Mäntykehrääjä
| Mäntykehrääjä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Karvakehrääjämäiset Lasiocampoidea |
| Heimo: | Karvakehrääjät Lasiocampidae |
| Alaheimo: | Lasiocampinae |
| Suku: | Mäntykehrääjät Dendrolimus |
| Laji: | pini |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Dendrolimus pini |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Mäntykehrääjä (Dendrolimus pini) on melko yleinen, mäntyä kasvavien paikkojen suurikokoinen yöperhoslaji.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mäntykehrääjä on suurikokoinen perhonen, ja lajin koiraiden siipiväli on 52–66 mm ja naaraiden 62–90 mm. Etusiipien poikki kulkee kolme tummanruskeaa, kaarevaa poikkiviirua, ja niiden väliin jäävät alueet ovat yleensä vuorotellen punaruskeat ja harmaat. Siiven keskellä on pienehkö, mutta selvästi erottuva valkoinen keskitäplä. Takasiivet ovat tasaisen punaruskeat. Lajilta tunnetaan kuitenkin myös etusiiviltään harmaa värimuoto ab. grisescens sekä lähes kuvioton, yksivärisen punaruskea muoto ab. unicolor-brunnea. Valkoinen keskitäplä erottuu näilläkin aina. Naaras on huomattavasti koirasta kookkaampi ja ruumiiltaan tukevampi. Koiraan tuntosarvet ovat selvästi kaksoiskampahampaiset.[2][3][4][5]
Täysikasvuinen toukka on 60–80 mm pitkä ja väriltään harmaan-ruskeankirjava, ja sen selkäpuolella on mustavalkoista kuviointia. Toukan pinnalla on selvää karvoitusta, joka voi ihokontaktissa aiheuttaa allergisen reaktion.[4]
Levinneisyys ja lentoaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mäntykehrääjää tavataan Pohjois-Afrikasta Keski-Euroopan poikki Skandinaviaan. Idässä sen levinneisyys ulottuu Venäjän poikki aina Keski-Siperiaan saakka.[4] Suomessa havainnot jäävät pääasiassa Oulu-Kajaani-linjan eteläpuolelle. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena kesäkuun lopulta elokuun puoleenväliin.[6][5]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mäntykehrääjää tavataan mäntyä kasvavilla paikoilla, kuten kankailla ja rämeillä. Se on hyvin yöaktiivinen laji, sillä koiraat aloittavat lentonsa yleensä vasta puolenyön jälkeen. Naaras houkuttelee koiraita luokseen feromonien avulla, erityisesti hieman ennen puoltayötä, eikä lähde lainkaan lentoon ennen kuin se on paritellut. Parittelu kestää 16–22 tuntia, ja yksi koiras saattaa paritella useiden naaraiden kanssa, joskin se kykenee hedelmöittämään niistä vain muutaman ensimmäisen. Paritellut naaras lentää melko aikaisin illalla. Koiraat tulevat valolle, mutta naaraat eivät juuri koskaan.[4]
Naaraan on yleensä munittava jonkin verran ennen kuin se on riittävän kevyt päästäkseen lentoon. Naaras tuottaa 150–350 munaa, jotka se laskee pieninä, hajanaisina ryhminä ravintokasvien oksille ja neulasille. Toukat kuoriutuvat paria viikkoa myöhemmin heinä-elokuun vaihteessa. Nuorten toukkien tiedetään hankkiutuvan uusille elinpaikoille lentämällä tuulen mukana silkkirihman varassa. Lokakuussa muutaman senttimetrin pituiset toukat kaivautuvat maahan tai karikkeen joukkoon talvehtimaan, joka kestää usein kaksi talvea. Toukat kestävät pakkasta erittäin hyvin. Yksi toukka syö 600–1000 neulasta ennen koteloitumistaan, ja ne voivat siirtyä ravintokasvien välillä satojen metrien matkoja. Häirittynä toukka irrottaa ruumiinsa poltinkarvoja, jotka voivat tarttua häiritsijän ihoon aiheuttaen ihoärsytystä. Toukka koteloituu maahan karikkeen sekaan. Se rakentaa kotelon ympärille kotelokopan, jonka se päällystää toukkanahkansa poltinkarvoilla.[4]
Mäntykehrääjän yksilömäärät vaihtelevat eri vuosina huomattavan paljon ja lajilta tunnetaan pari vuotta kestäviä massaesiintymiä, joiden aikana sitä voidaan pitää metsätuholaisena. Vuosina, joina ilmasto on lajille mieluisa, levinneisyysalue voi levitä tilapäisesti selvästi tavallista pohjoisemmaksi.[4]
Ravintokasvi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukka elää erilaisilla mäntylajeilla (Pinus), mutta harvemmin myös metsäkuusella (Picea abies) ja jopa siperianlehtikuusella (Larix sibirica).[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Mäntykehrääjä – Dendrolimus pini Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/d/dendrolimus_pini.html
- ↑ http://www.ukmoths.org.uk/show.php?bf=1639
- ↑ a b c d e f g Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 135–137.
- ↑ a b http://www.perhostutkijainseura.fi/historia/lasiocampidae/den-pini.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Perhoswiki[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen Perhoset: Mäntykehrääjä
- toukka (Arkistoitu – Internet Archive)
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa
- Bestimmungshilfe des Lepiforums[vanhentunut linkki] (saksaksi)