Länget

Nuori clydesdalenhevonen länget kaulassaan.

Länget, ränget ovat yleinen hevosilla käytettyjen työvaljaiden keskeinen osa. Länget pannaan hevosen kaulan tyveen ja sen rintaa ja lapoja vasten. Länget välittävät hevosen vedon aisoihin ja kuormaan. Länkimalleja on useita ja ne vaihtelevat maittain ja kulttuurialueittain.

Valjastustapoja

Länkivaljastus on maailmanlaajuisesti tunnettu valjastustapa. Se soveltuu kaikenlaiseen vetotyöhön, mutta sitä käytetään erityisesti raskaiden kuormien vedossa. Euroopassa ja Amerikoissa länkivaljastus on perinteisesti ollut raskaan ajon valjastustapa; kevyeen - ja huvitteluajoon on käytetty silavaljastusta, jossa hevosen veto välittyy aisoihin lähinnä rinnan ympäri kulkevan silan välityksellä. Suomessa, Venäjällä ja Itä-Baltian maissa on myös käytetty vuosisatojen ajan luokkivaljastusta, jossa länkivaljastukseen liittyy kaareva luokki, joka pitää aisat irti hevosen kyljistä ja toimii joustavana kappaleena hevosen ja kuorman välillä.

Historiaa

Yksiosaisia länkimalleja Jersey-saarelta.

Ensimmäinen vetohevosilla käytetty vetoväline oli luultavasti härilläkin käytetty kaularemmi, joka sopi kyllä härille mutta kuristi hevosia. Kaularemmistä sovellettiin Euroopassa rintaremmi, joka levisi yleiseen käyttöön 600-luvulla. Rintaremmi on kevyt eikä kurista, mutta saattaa hiertää hevosen rintaa.

Kiinassa länkivaljaita tiedetään käytetyn ensimmäisen kerran noin vuoden 200 eaa. aikoihin. Pohjois- ja Itä-Euroopassa länkivaljaita on käytetty jo huomattavasti kauemmin. Länsi- ja Etelä-Eurooppaan asti länget kulkeutuivat kuitenkin vasta noin tuhat vuotta myöhemmin.

Länget ovat merkittävä keksintö. Kaularemmillä valjastettu hevonen voi vetää noin 500 kg, rintaremmillä noin 1000 kg ja länkivaljailla noin 1500 kg. Talvella luokkivaljastetut suomenhevoset ovat saattaneet vetää jopa yli 6000 kg tukkikuormia lumisilla metsätyömailla.

Valmistus

Suomessa länget on perinteisesti valmistettu koivun juuresta, jotta puun syyt menisivät samansuuntaisesti. Tarvittaessa länkiä on vahvistettu raudoittamalla. Puuaineksen ensimmäiset karkeat muotoilut tehdään kirveellä veistämällä. Myöhempi muotoilu tehdään höyläämällä, veistämällä ja hiomalla. Hevosta tai toppausta vasten tulevat pinnat karhennetaan, jottei länki liukuisi.

Längen alapään eli rinnustimen lähellä, noin kolmasosan korkeudella on pakka, joka välittää suurimman osan vedosta länkiin. Tähän paikkaan tehdään vetoruoman reiät tai naulataan metallihahlo. Hevosella on vastaavalla kohdalla lavassa kuoppa, johon längen pakka asettuu.

Längissä saattaa olla pehmuste eli länkipatja eli paitsa, joka voi olla esimerkiksi huopaa tai nahalla päällystetty toppaus. Siankarvaa on pidetty hyvänä täytteenä länkipatjaan, koska se karkeana pitää muotonsa ja kuivuu nopeasti. Harjustin ja rinnustin ovat länkien ylä- ja alapäässä olevat nahkaiset hihnat, joita kiristämällä tai löysäämällä länkien kokoa voidaan hiukan säätää.

Länget ovat hevoskohtainen varuste: jos pakka on tehty länkeen väärälle kohdalle, länget voivat nousta liian ylös (jolloin rinnustin painaa hevosen henkitorvea), tai liian alas (jolloin harjustin painaa hevosen niskaa). Joissain länkimalleissa rinnustimena voidaan käyttää metalliketjua. Kaksiosaiset länget kiristetään harjustimesta ja rinnustimesta puettaessa siten, että hevosen ja länkien väliin jää sormienmentävä väli.

Nykyisin länkiä valmistetaan lähinnä liukuhihnatyönä, mikä lisää esimerkiksi toppauksen tarvetta.

Länkimalleja

Länget voivat olla umpinaiset ns. tykkilänget, jotka puetaan hevosen kaulaan pään yli pujottamalla. Suomen Armeija käytti tykistön hevosilla tykkivaljaita, joissa oli alumiiniset umpinaiset länget valjastuksen nopeuttamiseksi, sillä niissä ei ollut avattavaa ja sidottavaa rinnustinta. Koskenkorvalaisen tykkimies Koivuniemen mukaan (kaksiosaisiin länkiin tottuneet) hevoset vihasivat umpinaisia länkiä ja moni hevonen pyrki kieltäytymään kaulan läpi pujotukselta. Suomessa perinteisesti käytetyt länget ovat olleet kaksiosaisia ja ne on valmistettu kullekin hevoselle mittojen mukaan.

Ruotsalaisia "jääpallomailalänkiä" voidaan säätää niskan puolelta harjustimesta kolmeen korkeusasentoon. Näin yhtä länkiparia voidaan käyttää useammille hevosille. Hevosen hyvinvoinnin ja vetokyvyn kannalta yksilöllisesti valmistetut länget ovat kuitenkin korvaamattomat.

Aiheesta muualla

• Hevoset ja ratsastus -lehden artikkeli (Arkistoitu – Internet Archive)