Laaja (Soanlahti)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Laaja oli kylä Soanlahden kunnan eteläosassa Raja-Karjalassa Viipurin läänissä Suomen Neuvostoliitolle luovuttamalla alueella. Laaja oli virallisesti osa Soanlahden kirkonkylää, mutta käytännössä sitä pidettiin omana kylänään.[1][2][3] Laaja sijaitsi Jänisjärven pienemmän ja jyrkkärantaisen pohjoisemman osan itärannalla. Laajan alueella Jänisjärveen laskevat Soanjoki ja Veljakkajoki.[4] Naapurikyliä olivat lännessä Juttulampi, pohjoisessa Kiekua, idässä Lehtomäki sekä etelässä Ypäkkö, varsinainen Soanlahden kirkonkylä ja Pohjoispää.[1][4]

Laajan kautta kulki maantie Suistamolta Korpiselille ja Laajan kohdalla siitä erkani syvässä kanjonissa kulkeva tie Kiekuaan.[1] Kyläkeskustan sekä Soan- ja Veljakkajokien suistojen eteläpuolella Jänisjärven rannalla Kintšinniemessä sijaitsi Kintšin dolomiittilouhos, josta kiveä vietiin Värtsilään Wärtsilän rautatehtaalle rautamalmin sulattamiseen.[1] Dolomiittilouhoksen lisäksi teollisuutta edustivat Partasen ja Malviniemen tiilitehdas ja Turkusen veljesten saha.[5] Kylässä toimi myös Nykäsen kauppa.[5]

Talvisodan taistelut eivät ulottuneet Soanlahdelle, mutta Moskovan rauhassa 1940 koko kunta ja Laajan kylä sen mukana luovutettiin Neuvostoliitolle. Kylän asukkaat evakuoitiin jäljelle jääneen Suomen alueelle. Jatkosodan alussa 1941 luovutetut alueet vallattiin takaisin ja Laajan asukkaat pääsivät palaamaan kotikyläänsä, mutta 1944 alue luovutettiin ja evakuoitiin uudelleen.

  1. a b c d Jaatinen, Martti (toim.): Karjalan kartat, s. 164-167. Helsinki: Tammi & Karjalan Liitto ry, 1997. ISBN 951-31-0972-0
  2. Rosberg, J. E. et al (toim.): Suomenmaa: maantieteellis-taloudellinen ja historiallinen tietokirja. 5. osa, Viipurin lääni, s. 385 & 389. Helsinki: Tietosanakirja-Osakeyhtiö, 1923.
  3. Soanlahti 7.3.2007. Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 28.1.2011.
  4. a b Laaja Karjalan kartat. Maanmittauslaitos. Viitattu 28.1.2011.
  5. a b Malviniemi, Rauno (toim.): Soanlahti synnyinseutumme. Ylivieska: Soanlahti-seura, 1972.