Kuningas Williamin saari
King William Island
| Muut nimet |
King William Island |
|---|---|
| Sijainti | |
| Saariryhmä | |
| Vesialue | |
| Korkeimmat kohdat |
Mount Matheson (en), 137 m |
| Pinta-ala |
13 111 km² |
| Asukasluku |
1 064 |
|---|---|
| Asutuskeskukset |
Gjoa Haven (1 064) |
Kuningas Williamin saari, aiemmin Kuningas Williamin maa,[1] Kuningas Vilhelmin maa[2] (engl. King William Island) on saari pohjoisessa Kanadassa, Nunavutissa, Kitikmeotin alueella. Saaren pinta-ala on noin 13 111 km²,[3] se on 61. suurin saari maailmassa ja 15. suurin Kanadassa. Saarella on 1 064 asukasta, jotka kaikki asuvat saaren ainoassa kylässä, Gjoa Havenissa. [4]
Saaren itäpuolella sijaitsevat James Rossin salmi, Raensalmi ja Boothian niemimaa, lännessä Victoriansalmi ja Victoriansaari, etelässä Simpsoninsalmi, Toddinsaari ja Adelaiden niemimaa ja lounaispuolella Queen Maud Gulf.
Saaren pinnanmuodot ovat pohjoisessa Victory Point, lännessä Gore Point, Point Le Vesconte, Erebus Bay ja Terror Bay, etelässä Douglas Bay, Booth Point, ja Gjoa Havenin kylä.
Inuiitit ovat asuneet saarella sukupolvien ajan. Tutkimusmatkailija John Ross saapui saarelle vuonna 1830. Hän luuli aluetta niemimaaksi ja nimesi sen Britannian kuninkaan Vilhelm IV mukaan. Lukuisat tutkimusmatkailijat etsiessään luoteisväylää ovat leiriytyneet saarelle talven ajaksi. John Franklinin retkikunnan laivat juuttuivat jäihin saaren luoteispuolella. Tämän seurauksena miehistö hylkäsi laivat ja he yrittivät kävellen päästä mantereelle, mutta suurin osa miehistä menehtyi matkalla. Kaksi retkikunnan miehistä on haudattu Hall Pointiin saaren etelärannikolle.[5] Saari tunnetaan myös suuresta tundrakaribukannastaan, joka viettää saarella kesäkauden, ja joka muuttaa takaisin mantereelle syksyllä. Ilmaston lämpenemisestä johtuen saarelle on muuttanut uusia eläinlajeja. Saarella on tavattu vuoden 2005 jälkeen ensimmäistä kertaa harmaakarhuja ja ahmoja.[6]
Vuonna 1903 tutkimusmatkailija Roald Amundsen oli etsimässä luoteisväylää, mutta talven tullen hän leiriytyi saaren eteläpuolella sijaitsevassa luonnon muovaamassa satamassa, joka nykyisin tunnetaan Gjoa Havenina. Hän vietti alueella kaikkiaan kaksi talvea ja oppi paikaillisilta inuiiteilta arktisen selviytymisen keinoja, jotka osoittautuivat elintärkeiksi hänen myöhemmin suorittamallaan etelämantereen valloituksella. Amundsen vietti alueella kaikkiaan 22 kuukautta.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, osa 7 vuodelta 1964, palsta 647
- ↑ Tietosanakirja
- ↑ Sea Islands (Arkistoitu – Internet Archive) Natural Resources Canada (englanniksi), (ranskaksi)
- ↑ 2006 Community profiles[vanhentunut linkki] Statistic Canada (englanniksi), (ranskaksi)
- ↑ The Final Days of the Franklin Expedition: New Skeletal Evidence (Arkistoitu – Internet Archive) University of Calgary (englanniksi)
- ↑ Environmental Change, Polar Bears and Adaptation in the East Kitikmeot World Wildlife Fund Canada (englanniksi)