Kyläkellukka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kyläkellukka
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Suku: Kellukat Geum
Laji: urbanum
Kaksiosainen nimi

Geum urbanum
L.

Katso myös

  Kyläkellukka Wikispeciesissä
  Kyläkellukka Commonsissa

Kyläkellukka (Geum urbanum) on lähinnä Euroopassa kasvava, monivuotinen keltakukkainen kasvi. Suomessa laji on tavallinen Etelä-Suomessa.

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kyläkellukan hedelmys koostuu lukuisista kynsimäisistä siemenistä.

Ruohovartinen kyläkellukka kasvaa 30–70 cm korkeaksi. Varsi on pehmeäkarvainen. Maanrajassa olevien ruusukelehtien lapa on 1–4-parinen, päätölehdykkä on tavallisesti sormihalkoinen ja kolmiliuskainen. Varsilehtien lapa on kolmesorminen tai sormijakoinen sekä kolmiliuskainen. Lehden päättölehdykkä on paljon muita lehdyköitä suurempi. Lehtiruotien tyvellä olevat korvakkeet ovat isoja, lehdykkämäisiä ja isohampaisia. Kalpeankeltaiset kukat ovat 1–2 cm leveitä, pystyjä ja laakeita. Kukat ovat pystyjen haarojen päissä. Viiden keltaisen terälehden välistä pilkistävät teräväkärkiset verholehdet, jotka ovat jo kukintavaiheessa alaspäisiä. Kyläkellukka kukkii kesä-elokuussa. Hedelmistö on lähes pallomainen. Koukkukärkiset pähkylät leviävät takertumalla ihmisiin ja eläimiin.[1][2]

Kyläkellukka muistuttaa läheisesti suurikokoisempaa ja tanakampaa idänkellukkaa (G. aleppicum). Se voi myös risteytyä ojakellukan (G. rivale) kanssa lajien yhteisillä kasvupaikoilla.[1]

Levinneisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyläkellukkaa tavataan koko Euroopassa lukuun ottamatta Islantia, Fennoskandian keski- ja pohjoisosia sekä Pohjois-Venäjää. Lajia tavataan myös Turkissa, Kaukasuksen alueella sekä satunnaisemmin Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa. Yhdysvalloissa lajilla on muutamia ihmisen mukana tulleita esiintymiä.[3] Suomessa kyläkellukka on yleinen laji Etelä-Suomessa noin Tampereen korkeudelle saakka. Pohjanlahden rannikolla levinneisyysalue ulottuu Vaasaan saakka. Satunnaisia kasvupaikkoja tunnetaan Oulun korkeudelle asti.[4]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyläkellukalle tyypillisiä kasvuympäristöjä ovat lehdot, puistot, puutarhat, pientareet ja metsänreunat.[1]

Käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyläkellukan juurakossa on hyväntuoksuisia yhdisteitä, ja se on vanhastaan tunnettu rohtokasvi, jota on käytetty muun muassa ruoansulatushäiriöihin ja ripulin hoitoon. Juuria voi käyttää myös mausteneilikan tapaan juomissa, ruuissa ja säilykkeissä. Tähän viittaa myös lajin ruotsinkielinen nimi, nejlikrot ("neilikkajuuri").[3][5][6]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suomen terveyskasvit. Luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet. Toim. Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina. Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, Tampere 1982.
  • Uusitalo, Anna: Kylien kaunokit, soiden sarat. Keski-Suomen uhanalaiset kasvit. Keski-Suomen ympäristökeskus, Jyväskylä 2007.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 250.
  2. ↑ Uusitalo 2007, s. 130.
  3. ↑ a b Den virtuella floran: Nejlikrot (Geum urbanum) (ruotsiksi) Viitattu 15.12.2010.
  4. ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Kyläkellukan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 15.12.2010.
  5. ↑ Suomen terveyskasvit 1982, s. 139.
  6. ↑ Hamari, R.: Elämäntapa luo kasvimaailmaa (Arkistoitu – Internet Archive) Opetushallitus. Viitattu 15.12.2010.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kyläkellukka&oldid=22739900”