Lännentulppaanipuu
| Lännentulppaanipuu | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kaari: | Streptophyta |
| Luokka: | Embryopsida |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Magnolianae |
| Lahko: | Magnoliales |
| Heimo: | Magnoliakasvit Magnoliaceae[2] |
| Suku: | Tulppaanipuut Liriodendron |
| Laji: | tulipifera |
| Kaksiosainen nimi | |
 |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Lännentulppaanipuu[4] (Liriodendron tulipifera) on Pohjois-Amerikan itäosista kotoisin oleva suurikokoinen, kesävihanta puu, joka kuuluu tulppaanipuiden sukuun ja magnoliakasvien heimoon.[3] Sillä on näyttävät, tulppaaninkukan muotoiset lehdet ja kukat, ja se on yksi kookkaimmaksi kasvavista lehtipuulajeista luontaisella levinneisyysalueellaan.[3][5] Sen puuainesta hyödynnetään monipuolisesti huonekalu- ja rakennusteollisuudessa, ja se on valittu sekä Indianan että Tennesseen osavaltiopuuksi.[6] Se on läheistä sukua kiinantulppaanipuulle, josta sen erottaa parhaiten matalammin liuskoittuneiden lehtien perusteella.[7]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]_-_Laeken.JPG)
Lännentulppaanipuu on nopeakasvuinen ja pitkäikäinen puu, joka alkaa tuottaa siementä 20–30 vuoden ikäisenä ja pystyy jatkamaan siementuotantoa yli 200 vuoden ajan.[3][5] Sen keskimääräinen elinikä on 200–250 vuotta, mutta se voi elää yli 300 vuoden ikäiseksikin. Yleensä se kasvaa 30–45 metriä korkeaksi ja rinnankorkeusläpimitaltaan 60–150 senttimetriä paksuksi.[5] Suurimmat luonnosta löydetyt puuyksilöt ovat olleet yli 60 metriä korkeita ja 3 metriä paksuja.[3]
Lännentulppaanipuulla on suora, korkealle oksaton runko, leveän pylväsmäinen latvus, syvälle ulottuva pääjuuri ja useita vahvoja sivujuuria, jotka levittäytyvät kauas sen ympärille.[3][5][7] Sen kaarna on harmaanruskeaa ja vanhemmiten paksua ja syväuurteista.[6][7]
Kuluvan kauden kasvainranka on vihreä ja kalju tai lähes kalju.[7] Erikoisen muotoiset lehdet sijaitsevat varrella kierteisesti ja niissä on 5–12 senttimetriä pitkä lehtiruoti.[6][7] Korvakkeet ovat parillisia, vaaleanvihreitä, soikeita tai vastapuikeita ja 2–5 senttimetriä pitkiä.[6] Lovipäinen lehtilapa on jakaantunut neljään terävään liuskaan ja sen pituus on 7–15 senttimetriä ja leveys 13–19 senttimetriä.[6][7] Lehtien yläpinta on kiiltävän tummanvihreä ja alapinta sinivihreä ja ne saavat syksyllä oranssin tai keltaisen värityksen.[7]
Lännentulppaanipuu on yksikotinen kasvi, joka kukkii huhti–kesäkuussa ja kantaa hedelmää elo–lokakuussa.[3][5] Kaksineuvoiset, kuppimaiset kukat ovat 4–5 senttimetriä leveitä ja sijaitsevat yksittäin kuluvan kauden kasvainten kärjessä.[5][7] Niissä on yhdeksän vihertävänkeltaista, oranssijuovaista kehälehteä, joista kolme ulointa levittäytyvät vaakatasoon.[7] Hyönteisten pölytettyä kukat niistä kehittyy kartiomaisia, vaaleanruskeita hedelmistöjä, joiden pituus on 5–6 senttimetriä.[5] Hedelmistön sisällä on runsaasti toisiinsa limittyneitä siemeniä, joilla on paperinohuet lenninsiivet.[6][7] Hedelmistöt säilyvät puussa yleensä talven ylitse, ja tuuli levittää siemenet puun ympäristöön.[3][7]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lännentulppaanipuu on kotoisin Pohjois-Amerikan itäosista, missä sen levinneisyysalue ulottuu koillisessa Uuden Englannin eteläosiin, luoteessa Michiganiin, lounaassa Louisianaan ja kaakossa Pohjois-Floridaan. Parhaiten se menestyy Ohiojoen laaksossa ja Appalakkien rinteillä Pohjois-Carolinassa, Tennesseessä, Kentuckyssä ja Länsi-Virginiassa.[3][5]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lännentulppaanipuu sietää huonosti varjostusta ja menestyy parhaiten melko märässä hiekkaisessa savimaassa, joka on ilmavaa ja läpäisee hyvin vettä. Se on hyvin erilaisiin ilmastoihin sopeutunut pioneeripuu, joka valtaa nopeasti aukeita paikkoja ja muodostaa sinne puhtaita metsiköitä. Sitä tavataan noin 1 400 metrin korkeudelle asti vuorten loivilla alarinteillä ja suojaisissa notkoissa, yleensä pohjoisen tai idän puolella.[3]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lännentulppaanipuu on hyvin monikäyttöinen puu, jonka suorasyinen puuaines kutistuu vain vähän ja pitää hyvin liimaa. Siitä valmistetaan huonekalujen runko-osissa käytettävää puutavaraa, puuviilua ja vaneria sekä selluloosaa. Lisäksi sitä käytetään yhä enemmän pehmeiden puulajien tilalla erilaisten rakennusmateriaalien valmistuksessa. Se on melko huono polttopuu mutta sitäkin parempi sytyke.[3][5]
Lännentulppaanipuu on ollut jo pitkään suosittu koristekasvi puistoissa ja puutarhoissa kiiltävänvihreiden lehtiensä, tulppaanin muotoisten kukkiensa ja veistoksellisen ulkomuotonsa ansiosta. Se on myös tärkeä hunajakasvi – parinkymmenen vuoden ikäisestä tulppaanipuusta saadaan yhden kasvukauden aikana mettä määrä, joka vastaa lähes 2 kilogrammaa hunajaa.[3][5]
Pohjois-Amerikan intiaanit veistivät tulppaanipuusta kanootteja ja käyttivät sitä rohdoskasvina. Cherokeet ja rappahannockit hoitivat juuren nilaosasta valmistamillaan lääkkeillä muun muassa sydänvaivoja, kuumetiloja, reumatismia sekä ruoansulatusvaivoja ja vahvistivat yleiskuntoa.[6]
Lännentulppaanipuu tarjoaa eläimille vain vähän ravintoa moniin muihin puulajeihin nähden.[5] Sen nuoret vesat ja lehdet maistuvat kotieläimille ja valkohäntäpeuralle, ja siemeniä syövät muun muassa peltoviiriäinen, tammipunavarpunen, pumpulihäntäkaniini, valkojalkahiiri sekä puna- ja harmaaorava. Lisäksi mahlatikat käyttävät ravintonaan sen nilaa ja rubiinikurkkukolibri kukkien mettä.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Rivers, M.C.: Liriodendron tulipifera IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 18.9.2016. (englanniksi)
- ↑ Stevens, P. F.: Magnoliaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 20.3.2021.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Randy Scott Griffith: Liriodendron tulipifera Fire Effects Information System. USDA Forest Service. Viitattu 15.6.2011. (englanniksi)
- ↑ ONKI, Kassu: Liriodendron tulipifera yso.fi. Viitattu 11.1.2014.
- ↑ a b c d e f g h i j k Donald E. Beck: Yellow-Poplar Silvics of North America – Volume 2: Hardwoods. Northeastern Area State & Private Forestry. Arkistoitu 6.8.2011. Viitattu 15.6.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Hong Song: Liriodendron tulipifera Flora of North America. Viitattu 15.6.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k Allen Coombes: Puut, s. 148. (Taskuluonto-sarja) Suomentanut Jani Kaaro. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 2005. ISBN 951-0-30137-X