Langustit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Langustit
Arguslangusti (Panulirus argus)
Arguslangusti (Panulirus argus)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Äyriäiset Crustacea
Luokka: Kuoriäyriäiset Malacostraca
Lahko: Kymmenjalkaiset Decapoda
Alalahko: Pleocyemata
Osalahko: Langustit
Achelata
Scholtz & Richter, 1995
Heimot[1][2]
Katso myös

  Langustit Wikispeciesissä
  Langustit Commonsissa

Langustitlähde? (Achelata) on kymmenjalkaisiin kuuluva äyriäisten osalahko. Se jaetaan kahteen tai kolmeen elossa olevaan heimoon (Synaxiidae-heimoa pidetään nykyään yleensä osana Palinuridae-heimoa)[3]. Lisäksi siihen kuuluu sukupuuttoon kuolleet heimot Cancrinidae ja Tricarinidae, joissa kummassakin on yksi suku[1]. Langustit on perinteisesti luokiteltu Palinura-osalahkoon, johon kuului myös Polychelidae-heimo fossiilisine sukulaisineen. Ryhmä oli kuitenkin parafyleettinen, ja on sittemmin jaettu osalahkoiksi Achelata ja Polychelida.[4]

Langustit ovat suurikokoisia, pitkänomaisia äyriäisiä, joilla on yleensä litteähkö selkäkilpi ja olematon tai korkeintaan hyvin pieni otsapiikki. Tuntosarvet ovat tanakat. Etumaiset raajat ovat saksettomat, mutta takimmaisessa viidennessä parissa on joskus pienet sakset. Takaruumis on vahva ja sen pyrstöviuhka on suuri.

Langustit ovat yleensä yöaktiivisia pohjaeläimiä ja päivisin piilottelevat onkaloissa ja halkeamissa. Ne syövät raatoja ja selkärangattomia eläimiä. Langusteja elää kaikissa suolaisissa merissä. Polychelidae-heimon lajit ovat syvän meren äyriäisiä joita tavataan 4 500 metriin asti.

Monia lajeja pyydystetään ihmisravinnoksi ja pidetään herkkuruokana. Euroopassa taloudellisesti tärkein on noin 40-senttiseksi kasvava euroopanlangusti Palinurus elephas, jonka levinneisyys ylettyy Britteinsaarten pohjoisosasta Välimeren Egeanmerelle, ja jota pyydetään etenkin Välimerestä.

  1. a b Grave, Sammy De et al.: A Classification of Living and Fossil Genera of Decapod Crustaceans. (liite 21) Raffles Bulletin of Zoology, 15.9.2009, 50. vsk, nro 1, s. 1–109. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.6.2018. (englanniksi)
  2. Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 2. Iilimato–Leopardit, s. 866–867. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01422-6 (suomenkielisten nimien lähde)
  3. Palero, Ferran & Crandall, Keith A. & Abelló, Pere & Macpherson, Enrique & Pascual, Marta: Phylogenetic relationships between spiny, slipper and coral lobsters (Crustacea, Decapoda, Achelata). Molecular Phylogenetics and Evolution, tammikuu 2009, 50. vsk, nro 1, s. 152–162. PubMed:18957325 doi:10.1016/j.ympev.2008.10.003 ISSN 1055-7903 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.6.2018. (englanniksi)
  4. Scholtz, Gerhard & Richter, Stefan: Phylogenetic systematics of the reptantian Decapoda (Crustacea, Malacostraca). Zoological Journal of the Linnean Society, 1.3.1995, 113. vsk, nro 3, s. 289–328. doi:10.1111/j.1096-3642.1995.tb00936.x ISSN 0024-4082 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 22.6.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä eläimiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.