Karvakehrääjät
| Karvakehrääjät | |
|---|---|
 Tammikehrääjä (Lasiocampa quercus) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Karvakehrääjämäiset Lasiocampoidea |
| Heimo: |
Karvakehrääjät Lasiocampidae Harris, 1841 |
| Alaheimot | |
| Katso myös | |
Karvakehrääjät eli lehtikehrääjät (Lasiocampidae) on kehrääjämäisiin kuuluva perhosten heimo, josta tunnetaan noin 2200 lajia lajirunsauden ollessa suurin indoaustralialaisella alueella sekä Afrikassa. Palearktisella alueella lajeja tavataan 290 ja Euroopassa 39.
Piirteitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karvakehrääjät ovat enimmäkseen yöaktiivisia, joskin myös päivällä lentäviä lajeja on, ja vaihtelevat kooltaan keskikokoisista suuriin. Perhosen ruumis ja siipien tyviosat ovat tuuheakarvaiset. Siivet ovat suojaväriset ja niiden pohjaväri vaihtelee lajista riippuen vaaleankeltaisesta punaruskeaan ja tummanharmaaseen. Siipisuonitus on heimolle tunnusomainen. Naaraat ovat usein selvästi koirasta kookkaampia. Naaraiden siivet ovat pitemmät ja kapeammat, pohjaväriltään koirasta selvästi vaaleammat ja siipien kuviointi on vaaleampaa. Tuntosarvet ovat naarailla vain heikosti kampamaiset kun koiraalla kaksoiskampamaisuus erottuu selvästi. Naaraan takaruumiin kärjessä on monilla lajeilla tuuhea, pyöreä karvatupsu. Imukärsä on surkastunut tai puuttuu. Verkkosilmät ovat melko pienet ja karvaiset. Raajat ovat lyhyet ja tukevat.[1]
Aikuinen perhonen on hyvin lyhytikäinen. Koiras kuolee heti parittelun jälkeen ja naaraskin saatuaan munimisen päätökseen. Nuoret toukat hakeutuvat uusille elinpaikoille heittäytymällä erittämänsä silkkirihman varassa ilmavirtojen matkaan. Täysikasvuiset toukat ovat tyypillisesti isoja ja karvaisia, ja koteloitumispaikkaa etsivä toukka on usein tavallisin vaihe jossa karvakehrääjiä havaitsee. Toukkaa sekä koteloa ja sitä ympäröivää kotelokehtoa peittävät karvat voivat ihokosketuksessa aiheuttaa voimakkaan allergisen reaktion.[1]
Lajit Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karvakehrääjiin kuuluvia lajeja on tavattu Suomessa viisitoista, joskin muutamaa vain harhailijoina[2]. Systemaattisessa järjestyksessä lajit ovat
- Hallakehrääjä Poecilocampa populi
- Pihlajakehrääjä Trichiura crataegi
- Koivukehrääjä Eriogaster lanestris
- Tarharengaskehrääjä Malacosoma neustria (harhailija)
- Niittyrengaskehrääjä Malacosoma castrense
- Apilakehrääjä Lasiocampa trifolii
- Tammikehrääjä Lasiocampa quercus
- Heinähukka Macrothylacia rubi
- Mäntykehrääjä Macrothylacia pini
- Heinänorsu Euthrix potatoria
- Kuutäplä Cosmotriche lobulina
- Mustikkakehrääjä Phyllodesma ilicifolium
- Pihlajanorsu Gastropacha quercifolia
- Haapanorsu Gastropacha populifolia
- Luumukehrääjä Odonestis pruni (harhailija)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 109
- ↑ http://www.luomus.fi/elaintiede/hyonteiset/perhoset/5.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pertti Pakkanen: Karvakehrääjät. Suomen Perhostutkijain Seura.
- Kuvia toukista (Arkistoitu – Internet Archive)
- Ruotsalaisia lajeja (ruotsiksi)
- Eurooppalaisia lajeja (englanniksi)
- Australialaisia lajeja (englanniksi)