Langolieerit

Langolieerit
The Langoliers
Langolieerien aloitussivun kuva.
Alkuperäisteos
Kirjailija	Stephen King
Kieli	englanti
Genre	kauhu
Julkaistu	Sydänyö (Four Past Midnight, 1990)
Suomennos
Suomentaja	Ilkka Rekiaro
Kustantaja	Tammi
Sivumäärä	279
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Langolieerit (engl. The Langoliers) on yhdysvaltalaisen kirjailija Stephen Kingin pienoisromaani, joka julkaistiin vuonna 1990 kokoelmassa Sydänyö (Four Past Midnight). Se kertoo tarinan yhdestätoista lentomatkustajasta, jotka yölennon aikana herättyään huomaavat henkilökunnan ja suurimman osan matkustajista kadonneen mystisesti matkustajakoneen jatkaessa yhä lentoaan, ja onnistuttuaan tekemään pakkolaskun he tajuavat, että maankamaralla on myös jotain pahasti vialla.

King on kertonut idean Langolieereihin syntyneen saatuaan mieleensä mielikuvan naisesta, joka painoi kämmenellään matkustajakoneen seinän lohkeamaa. Kun hän yhtenä yönä nukkumaan menneessä tiedosti tämän kuvitellun naisen olleen aave, hän sai siitä lopullisen kipinän kirjoittaa tarinan.

Vuonna 1995 ilmestyi Langolieereihin perustuva kaksiosainen televisiominisarja Ajan valtiaat, jonka ohjauksesta vastasi Tom Holland, ja pääosassa nähdään muun muassa David Morse, Dean Stockwell ja Bronson Pinchot. Myös Stephen King tekee minisarjassa lyhyen cameoroolin. Minisarjaa kuvattiin pääasiassa Bangorin lentoasemalla kesällä 1994.

Juoni

Lennettyään Tokiosta Los Angelesiin lentokapteeni Brian Engle saa kuulla perille päästyään, että hänen entinen vaimonsa Anne on kuollut Bostonissa tapahtuneessa onnettomuudessa, ja hän päättää astua matkustajana kyytiin Bostoniin suuntautuvalle yölennolle. Lentoemäntä kertoo epätavallisesta ilmiöstä Mojaven aavikon yllä, jotka muistuttavat revontulia. Brian kuitenkin nukahtaa lentoonlähdön aikana, koska hän on ollut hereillä koko edellisen lentonsa. Myös Dinah Bellman, nuori sokea tyttö, nukahtaa ja herää huomatakseen, että hänen tätinsä ja useat muut matkustajat ovat kadonneet. Dinah, joka sekoittaa peruukin päänahkaan, huutaa ja herättää Brianin ja yhdeksän muuta matkustajaa, jotka ovat opettaja Laurel Stevenson, englantilainen diplomaatti Nick Hopewell, jännityskirjailija Bob Jenkins, viulisti Albert Kaussner, toipuva addikti Bethany Simms, liikemies Rudy Warwick, mekaanikko Don Gaffney, pankinjohtaja Craig Toomy ja tuntematon päihtynyt matkustaja. Pian Dinahin lisäksi Brian ja muut huomaavat myös, että miehistö ja hereillä olleet matkustajat ovat kadonneet jättäen matkustajakoneen autopilotin hallintaan. Lentokapteenin asemassa Brian ottaa koneen hallintaansa, mutta ei pysty saamaan ohjaamosta käsin ulkopuolista kontaktia mihinkään lennonjohtoon, ja matkustajat näkevät vain tumman tyhjyyden koneen alla. Brian onnistuu laskeutumaan Bangoriin Mainessa siitäkin huolimatta että Toomy esittää raivokkaita vastalauseita, sillä tämä haluaa ehdottomasti päästä Bostonissa käytävään tärkeään konferenssiin.

Onnistuttuaan tekemään pakkolaskun Bangoriin he löytävät lentokentän autiona. Kaikki kellot ovat pysähtyneet, sähköä ei ole ja ympäristö näyttää muutenkin elottomalta. Koska kaikki tuotteet ja aineet ovat menettäneet laatunsa, myös polttoaine on käyttökelvotonta, mikä estää heitä nousemasta ilmaan. Dinah, joka sokeudestaan huolimatta omaa joitakin psyykkisiä kykyjä, kuulee jostain kaukaa jonkin lähestyvän ja uhkaavan äänen. Silmiinnähden hermostunut ja epävakaaksi äitynyt Toomy alkaa pitää tilannetta jonkinlaisena salaliitona häntä vastaan ja sopivalla hetkellä ottaa Bethanyn panttivangiksi aseella uhaten, mutta hänet saadaan riisuttua aseista ja vangittua, koska Toomyn käsiinsä löytämä ase on yhtä tehoton kuin mikä tahansa muukin. Lopulta koko outoa tilannetta alusta alkaen analysoinut Jenkins esittää joukolle johtopäätöksen siitä, mistä tässä on kysymys; he ovat yölennon aikana kulkeneet jonkinlaisen "aikarepeämän" läpi, jonka myötä he ovat päätyneet menneisyyteen – eivät niinkään kauas omasta ajastaan vaan pikemminkin eräänlaiseen "kuolevaan välitilaan", johon Dinahin kuulemat jotenkin liittyvät. Kun Dinah raportoi äänien lähentyvän entisestään, vangittu Toomy kertoo Dinahille ja Laurelille, että ääniä aiheuttavat "langolieerit", joista hän kuuli lapsena isältään, joka pelotteli poikaansa niiden metsästävän ja syövän kaikkia huolimattomia ja laiskoja poikia. Jenkinsin esittämän teorian perusteella Albert saa ajatuksen, jonka mukaan heidän oma aikansa virtaa edelleen heidän matkustajakoneensa sisällä, mikä tullaan todistaneeksi, kun lentokoneeseen kokeeksi tuotu ruoka palautuu normaaliksi. Kun Brian tajuaa, että koneeseen pumpattu polttoaine voisi tämän ansiosta palautua jopa normaaliksi, Brian alkaa tankkaamaan konetta ja hän onnistuu käynnistämään moottorit. Sillä välin Toomy on onnistunut vapautumaan siteistään ja puukottaa Dinahia uskoen hänen olevan tosiasiassa "langolieeri". Nick aikoo etsiä Toomyn käsiinsä, mutta kaikesta huolimatta haavoittunut Dinah vaatii, että Toomya ei saa tappaa, koska tämä on tärkeä heidän eloonjäämisen kannalta. Kun Albert ja Don lähtevät etsimään paareja Dinahille saadakseen hänet kuljetettua koneeseen, piiloutunut Toomy tappaa Donin ennen kuin Albert onnistuu iskemään tämän tainoksiin. Myöhemmin Dinah ottaa telepaattisesti yhteyttä Toomyyn ja johdattaa tämän kiitoradalle, missä tämä alkaa hallusinoida saapumistaan hallituksen kokouksensa. Juuri kun Brian ja muut ovat valmiita nousemaan viimein ilmaan, pahaenteistä järsivää ääntä päästävät "langolieerit" ilmaantuvat paikalle. Toomy kauhistuu kohtaamalla viimein lapsuutensa hirviöt todellisina ja yrittää paeta niitä, joutuen kuitenkin "langolieerien" syömäksi. Sitten nämä olennot alkavat syödä lentoasemaa ja sen ympäristöä, minkä johdosta he vihdoin ymmärtävät miksi Dinah vaati heitä pitämään Toomya hengissä, sillä hän veti "langolieereja" puoleensa. Päästyään viimein koneella ilmaan ja pakoon maailmaa ahmivia hirviöitä Jenkins kertoo ymmärtävänsä nyt, miten menneisyydellä aina käy: se odottaa "langolieerien" tulemista ja sen jäljet siivotaan "syömällä".

Ponnisteluistaan huolimatta Dinah lopulta kuolee puukotuksen aiheuttamiin vammoihinsa, Laurelin suureksi suruksi, joka oli ehtinyt kiintyä Dinahiin. Lentokone alkaa viimein lähestyä mainittua paikkaa, missä "aikarepeämän" pitäisi vielä olla, mutta jokin huomaamatta jäänyt seikka tuntuu vieläkin vaivaavan Jenkinsiä. Vasta lähellä repeämää Jenkins tajuaa vihdoin, mikä heillä on vielä ongelmana: matkustajien on nimittäin oltava unessa voidakseen kulkea repeämän läpi, muuten he katoavat kuten aiemmat koneessa hereillä olleet. Albert ehdottaa matkustamon paineen alentamista tajuttomuuden aikaansaamiseksi, mutta he huomaavat siinä yhden varjopuolen: toimenpide vaatisi yhden matkustajan uhraamaan itsensä pysymällä tajuissaan paineen palauttamiseksi vain hieman ennen kuin kone kulkisi repeämän läpi. Nick ryhtyy vapaaehtoisesti, sillä hänellä on menneisyydessä sovittamattomaksi jääneitä kuolemia tunnollaan, joiden kanssa Nick ei halua enää elää. Paineen alennettua lähes koko joukko menettää tajuntansa; Nick, jolla on hätähappinaamari, jatkaa koneen ohjaamista repeämän läpi ja katoaa. Paineen palauduttuaan Brian havahtuu ja otettuaan ohjat taas käsiin hän laskeutuu koneella Los Angelesiin, mutta päästyään turvallisesti maankamaralle huomaten, että myös tämäkin lentoasema on autio. He ymmärtävätkin saapuneensa lähitulevaisuuteen, jossa nykyhetki ei ole vielä ehtinyt saavuttamaan heitä. Heidän painautuessa Jenkinsin käskystä seinää vasten välttääkseen lentoaseman pian ilmestyvät ihmisliikenteen, he kuulevat ääniä ja tuntevat liikkeen aallon iskevän heihin, jonka jälkeen he löytävät itsensä jälleen nykyhetkestä.

Lähteet

Stephen Kingin teokset

Romaanit	Carrie (1974) - Painajainen (1975) - Hohto (1977) - Tukikohta (1978) - Kosketus (1979) - Tulisilmä (1980) - Cujo (1981) - Christine, tappaja-auto (1983) - Uinu, uinu lemmikkini (1983) - Ihmissuden vuosi (1983) - Talismaani (1984; Peter Straubin kanssa) - Se (1986) - Lohikäärmeen silmät (1987) - Piina (1987) - Kolkuttajat (1987) - Pimeä puoli (1989) - Tarpeellista tavaraa (1991) - Julma leikki (1992) - Doloreksen tunnustus (1992) - Uneton yö (1994) - Naisen raivo (1995) - Kuoleman käytävä (1996) - Epätoivon kaupunki (1996) - Kalpea aavistus (1998) - Eksyneiden jumala (1999) - Unensieppaaja (2001) - Pimeyden talo (2001; Peter Straubin kanssa) - Buick 8 (2002) - Kuulolla (2006) - Liseyn tarina (2006) - Tapahtumapaikkana Duma Key (2008) - Kuvun alla (2009) - 22.11.63 (2011) - Tervetuloa Joylandiin (2013) - Tohtori Uni (2013) - Herääminen (2014) - Mersumies (2014) - Etsivä löytää (2015) - Viimeinen vartio (2016) - Gwendyn lipas (2017; Richard Chizmarin kanssa) - Ruususen uni (2017; Owen Kingin kanssa) - Ulkopuolinen (2018) - Keveys (2018) - Laitos (2019) - Myöhemmin (2021) - Billy Summers (2021) - Gwendyn viimeinen tehtävä (2022; Richard Chizmarin kanssa) - Satumaa (2022) - Holly (2023)
Musta torni -sarja	Revolverimies (1982) - Kolme korttia pakasta (1987) - Joutomaa (1991) - Velho (1997) - Callan sudet (2003) - Susannan laulu (2004) - Musta torni (2004) - Tuulen avain (2012)
Novelli- ja pienoisromaanikokoelmat	Yön äänet (1978) - Kauhun vuodenajat (1982) - Jälkeen keskiyön/Ennen aamunkoittoa (1985) - Sydänyö (1990) - Painajaisia ja unikuvia (1: Yksinäinen sormi / 2: Anteeksi, oikea numero) (1993) - Pedon sydän (1999) - Maantievirus matkalla pohjoiseen: 14 kolkkoa tarinaa (2002) - Auringonlaskun jälkeen (2008) - Pimeä yö, tähdetön taivas (2010) - Mitä enemmän verta (2020)
Richard Bachmanin nimellä kirjoitetut	Raivo (1977) - Pitkä marssi (1979) - Vimma (1981) - Juokse tai kuole (1982) - Kirous (1984) - Teloittajat (1996)
Suomentamattomat teokset	The Colorado Kid (2005) - Blaze (2007) - Blockade Billy (2010) - The Bazaar of Bad Dreams (2015) - You Like It Darker (2024)
Tulevat julkaisut	Never Flinch (2025)
Asiateokset	Danse Macabre (1981) - Nightmares in the Sky (1988) - Kirjoittamisesta (2000) - Secret Windows (2000) - Faithful (2004; Stewart O'Nanin kanssa) - Guns (2013)
E-kirjat	Riding the Bullet (2000) - The Plant (2000; keskeneräinen) - Ur (2009) - Mile 81 (2011) - A Face in the Crowd (2012; Steward O'Nanin kanssa)
Käsikirjoitukset elokuviin	Creepshow – yöjuttu (1982) - Paholaisen silmät (1985) - Hopealuoti (1985) - Maximum Overdrive (1986; myös ohjaajana) - Uinu, uinu lemmikkini (1989) - Unissakävelijät (1992) - Kunnes kuolema meidät erottaa (2014) - Cell (2015; Adam Allecan kanssa)
Käsikirjoitukset televisioon	Sorry, Right Number (1988) - Kultaiset vuodet (1991) - Tukikohta (1994) - Stephen Kingin Hohto (1997) - Chinga (1998; Chris Carterin kanssa) - Myrskyn silmässä (1999) - Rose Red (2002) - Stephen Kingin Sairaala (2004) - Stephen Kingin Desperation (2006) - Päitä tippuu (2014) - Liseyn tarina (TBA)
Sarjakuvateokset	Creepshow (1982) - The Dark Tower (2007-) - The Stand (2008-2012) - The Talisman (2009-2010) - American Vampire (2010) - N. (2010) - Road Rage (2012) - The Dark Man (2013)
Muita artikkeleita	Joe Hill