Lafcadio Hearn

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lafcadio Hearn
eli
Koizumi Yakumo
Patricio Lefcadio Tessima Carlos Hearn
Lafcadio Hearn eli Koizumi Yakumo.
Lafcadio Hearn eli Koizumi Yakumo.
Henkilötiedot
Syntynyt27. kesäkuuta 1850
Lefkada, Kreikka
Kuollut26. syyskuuta 1904 (54 vuotta)
Ōkubo, Japani
Kansalaisuus Japani
Ammatti toimittaja, kirjailija, opettaja
Vanhemmat Charles Hearn, Rosa Antonia Cassimati
Puoliso Setsu Koizumi (1891)
Kirjailija
Äidinkielienglanti
Aiheet Japani
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Lafcadio Hearn Memorial Museum
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Patrick Lafcadio Hearn (27. kesäkuuta 1850 Lefkada, Kreikka – 26. syyskuuta 1904 Ōkubo, Japani[1]) oli kreikkalais-irlantilainen toimittaja, opettaja ja kirjailija. Hän kirjoitti useita Japania käsitteleviä kirjoja,[2] etenkin japanilaisten legendojen ja kummitustarinoiden kokoelmia. Saatuaan Japanin kansalaisuuden Hearn otti vuonna 1895 käyttöön nimen Koizumi Yakumo[1] (小泉八雲).

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hearn syntyi Joonianmeren Lefkadan saarella. Hänen alkuperäinen nimensä oli Patricio Lefcadio Tessima Carlos Hearn. Hearnin isä Charles Hearn oli kotoisin Offalyn kreivikuntasta Irlannista ja äiti Rosa Antonia Cassimati[3] Joonianmeren Kytheran saarelta. Charles Hearn palveli Britannian armeijassa sotilaslääkärinä, ja englantilaisten miehittäessä saaria hänen asemapaikkansa oli Lefkadassa.

Ennen Lafcadion syntymää isä-Hearn oli sijoitettuna Länsi-Intian saarille, jonne hän lähti ilman vaimoaan. Lafcadio muutti parivuotiaana äitinsä kanssa isänsä sukulaisten luo Dubliniin. Charles Hearn palasi lyhyelle käynnille Irlantiin 1853, mutta lähti pian Krimin sotaan. Palattuaan sodasta Charles Hearn sai tietää Lafcadion äidin lähteneen takaisin Kreikkaan ja hylänneen poikansa Lafcadion isotädin Sarah Holmes Brenanen huomaan. Charles purki avioliiton ja lähti Intiaan uuden vaimonsa kanssa ilman poikaansa. Raivostunut täti teki Lafcadion isästä perinnöttömän ja otti kuusivuotiaan Lafcadion hoiviinsa.

Ennen kymmenettä ikävuottaan Lafcadio oli löytänyt tätinsä kirjastosta mytologiaa käsitteleviä kirjoja, joihin hän ihastui. Hearn kävi sisäoppilaitosta Ranskassa ja Englannissa. Teini-iässä hän loukkaantui pelikentällä ja menetti vasemmasta silmästään näön.

Nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hearn lähti 19-vuotiaana Yhdysvaltoihin Cincinnatiin. Hän eli muutaman vuoden tilapäistöillä, kunnes pääsi toimittajaksi Cincinnati Enquirer -lehteen. Hearn kirjoitti niin mustien ja muiden yhteiskunnan vähäosaisten elämästä kuin murhareportaasejakin. Asuessaan Cincinnattissa hän hioi ranskan kielen taitoaan ja käänsi ranskankielisiä novelleja englanniksi.

Hearn sai potkut Cincinnati Enquirer -lehdestä aiheutettuaan skandaalin asumalla mulatti Alethea Foleyn kanssa, johon hän oli tutustunut asuessaan täyshoitolassa, jossa Foley toimi keittiöapulaisena. Pian Hearnin palkkasi Cincinnati Commercial. Erottuaan Foleysta Hearn muutti 1877 New Orleansiin. New Orleansissa Hearn raportoi Cincinnati Commercialille Louisianan politiikasta, mutta siirtyi sitten kirjoittamaan Times Democratille. Hearn keräsi monikulttuurisen kaupungin asukkaiden tarinoita, sananlaskuja ja satuja ja käytti niitä sekä lehtijutuissaan että kirjoissaan.

Hearn alkoi tutkia kirjallisuutta ja varsinkin kansanrunoutta. Hänen ensimmäinen kirjansa One of Cleopatra's nights (1882) on Théophile Gautier -käännöksiä, Stray leaves from strange literature (1884) on kokoelma satuja eri maista. Siinä on muun muassa kolme selittävillä johdannoilla varustettua näytettä Kalevalasta. Käännös on suorasanainen, tehty Léouzon le Ducin ranskankielisestä käännöksestä. Nähtävästi hän oli tutustunut Kalevalaan tarkemminkin, koska hän suositteli sen aiheita eräälle säveltäjälle käsiteltäviksi oopperassa ja teki samalla selkoa sen kauneudesta.[2]

Sitten seurasi kokoelma kreolilaisia sananlaskuja Gombo Zhébes (1885) ja Some Chinese ghosts (1886). Kun hän tutustui itämaiseen sadustoon, hänestä tuli buddhalaisuuden harras ihailija. Hän omaksui Herbert Spencerin kehitysajattelun, ja myöhemmissä teoksissa ilmeneekin buddhalaisuuden ja kehitysopin yhteensulattelua. Two vears in the French West-Indies sisältää loistavia kuvauksia tropiikista.[2]

Vuosina 1887–1889 Hearn asui Länsi-Intian saarilla ja kirjoitti Harper's Magazineen.

Elämä Japanissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syksyllä 1889 Harper's Magazine lähetti Hearnin Japaniin kirjoittamaan matkakuvauksia. Hearn saapui Jokohamaan 4. huhtikuuta 1890.[4] Hän erosi pian Harper'sin palveluksesta[2] ja aloitti opettajaksi Izumossa, jossa tutustui Setsu Koizumiin, jonka kanssa hän avioitui 1891[1]. Liitosta syntyi neljä lasta.

Hearn jatkoi kirjoittamista The Atlantic Monthlyyn. Hän siirtyi 1891 opettamaan Kumamotoon, jossa hän viipyi kolme vuotta. 1895[1] (tai 1896[4]) hänen vaimonsa suku adoptoi hänet, jotta hän saisi Japanin kansalaisuuden. Samana vuonna hän aloitti englantilaisen filologian opettajana Tokion yliopistossa, jossa hän opetti vuoteen 1903 asti.

Hearn ehti kirjoittaa 11 kirjaa Japanista ennen kuin kuoli sydänkohtaukseen syyskuussa 1904.

Hearn on kirjoittanut useita pieniä tutkimuksia, suorasanaisia, tavallisesti metafyysisiä ongelmia sisältäviä, runoelmia erilaisista aiheista, mutta merkittävämpiä ovat hänen Japania koskevat mestarilliset kuvauksensa, jotka on julkaistu nimillä Glimpses of unfamiliar Japan (1894), Out of the east (1895), Kokoro (1896), Gleanings in Buddha fields (1897), Exotics and retrospectives (1898), In ghostly Japan (1899), Shadowings (1900), A Japanese miscellany (1901), Japan, an attempt at interpretation (1905). Hearn seurasi kiinnostuneena myös Suomen oloja.[2]

Suomennetut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Idän ääreltä: kuvia ja luonnoksia Japanista. Suomentanut Herman Stenberg. Helsinki: Yrjö Weilin, 1908. , sisältää Yrjö Hirnin kirjoittaman elämäkerran
  • Kwaidan: tarinoita ja tutkielmia oudoista ilmiöistä. Suomentanut Kai Nieminen. Helsinki: Love kirjat, 1991. ISBN 951-8978-27-1
  • Intohimon karma: Japanin kummitustarinoita. Suomentanut Juhani Lompolo. Rauma: Orienta, 2003. ISBN 952-5199-13-4

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Encyclopaedia Britannica 1911 Wikiaineistossa
  • ”Thomas Warburtonin esipuhe 'Lafcadio Hearn'”, Kwaidan: tarinoita ja tutkielmia oudoista ilmiöistä, s. 9–16. Suomentanut Kai Nieminen. Helsinki: Love Kirjat, 1991. ISBN 951-8978-27-1
  • Lafcadio Hearn Encyclopædia Britannica Online. 2007. Viitattu 10.8.2007. (englanniksi)
  • Lafcadio Hearn, Simon J. Bronner (toim.): Lafcadio Hearn'S America: Ethnographic Sketches and Editorials, s. 3–4 ja 17. University Press of Kentucky, 2002. ISBN 978-0-8131-2229-8 Googlen kirjahaku (viitattu 10.8.2007). (englanniksi)
  • John Burnham Schwartz: The Occidental Tourist The New York Times. 3.2.1991. Viitattu 10.8.2007. (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Lafcadio Hearn, Britannica, viitattu 17.5.2020 (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e Hearn, Lafcadio, Tietosanakirja osa 3, palsta 192–193, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1911
  3. ↑ Shirley Ann Grau, The Passionate Dreamer, Chicago Tribune 24.2.1991, viitattu 16.5.2020 (Lähde nimille)
  4. ↑ a b Warburtonin esipuhe kirjaan Kwaidan

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lafcadio_Hearn&oldid=22165630”