Jänisjärvi

Jänisjärvi
Kuva Jänisjärveltä
Maanosa	Eurooppa
Valtiot	Venäjä
Alue	Karjalan tasavalta
Piiri	Sortavala, Suojärvi, Pitkäranta
Koordinaatit	61°58′00″N, 30°55′00″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue	Nevan vesistö
Valuma-alue	Jänisjoen valuma-alue
Järveen tulevat joet	Jänisjoki, Ulmosenjoki, Veljakanjoki, Soanjoki, Kiekuanjoki
Laskujoki	Jänisjoki
Taajamat	Kirkkolahti, Soanlahti
Järvinumero	01040300211102000013384
Mittaustietoja
Pinnankorkeus	64 m
Pituus	28 km
Leveys	14 km
Rantaviiva	133 km
Pinta-ala	200 km²
Tilavuus	2,04 km³
Keskisyvyys	10,2 m
Suurin syvyys	57 m
Valuma-alue	3 660 km²
Keskivirtaama	46 m³/s (MQ)
Veden viipymä	1,40 vuotta
Saaria	43
	Tyytinsaari, Iso-Selkäsaari, Pieni-Selkäsaari, Hopeasaari
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Jänisjärvi (ven. Янисъярви, Янис-ярви, Janisjarvi, Большое Янисъярви, Bolšoje Janisjarvi ) on Venäjällä Karjalan tasavallan Sortavalan, Suojärven ja Pitkärannan piireissä sijaitseva järvi, jonka lasku-uoma Jänisjoki laskee Sortavalassa Laatokkaan . Jänisjärven painauma on syntynyt meteoriitin iskusta heikentyneeseen kallioperään . Jänisjärven pohjoisosaa on kutsuttu Pieneksi ja eteläosaa Isoksi Jänisjärveksi .

Maantietoa

Jänisjärvi sijaitsee noin 25 kilometriä Laatokasta pohjoiseen . Se on 28 kilometriä pitkä ja 14 kilometriä leveä. Järven keskimääräinen leveys pituuteensa nähden on kuitenkin vain 7,2 kilometriä. Järvellä on pyöreänmuotoinen pääallas, johon yhtyy pohjoisessa Pieni Jänisjärvi puoli kilometriä leveällä salmella. Pieni Jänisjärvi noin 20 kilometriä pitkä ja 3 kilometriä leveä järvenosa. Jänisjärven pinta-ala on 200 neliökilometriä (km² ). Järven pinta-ala vaihtelee vedenkorkeuden mukaan ja sille on esitetty erilaisia pinta-aloja (204 km² tai 176 km² ^lähde?).

Järven suurin syvyys on 57 metriä. Järvessä onkin kaksi rinnakkaista syvännejaksoa, josta eteläisessä syvänteessä on monin paikoin yli 50 metriä syvää. Toisessa syvänteessä on enintään 37 metriä syvää. Syvännejaksojen välissä on harju, jonka selkä näkyy Selkäsaarina. Muuten järvi on matala, sillä sen keskisyvyys on vain 10,2 metriä. Laajaan järveen mahtuu kuitenkin 2,04 kuutiokilometriä (km³) vettä. Järvellä on mutapohja.

Jänisjärvessä on 43 saarta, jotka sijaitsevat yleensä rantojen läheisyydessä. Saarien yhteispinta-ala on 1,5 km² . Poikkeuksen tekevät Selkäsaaret, jotka sijaitsevat keskellä järveä. Selkäsaaria ovat Iso-Selkäsaari, Pieni-Selkäsaari, Selkäluoto ja Hopeasaari. Selkäsaarilla tavataan nuorta kivilajia dasiittia . Pienessä Jänisjärvessä on esimerkiksi Tyytinsaari, Nuottisaari, Kontiosaari ja Kujunsaari. Järvenselän pohjoisrannassa sijaitsevat Varpasaari, Mäntysaari, Lekkisaari, Rätykässaaret, Karjosaari, Nuottasaaret ja Ritosaari. Itärannasta voidaan mainita Lammassaari ja Julkusensaari. Oravaniemenlahdella, mistä Jänisjoki alkaa, sijaitsee Kalmasaari. Saarten suomalaiset nimet on katsottu vanhasta suomalaisesta kartasta. Niiden venäläiset nimet ovat kuitenkin samat.

Järven rantaviivan pituus on 133 kilometriä . Pyöreällä järvenosalla on erikoisuutena leveä Kirkkolahti, jonka muoto johtuu vedenalaisesta syvänteestä. Sen eteläpuolella, Leppäniemen takana sijaitseva Kontioleppälahti, on sitä vastoin matala lahti. Järven kaakkoiskulmalla sijaitsee pieni ja saarten suojaama Ulmalahti. Pienen Jänisjärven itäpää on matalaa ja länsipää kapenevaa ja vuonomaista järvenosaa. Jänisjärven rannat ovat kallioisia ja korkeita ja sen länsi- ja pohjoispuolella rannat ovat kivikkoisia. Näkyvä rantakasvillisuus on ruokovaltaista. Ruokoa kasvaa etenkin lahdissa. Järven asutus on haja-asutusta. Muutamassa kohdissa on taloja ryhmittynyt kyläksi asti. Niistä voidaan mainita ainakin Kirkkolahti ja Soanlahti.

Virkistystoimintaa

Jänisjärven länsipuolella Kirkkolahden rannalla vajaan 20 kilometrin päässä Ruskealan taajamasta sijaitsee matkailukeskus Mustat kivet (ven. Tšornyje kamni), jossa on villieläinpuisto sekä modernit majoitustilat ja oheispalveluja. Järvessä elää hyvin kalaa ja yleisiä saaliskaloja ovat muikku, siika, ahven, made, hauki, särki, kiiski ja kuha. Järvi on jäässä marraskuun puolivälistä toukokuun alkupuolella.

• 
  Kirkkolahden jääpeitettä vuonna 2020
• 
  Veneen vesillepanoa vuonna 2005
• 
  Jänisjärveä säännöstellään neulapdolla lähellä Jänisjoen luusuaa.

Hydrologiaa

Virtaamia

Järven tilavuus on 2,04 km³. Jänisjoen ja järven muiden lasku-uomien tulovirtaama on 1,39 km³ vuodessa ja järven sadanta 0,126 km³ vuodessa. Sadannan laskennallinen määrä millimetreinä on 630 mm vuodessa. Järvestä poistuu Jänisjoessa vettä 1,46 km³ vuodessa ja lisäksi haihduntana katoaa 0,056 km³ vuodessa. Jänisjärven menovirtaamaksi tulee näin 46 m³/s (MQ). Vuonna 2008 tehdyssä Jänisjoen vesistöalueen selvityksessä saatiin Jänisjärven laskennalliseksi menovirtaamaksi 40 m³/s ja joen alajuoksulla 45,5 m³/s (MQ ). Vesi viipyy järvessä keskimäärin 1,40 vuotta.

Vedenpinnan korkeuden säännöstely

Järven vedenpinnan korkeudeksi ilmoitetaan 64 metriä mpy., mutta sen vuosittainen keskimääräinen korkeusvaihtelu on 1,58 metriä. Järven laskujoen niskalle on rakennettu säännöstelypato, jolla järven menovirtaamia voidaan säädellä. Järven säännöstelyohjetta ei tässä tunneta, mutta säännöstelyn tarkoituksena on auttaa Jänisjoen alajuoksun vesivoimalaitoksia sähköntuotannossa. Kun korkeusvaihtelu kerrotaan järven pinta-alalla, saadaan järven varastokapasiteetiksi 0,3 km³. Järven pintavedessä on näkösyvyys 2,8 metriä.

Vesistösuhteita

Järvi kuuluu Jänisjärven valuma-alueeseen, jonka laskujoki Jänisjoen laskee Laatokkaan. Jänisjoen valuma-alue on osa Laatokan valuma-aluetta ja se kuuluu siksi Itämereen laskevaan Nevan vesistöön. Järvi on selkeästi läpivirtausjärvi, koska vesi viipyy siinä keskimäärin vain 1,4 vuotta. Järveen laskevat suurimmat joet ovat Ulmosenjoki, Veljakanjoki, Lohjanpuro, Soanjoki ja Kiekuanjoki. Niiden lisäksi on noin 30 pienempää jokea, puroa tai ojaa.

Historiaa

Tutkimushistoriaa

Jänisjärveä pidettiin Lappajärven tapaan pitkään tulivuorijärvenä. Tulivuoriteorian "todisti" geologi Pentti Eskola tutkittuaan vuonna 1920 järven Selkäsaarien kallioita ja impaktiittia. Järvi paljastui meteoriittikraatteriksi vasta Neuvostoliiton aikana.

Kraatteri

Jänisjärvi

Meteoriitin iskeytymisen ajankohtaa on ajoitettu kahdesti ja se voidaan ajoittaa väljästi 678–718 miljoonan vuoden ikäiseksi (700 ± 5 miljoonaa vuotta ) eli kryogeenikaudelle. Iskeytymiskohta sijaitsee järven keskellä noin 3 kilometriä Selkäsaarilta kaakkoon . Iskeytymän jättämän jäljen pituus on 16 kilometriä ja leveys 14 kilometriä . Seudun järville on epätyypillistä Jänisjärven pyöreä muoto, joka on iskeytymän tasaisen eroosion aiheuttamaa. Alueen järvet ovat myös matalia, kun taas Jänisjärvi on 50 metriä syvä.

Jääkauden jälkeinen aika

Kraatterin korkea ikä on vaikuttanut sen ulkonäköön suuresti. Eroosio on kuluttanut se reunat tasaiseksi ja sen jälkeen ovat lukuisat jääkaudet tasoittaneet sen piirteitä. Viime jääkauden loppuvaiheessa on alueelle kertynyt peittävää moreenia, harjujaksoja, reunamoreeneja ja muita maaperän rakenteita. Selkäsaaret ovat muodostuneet järven poikki kulkevasta harjujaksosta, jonka selkä pilkistää vedenpinnan yläpuolelle Selkäsaarina. Saarien, ja todennäköisesti myös reunamoreenissa, moreenin joukossa on kappaleittain impaktiittia .

Kun viime jääkauden loppuvaiheessa sulavan mannerjäätikön reuna perääntyi Jänisjärven kohdalta kohti länttä ja luodetta, jäi seudun alue heti Baltian jääjärven pinnan alle. Maankohoaminen oli tuolloin nopeampaa kuin nykyään ja hiljalleen alkoi maata kohota vedestä esille muodostaen saaristoa ja sitten mantereen rantoja. Vasta silloin, kun Baltian jääjärvi laski 25–28 metriä noin 11 600 vuotta sitten, ja Itämeren Yoldiavaihe alkoi, laski Jänisjärven merenlahti Laatokkaan leveää virtaa myöten. Kun maankohoaminen sitten nosti laskukynnyksen merestä, muodostui Jänisjärvestä Laatokkaan virtaava lyhyt laskujoki, Jänisjoki. Järvialueen rannat ovat olleet jo tuolloin asuttuja. Rantojen inventoinneissa on kertynyt mesoliittiseen kivikauteen ajoitettuja löytöjä.

Jänisjärvi on ollut nuorena järvenä nykyistä suurempi, sillä järven vedenpinta oli jäänyt noin 70 metrin korkeuteen mpy. Esimerkiksi Soanlahti on ollut paljon pitempi. Pieni Jänisjärvi on ulottunut nykyisen Suomen puolelle ja siellä sijaitseva Sääperin ympäristö muodosti Jänisjärven lahdenpohjukan. Eteläpäässä sijaitseva Leppäniemi oli veden alla. Maankohoaminen on ollut Fennoskandiassa epätasaista niin, että Perämerellä on maa kohonnut nopeasti ja esimerkiksi Jänisjärvellä vastaavasti hitaasti. Jänisjärvellä sen luoteiset osat ovat kohonneet nopeammin kuin kaakkoinen Jänisjoen alku. Tämä on kallistanut järviallasta kohti Laatokkaa ja vesi on hitaasti siirtynyt kaakkoon päin. Lopulta on Sääperi kuroutunut omaksi järvekseen, jonka läpi Jänisjoki on virrannut ja laskenut Jänisjärveen. Sääperin ja Jänisjärven välinen jokiosuus on aikojen kuluessa pidentynyt ja pitenee tulevaisuudessa edelleen.

Alueluovutukset

Järvi sijaitsee Suomen Neuvostoliitolle luovuttamalla alueella entisten Harlun, Pälkjärven, Ruskealan, Soanlahden ja Suistamon kuntien alueilla.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jänisjärvi Wikimedia Commonsissa

• GTK.fi − Pentti Eskola: Volcanic necks in Lake Jänisjärvi in eastern Finland (1921)
• Ensimmäiset asukkaat, Pohjois-Karjalan museo
• Melontaa