Kuolaimet

Kuolain (vanhahtavasti myös kuolaimet) on suitsiin kiinnitettävä suukappale, jolla ohjataan hevosta ajettaessa tai ratsastettaessa. Kuolain kiinnitetään suitsien poskihihnoihin sen molemmissa päissä olevista renkaista eli kuolainrenkaista. Kuolainrenkaisiin tai kuolaimen varsiin kiinnitetään ohjat, joiden kautta ratsastaja, ajaja tai taluttaja on yhteydessä kuolaimeen ja sitä kautta hevosen suuhun. Hevosen suussa kuolain on kielen päällä suupielten kohdalla olevassa ienten hampaattomassa kohdassa, hammaslomassa.

Kuolaimia on hyvin monen tyyppisiä ja erilaisista materiaaleista valmistettuja. Yksinkertainen ja yleisesti käytetty kuolaintyyppi on metallinen, yksinivelinen kuolain. Metallin lisäksi kuolaimia valmistetaan muovista ja kumista. Varsinainen suukappale voi olla suora, nivelletty, kierteinen tai muuten muotoiltu. Ratsastuksen ja ajon eri lajeihin sekä raviurheiluun on kehitetty omat kuolaintyyppinsä, ja kilpailusäännöissä määritellään millaisia kuolaimia saa missäkin kilpailuissa käyttää.

Kuolaintyyppejä

Nivelkuolaimet

Nivelkuolain on hevosihmisten puhekielessä usein pelkästään "nivel". Perusnivelkuolaimessa on yksi keskelle sijoittuva nivel ja pyöreät, irtonaiset renkaat. Vaikutus kohdistuu hevosen suupieliin, ikeniin ja kieleen. Kuolaimen voimakkuuteen vaikuttaa sen paksuus ja paino. Yleisin nivelkuolainten valmistusmateriaali on ruostumaton teräs. Kankisuitsitukseen kuuluvasta nivelkuolaimesta käytetään nimitystä bridongi. Bridongi on yleensä yksinään käytettävää nivelkuolainta ohuempi, jotta se mahtuu hyvin suuhun yhtä aikaa kankikuolaimen kanssa, ja siinä on pienemmät kuolainrenkaat.

• Oliivikuolain poikkeaa tavallisesta nivelkuolaimesta siten, että kuolainrenkaat ovat kiinteästi kiinni kuolaimessa (eli eivät pääse pyörimään) ja soikeat. Isot kiinteät renkaat saavat aikaan lievän vipuvaikutuksen.
• D-kuolaimen kuolainrenkaat ovat kiinteästi kiinni kuolaimessa ja D-kirjaimen muotoiset. Suukappale kiinnittyy keskelle D:n suoraan sivua. D-kuolaimella on lievä vipuvaikutus.
• Fullcheek- ja fulmerkuolaimissa on kuolainrenkaassa tai kuolainrenkaan ja hevosen suupielen välissä pystytanko, jonka tarkoitus on estää kuolainta liikkumasta sivuttain hevosen suussa sekä tehostaa kuolaimen vaikutusta ohjattaessa hevosta sivusuunnassa. Lievempää samansuuntaista vaikutusta voi saada myös käyttämällä tavallisen nivelkuolaimen kanssa kuolainkumeja (myös kumitutti) eli reiällisiä kumikiekkoja, jotka sijoittuvat kuolainrenkaan ja suupielen väliin ja estävät samalla irtonaisia kuolainrenkaita nipistelemästä hevosen suupieliä.
• Kolmipalakuolain on kaksinivelinen. Sen paine jakautuu laajemmalle alueelle kielen päällä ja kuolain vaikuttaa siten kieleen enemmän kuin yksinivelinen. Toisaalta kuolaimen keskikohta ei pääse ohjista vedettäessä painumaan hevosen kitalakeen kuten yksinivelisen kuolaimen keskinivel, ja kolmipalakuolain on siten hevoselle tavallista nivelkuolainta mukavampi. Kolmipalakuolaimen keskipala voi olla pyöreä, litteä tai kaareva. Kuolainrenkaat voivat olla irtonaiset tai kiinteät.
• Bristolkuolain (myös Dr. Bristol) on kolmipalakuolain, jonka levymäinen keskipala tulee suoraan kulmaan (lappeelleen) hevosen kielen päälle. Se on vaikutukseltaan varsin voimakas, varsinkin verrattuna kielen päälle litteästi asettuvaan levymäiseen keskipalaan.
• Waterford-kuolain on "monipalakuolain", jossa useat nivelet (esim. neljä niveltä) yhdistävät kolmipalakuolaimen pyöreää keskipalaa muistuttavia osia ja kokonaisuus on ketjumainen. Kuolainrenkaat voivat olla irtonaiset tai kiinteät. Kuolain on vaikutukseltaan varsin voimakas mutta voi herkkäkätisen ratsastajan käyttämänä olla toimiva ja hevoselle miellyttävä vaihtoehto.
• Kuparirolleri on D-renkaallinen nivelkuolainmalli, jonka suukappaleessa on kuparisia renkaita. Kuparirullat saavat hevosen erittämään voimakkaasti sylkeä. Tämä malli soveltuu erityisesti kuivasuisille hevosille.
• Suora kuolain (myös niveletön kuolain) luetaan samankaltaisten perusominaisuuksiensa vuoksi yleensä nivelkuolaimiin, vaikka siinä ei olekaan niveliä. Suukappale kaareutuu usein lievästi ja voi olla metallinen tai synteettisistä materiaaleista tehty, esimerkiksi muovinen tai päällystetty kumilla tai nahalla.

Kankikuolaimet

Kankikuolaimeen (puhekielessä "kanki") kuuluvat suuosa, varret ja leukaketju. Sen vaikutus kohdistuu hevosen niskaan, leukaan ja kieleen. Kouluratsastuksessa kankikuolainta käytetään yhdessä bridongin kanssa kaksin eli kanki- ja nivelohjin. Kankiohjat kiinnittyvät kankikuolaimen varsien alaosassa oleviin renkaisiin ja poskihihnat puolestaan varren yläpäähän suukappaleen yläpuolelle; mitä pidemmät varret ovat, sitä voimakkaamman vipuvaikutuksen kuolain saa. Varsiin kiinnittyy myös hevosen alaleuan ali sovitettava leukaketju, jonka kireysasteella kuolaimen toimintaa säädellään. Kouluratsastuskilpailuissa alavarsi saa olla enintään 10 cm pitkä. Suukappaleeseen on muotoiltu kielentila, joka on leveänä pehmeämpi kuin kapeana. Kankikuolaimen sivuosat voivat olla kiinteät tai liikkuvat.

Lännenratsastuksessa käytetään usein kankikuolainta. Lännenkankikuolaimet poikkeavat rakenteeltaan jonkin verran eurooppalaistyyppisistä kankikuolaimista, eikä niiden kanssa käytetä nivelkuolainta.

• 
  Keskellä oliivikuolain, molemmin puolin tavallinen nivelkuolain vapaasti pyörivin kuolainrenkain
• 
  D-kuolain
• 
  Fulmerkuolain
• 
  Kolmipalakuolain, jonka keskipala on pyöreä
• 
  Suora muovikuolain
• 
  Kankikuolain (alempi) ja bridongi (ylempi)

Erikoiskuolaimia

Erikoiskuolaimia näkee kilpailukäytössä yleensä este- ja kenttäratsastuksessa. Kotioloissa niitä saatetaan käyttää, kun helposti liikaa innostuvalla hevosella hypätään esteitä tai ratsastetaan maastossa.

• Gägi (myös gag-kuolain) on vaikutukseltaan hyvin voimakas. Sen suukappale on yksinivelinen, mutta tavallisesta nivelkuolaimesta poiketen kummankin kuolainrenkaan ylä- ja alareunassa on reiät, joiden läpi pujotetaan ohut hihna. Hihnan toiseen päähän kiinnitetään poskihihna ja toiseen päähän ohja. Gägin vaikutus perustuu kitalakeen ja niskaan kohdistuvaan paineeseen.
• Olympiakuolain (myös pessoakuolain) koostuu suukappaleesta, joka on yleensä nivelkuolaintyyppinen (yksinivelinen tai kolmipalakuolainmalli), sekä monirenkaisista sivukappaleista. Suukappale voi olla myös suora tai synteettisestä materiaalista valmistettu. Suukappale kiinnittyy isoon renkaaseen, jonka yläpuolella on yksi ja alapuolella yksi tai kaksi pienempää rengasta. Poskihihna kiinnitetään ylimpään renkaaseen. Vipuvaikutus määräytyy sen mukaan, mihin renkaaseen ohjat kiinnitetään; alimmissa renkaissa vaikutus on voimakkain. Olympiakuolaimn kanssa voidaan käyttää deltaohjaa tai kaksia ohjia. Olympiakuolaimen kanssa tulisi yleensä käyttää leuan ali kulkevaa tukiremmiä, joka estää kuolaimen vääntymisen.
• Hissikuolain on voimakas, vaikutukseltaan olympiakuolaimen sukuinen kuolainmalli. Hissikuolaimen vaikutus perustuu pitkiin kaareviin varsiin, joiden keskiosassa suukappale voi liukua edestakaisin rajatulla alueella. Poskihihna kiinnitetään varren yläosaan, yhdet ohjat varren alaosaan ja toiset keskelle suukappaleen luo. Hissikuolaimen kanssa voi käyttää kaksia ohjia tai deltaohjaa.
• Pelhamkuolain on eräänlainen kanki- ja nivelkuolaimen välimuoto. Suukappale voi olla suora (yleensä kankikuolaintyyppisellä kielentilalla) tai nivelletty, ja ohjat kiinnittyvät normaaleihin kuolainrenkaisiin, mutta kuolaimessa on myös varret ja leukaketju. Varsien ja leukaketjun avulla pelhamkuolain saa kankikuolainmaisen vipuvaikutuksen. Pelhamkuolaimen kanssa voi käyttää kankisuitsituksen tapaan kaksia ohjia (joista toiset kiinnittyvät kuolainrenkaisiin ja toiset varsiin) tai liittää yhdet ohjat molempiin kiinnityskohtiin lyhyellä nahkalenkillä, joka tunnetaan nimellä deltaohja tai pelhamdelta.
• Kimblewick-kuolain (myös kimblewicke tai kimberwicke) voi pelhamkuolaimen tapaan olla suukappaleeltaan hyvin monentyyppinen. Se on tavallaan D-renkainen suora, yksinivelinen tai kolmipalakuolainmalli, jossa on D-renkaan ylälaitaan kiinnittyvä leukaketju ja joka saa vaihtelevasti melko lievää vipuvaikutusta sen mukaan, kiinnitetäänkö ohjat D-renkaaseen normaalisti vai renkaassa eri kohdissa oleviin aukkoihin.
• Orikuolain on rengasmainen turvaväline, jota käytetään ainoastaan hevosen taluttamiseen.

• 
  Gägi, johon on kiinnitetty lisäksi toinen ohja suoraan kuolainrenkaaseen.
• 
  Kolmirenkainen olympiakuolainmalli, jossa ainoa ohja on kiinnitetty keskimmäiseen renkaaseen.
• 
  Hissikuolain käytössä kaksin ohjin.
• 
  Pelhamkuolain poolohevosella käytössä kaksin ohjin.
• 
  Kimblewickkuolain

Kuolaimen valinta ja sovittaminen

Eurooppalaistyyppisessä ratsastuksessa peruskuolaintyyppi on tavallinen nivelkuolain, jolla jokaista hevosta tulisi pystyä ratsastamaan. Kuolaimen koon on oltava oikeassa suhteessa hevosen suun leveyteen: se ei saa olla liian leveä eikä kapea, vaan sen on tultava juuri sopivasti hiukan esiin hevosen molemmista suupielistä. (Liian leveitä nivelkuolaimia voi tarvittaessa hiukan kaventaa molemmista päistä kuolainkumeja käyttämällä.) Lähtökohtana on myös varsin paksu malli, jonka paine jakautuu hevosen kielen ja ienten päällä laajemmalle alalle kuin ohuen ja joka siten on hevoselle mukavampi kuin ohut kuolain. Jos hevosen suu on kuitenkin luonnostaan kovin pieni ja ahdas, melko ohut kuolain on sille paksua mukavampi.

On melko yleistä, että hevosen kuolainta vaihdellaan sen mukaan, millainen ratsastus kulloinkin on kyseessä (maastoratsastus, hyppääminen, kouluratsastus). Kouluratsastuksessa perusratsastusta pidemmälle edettäessä otetaan käyttöön kankisuitsitus, koska se mahdollistaa hienovaraisemman hevosta kokoavan työskentelyn. Kankikuolaimen vaikutus on melko voimakas ja vaatii ratsastajalta tasaista kättä ja hyvää ratsastustaitoa. Kankisuitsituksessakin hevosta ratsastetaan lähinnä nivelkuolainta eli bridongia käyttäen.

Kun hevosen hallitsemisessa ilmenee ongelmia, vika on yleensä hevosen koulutuksen tai ratsastajan taitojen puutteissa tai hevosta jostakin syystä vaivaavassa kivussa (epäsopivat varusteet, jalka-, selkä- tai hammasvaivat), mutta on hyvin yleistä turvautua voimakkaammin vaikuttavaan kuolaimeen "jarrujen" uudelleen löytymiseksi. Hevonen kuitenkin turtuu nopeasti uuteen kuolaimeen, eikä sitä pohjimmiltaan hallita kuolaimella, joten aina uuden vahvemman mallin etsimisestä syntyy helposti kierre eikä pohjimmainen ongelma lainkaan ratkea. Taitavan ratsastajan käsissä oikein ja varovasti käytettynä vahva kuolain voi kuitenkin olla toimiva ratkaisu. Joskus tietyn erikoisen kuolainmallin käyttö voi perustua siihen, että hevosella on parhaat kokemukset tästä kuolaintyypistä ja se pysyy siksi rauhallisimpana sen kanssa ratsastettuna.

Kuolaimettomien suitsitusten käyttö voi perustua siihen, että hevosella on pieni tai hankalan muotoinen suu johon on vaikea löytää toimivaa kuolainta, tai hevosen suuvammoihin tai huonoihin kokemuksiin kuolaimista. Lännenratsastuksessa erityisesti koulutuksen alkuvaiheessa olevilla hevosilla käytetään usein kuolaimettomia sidepull-suitsia sekä hackamorea (myös bosal hackamore), joka on erilainen kuin esimerkiksi estehevosilla käytetty hackamore eikä sisällä vipuvarsia.

Jotkut uskovat kuolainten lähtökohtaisesti satuttavan hevosta ja olevan sille haitaksi monin tavoin. Luultavasti tunnetuin tämän ajattelun edustaja on eläinlääkäri Robert Cook, joka on kirjoittanut aiheesta kirjan Metal in the Mouth ja kehittänyt tietynlaisen Bitless Bridle -tavaramerkillä tunnetun kuolaimettoman suitsityypin.

Kuolainten käyttö ja hoito

Nykyiset kuolaimet eivät oikein sovitettuna sinänsä tunnu hevosen suussa epämiellyttäviltä. Ratsastaja voi ohjien varomattomalla käytöllä kuitenkin tuottaa hevoselle kipua tai jopa suuvammoja. Mitä kovempi kuolain on käytössä, sitä taitavampi ja helläkätisempi ratsastajan on oltava. Äkillisiä teräviä riuhtaisuja tulee aina välttää, mutta hevonen pitää epämiellyttävänä myös epätasaista ohjastuntumaa, jossa ohjat välillä heiluvat löysänä ja välillä taas nykäisevät sitä suusta. Kun ohjat otetaan tuntumalle, ratsastajan tulisikin pitää käsillään hevosen suuhun tasainen, pehmeä ja hevosen pään liikkeitä myötäilevä yhteys. Tasapainon horjuessa ratsastaja ei myöskään saa hakea tukea ohjista, vaan tarvittaessa voi tarttua satulan etukaareen tai hevosen harjajouhiin (hevosen harjamarto ei ole likellekään niin herkkätuntoinen kuin ihmisen päänahka). Edistyneet ratsastajat eivät varsinaisesti vedä ohjista muuten kuin ehkä hätätilanteissa, vaan vauhdin hiljentäminen tai hevosen pysäyttäminen perustuvat ohjilla ja istunnalla myötäämisen lopettamiseen.

Varsinkin metalliset kuolaimet on kylmillä ilmoilla syytä lämmittää mukavan lämpimäksi ennen hevosen suitsimista. Tämän voi tehdä lämmittämällä kuolainta käsissään tai lämpimässä vedessä tai ripustamalla suitset esimerkiksi hevosen puhdistamisen ajaksi omaan kaulaansa takin alle. Käytön jälkeen kuolain on aina pestävä puhtaaksi hevosen syljestä, rehuntähteistä ja muusta liasta. Tähän voi käyttää sankossa seisovaa tai juoksevaa vettä, eikä kuolainta yleensä pesua varten irroteta suitsista, mutta nahkahihnojen kastelemista tulee välttää. Kuolaimeen jäävä lika kovettuu helposti sen pintoihin rosoisuudeksi, joka voi hangata haavoja hevosen kieleen, ikeniin tai suupieliin.

Aiheesta muualla

• http://www.hevosfakta.fi/Kuolaimet/ (Arkistoitu – Internet Archive)