Lastensuojelulaki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lastensuojelulaki (SDK 417/2007[1], ruots. barnskyddslag[2]) on Suomen lastensuojelulainsäädännön ydin, johon on sisällytetty tärkeimmät lastensuojelua koskevat säännökset. Lastensuojelulain ohella muun muassa laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta sekä lapsen oikeuksien sopimus määrittelevat lasten suojelua ja kohtelua inhimillisenä ja oikeudellisena subjektina muun lapsi- ja rikosoikeuden ohella. Nykyinen lastensuojelulaki tuli voimaan 1.1.2008.

Vuonna 2014 lastensuojelulakia on pyritty uudistamaan ja näin tavoitellaan lastensuojeluongelmien vähentämistä.[3]

  1. Lastensuojelulaki Finlex. Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 10.4.2017.
  2. Barnskyddslag Finlex. Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 10.4.2017. (ruotsiksi)
  3. Heinonen, Hanna: Sosiaalihuoltolain uudistus poistaisi turhaa lastensuojelun asiakkuutta. (Arkistoitu – Internet Archive) Lastensuojelun Keskusliitto 8.5.2014.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Räty, Tapio: Lastensuojelulaki – käytäntö ja soveltaminen. (3., uudistettu painos) Helsinki: Edita, 2015. ISBN 978-951-37-6673-3

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä lakiin tai oikeuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.