Inuitit
| Inuitit | |
|---|---|
 inuittinainen |
|
| Väkiluku | 135 991 |
| Asuinalueet |
 Kanada 65 025 (2016) [1] Tanska 16 470 (2018)[2] Grönlanti 50 787 (2017) [3] Yhdysvallat pääasiassa  Alaskassa 16 581 (2010)[4] |
| Kielet | inuiittikielet |
| Uskonnot | kristinusko, šamanismi |
Inuitit (yksikössä inuitti) eli inuiitit (yksikössä inuiitti) on toinen eskimokansoista, joista toinen on jupikit. Inuiteiksi kutsutaan useita eri arktisia alkuperäiskansoja, jotka muistuttavat kulttuurisesti toisiaan (mm. Alaskan inupiatit, Grönlannin kalaallit, tunumiitit ja inughuitit sekä Kanadan inuitit, kuten inuvialuitit). Inuittien asuma-alue levittäytyy nauhamaisena ketjuna Sewardin niemimaalta Alaskan luoteisosista pitkin mantereen pohjoisrannikkoa aina Labradorin niemimaalle saakka ja edelleen Baffininsaaren kautta Grönlannin länsi- ja itärannikolle. He puhuvat keskenään hyvin läheistä sukua olevia inuiittikieliä, joita ovat mm. inupiaq, inuvialuktun, inuktitut ja grönlanti.
Nimitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eskimot ja inuitit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Inuiteista on käytetty pitkään sanaa ’eskimo’, joka on saattanut tulla mi’kmaqeilta, joiden kielessä on ”raa’an kalan syöjää” tarkoittava sana, joka muistuttaa sanaa ’eskimo’. Kun sanaa alettiin 1500-luvulta lähtien käyttää, se voimisti inuitteihin kohdistuneita kielteisiä stereotyyppejä. Inuitit eivät ole ikinä kutsunut itseään eskimoiksi, ja sana ’inuit’ tarkoittaa ”ihmisiä”.[5]
Inuittien sirkumpolaarinen komitea (Inuit Circumpolar Council) on suosittanut eskimo-sanan korvaamista inuitilla sanan loukkaavuuden vuoksi. Inuitti-sanan korvaavuus ei kuitenkaan ole aukoton, sillä jupikit eivät kuulu inuitteihin ja kutsuvat itseään mieluummin jupikeiksi. Enenevissä määrin käytetäänkin termiä inuitit ja jupikit.[6][7]
Sanan oikeinkirjoitus suomen kielessä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Inuit-sanan suomenkielinen vastine ei ole vielä täysin vakiintunut kahdesta vaihtoehdosta. Suomen kielen lautakunta päätyi vuonna 1995 suosittamaan ensisijaisena muotoa inuitti, mutta piti mahdollisena myös asua inuiitti.[8] Sana "inuit" itsessään on omassa kielessään monikko sanalle "inuk" ("ihminen").[9][10]
Asuinalue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Inuittien kotimaat ovat Pohjois-Amerikan ja Venäjän Kaukoidän pohjoisimmissa osissa. Alueet kuuluvat arktikseen ja subarktikseen. Inuitteja asuu erityisesti Tanskaan kuuluvassa Grönlannissa, Kanadan arktisissa osissa, Alaskan pohjois- ja lounaisosissa sekä Venäjän Tšukotkassa.[5]
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Inuitit on perinteisesti ollut metsästäjä-keräilijäkansa.[11] Heidän elintapansa sopeutui äärimmäisen kylmiin, jää- ja lumipeitteisiin olosuhteisiin. Tärkeimmät ravinnonlähteet olivat karibut, hylkeet, mursut, valaat, merilinnut ja kala. Hylkeitä he metsästivät harppuunoilla jäältä tai kajakeista. Valaita puolestaan pyydettiin suuremmilta umiakeilta.[5]
Inuitit liikkuivat kausittaisesti leiristä toiseen. Talvileireissä on olut noin sata ihmistä, mutta kesäkausien metsästysryhmissä kymmenisen henkeä.[11] Inuitit metsästivät kesäisin karibuja ja muita maaeläimiä ja käyttivät jousipyssyjä. Maalla he liikkuivat perinteisesti koiravaljakoilla.[5]
Talvisin inuitit asuivat lumikuutioista tehdyissä igluissa tai turpeesta tai kivestä rakennetuissa osittain maanpinnan alapuolella olevissa rakennelmissa, joiden kehikot oli rakennettu puusta tai valaanluusta. Useimmat asuivat kesäisin eläinnahkaisissa teltoissa.[5]
Inuittien elämä on muuttunut radikaalisti nykyaikaisessa yhteiskunnassa, ja esimerkiksi moottorikelkat ovat korvanneet valjakot ja kiväärit harppuunat. Inuitit ovat ottaneet käyttöön moottoriajoneuvoja, länsimaisia vaatteita ja rahan, jota perinteisessä kulttuurissa ei tunnettu. Monet inuitit asuvat myös kylissä ja kaupungeissa. He ovat hylänneet nomadismin ja työskentelevät usein esimerkiksi kaivoksissa ja öljykentillä. Erityisesti Kanadassa inuitit ovat perustaneet myös erilaisia osuuskuntia, jotka tarjoavat käsitöitä, kalaa ja matkailupalveluita.[5]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Inuittien esivanhemmat saapuivat arktiselle alueelle noin vuonna 1050. Heillä oli jo varhain yhteyksiä viikingit, ja myöhemmin kulttuurivaihtoa tapahtui tutkimusmatkailijoiden, valaanpyytäjien, kauppiaiden, lähetyssaarnaajien, tieteilijöiden ja muiden tahojen välityksellä. Inuitit toimivat usein myös oppaina ja kauppaina. Tunnettuja esimerkkejä ovat muun muassa Eenoolooapik ja Tookoolito.[11]
Kolonisaatio muutti vahvasti inuittien elintapoja ja asemaa, vaikka heidät myös osittain unohdettiin. Kanadan liittohallitus päätti esimerkiksi vasta 1939, että inuitit kuuluivat valtion vastuulle. Samaan aikaan heitä kanadalaistettiin pakolla, ja monet inuittilapset laitettiin sisäoppilaitoksiin. Inuitteja myös pakkosiirrettiin asutuskeskuksiin, ja heille annettiin hallinnollisia tarkoituksia varten uudet numeronimet.[11]
Inuitit alkoivat 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa järjestäytyä Kanadassa poliittisesti ja vaatia maaoikeuksia, alkuperäiskansojen oikeuksia ja itsehallintoa. Kanadan inuitteja edustava Inuit Tapiriit Kanatami perustettiin 1971.[11] Inuittien sirkumpolaarinen komitea puolestaan perustettiin 1977. Sen tarkoituksena on ajaa inuittien oikeuksia kansainvälisesti ja vahvistaa kansan yhtenäisyyttä.[5]
Grönlanti sai itsehallinnon 1979.[5] Kanadaan perustettiin 1993 Nunavut, joka sai territorion oikeudet 1999. Inuit Tapiriit Kanatami oli ehdottanut itsehallintoaluetta jo 1976. Nunavutin jälkeen on perustettu myös muita itsehallinnollisia alueita.[11]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Canada, Government of Canada, Statistics (2017-10-25). "Inuit population by residence inside or outside Inuit Nunangat, 2016". www.statcan.gc.ca.
- ↑ Statistikbanken". 2018. Retrieved July 22, 2018.
- ↑ The World Factbook (Greenland) (Arkistoitu – Internet Archive)". Central Intelligence Agency. 2018. Retrieved November 13, 2018.
- ↑ Table 16: American Indian and Alaska Native Alone and Alone or in Combination Population by Tribe for Alaska: 2000 (xls) census.gov. Viitattu 20.10.2013. Yhdysvaltain väestönlaskentavirasto
- ↑ a b c d e f g h Inuit Circumpolar Council & Karla Jessen Williamson: Inuit Encyclopedia Britannica. 26.12.2023. Historica Canada. Viitattu 5.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Why we don't use the word Eskimo anymore Sinchi Foundation. 11.8.2020. Viitattu 4.12.2021. (englanniksi)
- ↑ Kaplan, Lawrence: Inuit or Eskimo: Which name to use? Alaska Native Language Center. Viitattu 4.12.2021. (englanniksi)
- ↑ Maamies, Sari: Inuit, inuitti ja inuiitti. Kielikello. 2/2000. Viitattu 25.6.2020.
- ↑ Bob Joseph: 3 Mistakes people make when working with the Inuit www.ictinc.ca. Viitattu 4.10.2022. (englanti)
- ↑ Public Services and Procurement Canada Government of Canada: Inuit, Inuk (Linguistic recommendation from the Translation Bureau) www.btb.termiumplus.gc.ca. 8.10.2009. Viitattu 4.10.2022.
- ↑ a b c d e f Minnie Aodla Freeman: Inuit The Canadian Encyclopedia. 28.11.2023. Historica Canada. Viitattu 5.2.2024. (englanniksi)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Giulia Bogliolo Bruna, Apparences trompeses. Sananguaq. Au coeur de la pensée inuit, (Préface J. Malaurie, Postface R. Santoni), Yvelinédition, coll. Latitude Humaine, Montihny-le-Bretonneux, 2007.
- McGill-Queen's Native and Northern Series : The Language of the Inuit : Syntax, Semantics, and Society in the Arctic.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]