 metriä korkeaksi, varjossa saattaa kasvaa korkeammaksikin. Lehtilavan muoto on suikea tai nuolimainen, niissä on valkoisia pilkkuja ja lehtilaita on ehyt ja aaltoileva.[6] Lehdet kohoavat mukulasta jonka turvin se viettää kuivan lepokauden.[7]
Kukinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valkokalla kukkii luontaisilla alueillaan elo–tammikuussa. Sen kukinto on keltakukkainen puikelo, jossa hedekukat ovat ylempinä ja emikukat alempina. Kukinnon tyvellä on näyttävä valkoinen suojuslehti, joka ei ole terälehti. Kukka on hyönteispölytteinen ja suojuslehti muuttuu vihreäksi kukinnan jälkeen.[6]
Valkokallasta on olemassa lajikkeita joiden suojuslehtien värit vaihtelevat punasävyisistä, purppuraan, oranssiin, keltaiseen ja myös monivärisiä on.[7]
Hedelmä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valkokallan hedelmät ovat meheviä keltaisia marjoja. Ne houkuttelevat lintuja, jotka levittävät sen siemeniä.[6]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valkohuonevehka esiintyy alkuperäisenä Etelä-Afrikassa, Lesothossa ja Swazimaassa.[8] Luontaisilla elinalueillaan valkokallaa tavataan kosteiden paikkojen reunoilta, soilta ja rämeiltä. Sen kasvupaikat sijaitsevat alavilta mailta merenpinnan tasolta aina 2 250 metrin korkeuteen.[6][7]
Jotkin eläimet syövät valkokallan juurakkoa luonnossa ja sitä on myös käytetty ihmisten ravintona keittämällä sitä. Raaka kasvi sisältää kalsiumoksalaattikiteitä, jotka turvottavat kurkkua.[6]
Kuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Valkokallaa. -
Valkokalloja Lontoossa. -
Valkokallan kukinto. -
Valkokallan kukinto sivusta. -
Kypsiä hedelmiä. -
Varren poikkileikkaus.
.jpg)
_(14534275490).jpg)
_02.JPG)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Foden, W.: Zantedeschia aethiopica IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2010. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 20.10.2016. (englanniksi)
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Zantedeschia aethiopica (TSN 42555) itis.gov. Viitattu 12.6.2020. (englanniksi)
- ↑ Zantedeschia aethiopica (L.) Spreng. Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet. Viitattu 12.6.2020.
- ↑ Kalla Runebergin Kukka Dan Ward. Viitattu 12.6.2020.
- ↑ Aurejärvi-Karjalainen, Anneli: Perheen omat juhlat: Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin, s. 166. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23761-2
- ↑ a b c d e f Aubrey, Alice: Zantedeschia aethiopica (L.) Spreng. Planz Africa. marraskuu 2001. Viitattu 12.6.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c Hillitty kaunokainen – Kalla! eKukka.fi – Kukkien koti. Arkistoitu 12.6.2020. Viitattu 12.6.2020.
- ↑ Govaerts, R. et al.: Zantedeschia aethiopica (L.) Spreng. Plants of the World Online. 2022. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 5.9.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Valkohuonevehka (Zantedeschia aethiopica) Puutarha.net. Arkistoitu 12.6.2020. Viitattu 12.6.2020.
- Suomen Lajitietokeskus: Valkohuonevehka – Zantedeschia aethiopica
- Huonevehka tuo terveiset Etelä-Afrikasta Gardena. Viitattu 12.6.2020.
- Huonekasvit, Huonevehkat Zantedechia Kekkilä. Viitattu 12.6.2020.