Kylmäverinen
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Kylmäverinen on hevostyyppi, joka kehitettiin aikoinaan pelto- ja vetotöihin. Nykyisin kylmäverisiä hevosia käytetään teollisuusmaissa lähinnä mainosvaunujen vetäjinä, harvemmin työajossa. Joitakin rotuja käytetään ravureina erityisesti Pohjoismaissa. Kylmäveristen suosio harrasteratsuina on niiden rauhallisen luonteen ja hyvinkin painavaa ratsastajaa kestävän rakenteen ansiosta kuitenkin kasvanut 1900-luvun lopulta lähtien.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kylmäveriset hevoset ovat raskasrakenteisia ja jykeviä ja jaksavat vetää suuriakin kuormia. Niiden takaosa on erittäin lihaksikas ja askeleet lyhyet. Takajalat ovat lähellä toisiaan ja lavat paljon pystymmät kuin esimerkiksi ratsuhevosilla, jotta länget istuisivat hevoselle paremmin. Kylmäveriset ovat tavallisesti suurikokoisia, ja maailman kookkain hevosrotu onkin brittiläinen shirehevonen, jonka säkäkorkeus voi olla jopa yli kaksi metriä. Luonteeltaan kylmäveriset on jalostettu rauhallisiksi, kärsivällisiksi ja kaikin puolin helpoiksi käsitellä, koska tätä vaativat sekä eläinten suuri koko että niiden alkuperäinen käyttötarkoitus. lähde?
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaikka kylmäverisiä näkee teollistuneissa maissa enää vain harvoin pelloilla tai muutenkaan varsinaisesti "töissä", niille järjestetään monissa maissa edelleen paljon näyttelyitä ja kilpailuita. Joitakin rotuja käytetään myös vankkurihevosina erilaisissa näytöksissä ja paraateissa. Esimerkiksi näyttävää ja vahvaa juutinhevosta käytetään suurten olutvankkureitten vetäjänä. Kylmäverisiä myös risteytetään täysiveristen kanssa puoliverityyppisten ratsuhevosten tuottamiseksi, ja tällä tavoin voidaankin saada aikaan erinomaisia koulu- ja estehevosia.
Luokittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Raskaiden kylmäverirotujen ohella monet hieman kevyemmät, mutta työhevosiksi hyvin soveltuvat rodut (esimerkiksi friisiläishevoset, haflingerit ja tinkerit) luokitellaan usein kylmäverisiksi. Näissä hevosissa näkyy kevyttä muotoa mutta myös kylmäverirotujen piirteitä: esimerkiksi vuohiskarvat ovat pitkät ja pää on suuri ja raskastekoinen. Suomenhevonen luokitellaan tavallisesti kylmäveriroduksi, mutta suhteellisen keveytensä ja monikäyttöisyytensä vuoksi se luetaan joskus niin kutsuttuihin yleisrotuihin.