Kristillinen lehdistö

Kristillinen lehdistö tai kristillinen journalismi tarkoittaa kristillisten tiedotusvälineiden tuottamia julkaisuja ja journalistista sisältöä. Kristillinen lehdistö kehittyi pääosin 1800-luvulla. Kristillistä journalismia esiintyy myös laajemmin joukkotiedotusvälineissä esimerkiksi mielipidepalstoilla ja pääkirjoituksissa. Ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta tuotettua journalismia kutsutaan uskontojournalismiksi. Nykyisin kristillisellä journalismilla viitataan yleisimmin kristillisiin aikakauslehtiin.

Kristillisen lehdistön laajuus näkyy usein alan etujärjestöjen koossa. Pohjois-Amerikassa suurimpia järjestöjä ovat Catholic Media Association (yli 600 jäsenjulkaisua joiden levikki on yli 26 miljoonaa), Associated Church Press sekä Evangelical Press Association. Monet kristilliset julkaisut eivät kuulu kuitenkaan välttämättä mihinkään näistä.

Merkittävimmät kristilliset lehdet

Christian Century-lehden kansi vuonna 2022.

Kirkkokuntien omat lehdet sekä tiettyä kirkkokuntaa edustavat julkaisut ovat usein levikiltään suurimpia. Vaikutusvallaltaan merkittävimpiä ovat kuitenkin yleensä riippumattomat kristilliset lehdet, koska ne leviävät laajasti papiston, maallikkojohtajien, tutkijoiden ja poliittisten päättäjien keskuudessa.

Merkittävimpiä riippumattomia kristillisiä julkaisuja ovat:

• Chrisian Century (maltillinen, päälinjan protestantismi; 1884–)
• Christianity Today (konservatiivinen, evankelikalismi; 1956–)
• Sojourners (yhteiskunnallisesti suuntautunut, evankelikalismi; 1971–)
• America (katolinen, jesuiitat; 1909–)
• Commonweal (katolinen, maallikkojulkaisu‚ 1924–)
• World (konservatiivinen, protestantismi; 1986–)
• Focus on the Family (konservatiivinen, elämäntapa ja perhe; 1982–)
• United Church Observer (kanadalainen lehti)

Roomalaiskatolisen kirkon äänenkannattaja L’Osservatore Romano on maailman tunnetuin kristillinen päivälehti. Kirkkokunnallisista aikakauslehdistä tunnettuja ovat muun muassa Christian Herald, evankelikaalisten Decision, afrikkalaisen metodistikirkon Christian Recorder sekä etelän baptistien Baptist Standard. Pienemmistä viikkolehdistä tunnettuja ovat muun muassa The Mennonite and Presbyterian Journal sekä Christian Beacon.

Historia

Varhaishistoria

Uskonpuhdistusta edeltäneellä kaudella lehdistö rajoittui suurelta osin virallisiin ilmoituksiin ja uutiskirjeisiin. Rooman halitus käytti acta diurna-tiedotteita, joita julkaistiin päivittäin julkisilla paikoilla. Uutiskirjeitä lähetettiin säännöllisesti kaukana sijaitsevien kaupunkien liikemiehille ja poliitikoille. Uutiskirjepalvelua jatkettiin Euroopan pääkaupungeissa 1700-luvulle saakka.

Kirjapainotaidon myötä uskonpuhdistukseen aikaan kristillinen lehdistö yleistyi pamflettien muodossa, joita on pidetty suurena vaikutteena uskonpuhdistuksen leviämiseen. Martti Lutherin traktaatit olivat nykyaikaisten aikakauslehtien edelläkävijöitä. Myös roomalaiskatoliset alkoivat käyttää painotuotteita. Kristillistä lehdistöä ei juurikaan pyritty kehittämään 1600- ja 1700-luvuilla. Puritaanit väittelivät laajasti kirjoissa ja pamfleteissa kirjaten niihin historiaa, mutta monista sanomalehtipyrkimyksistä (1640–1660) huolimatta vahvaa aikakauslehtitoimintaa ei syntynyt.

Nykyaikaisen kristillisen lehdistön synty ajoitetaan John Wesleyn herätyksen ajalle 1700-luvun Isoon-Britanniaan. Wesley jakoi traktaatteja laajasti ennen Religious Tract Societyn perustamista vuonna 1799. Ensimmäiset kristilliset lehdet sisälsivät saarnakokoelmia ja traktaatteja lähetystyön tueksi.

Protestanttinen lehdistö

Ensimmäinen kristillinen aikakauslehti, Christian History ilmestyi Bostonissa vuonna 1743. Useimmat varhaiset aikakauslehdet olivat lyhytikäisiä, tunnustuskuntiin sitoutumattomia sekalaisia lehtiä, joiden tarkoituksena oli edistää kristinuskon ja hyödyllisen tiedon levittämistä. Vuonna 1789 metodistien episkopaalinen kirkko perusti The Arminian-lehden levittääkseen kirkon opetuksia. Amerikan vallankumouksen jälkeen kristinuskoa käsittelevät kommentit ja uutiset olivat niin suosittuja, että 1800-luvun alkupuolen kristilliset sanomalehdet, kuten Boston Recorder, kilpailivat menestyksekkäästi sanomalehtimarkkinalla. Samaan aikaan myös maalliset lehdet uutisoivat laajasti uskonnollisista tapahtumista, toimittivat saarnoja ja kristillisiä kommentaareja.

Vuoteen 1825 mennessä kristillisiä julkaisuja oli Yhdysvalloissa lähes 200. Tärkeimpiä olivat raamattu- ja traktaattiyhdistysten julkaisut. Kutsumuskohtalosta innoittuneet julkaisut julkaisivat lähetyssaarnaajien kertomuksia ja tukivetoomuksia. Kutsumuskohtalo innoitti myös monia varhaisia kirkkokuntien julkaisuja. Episkopaalinen kirkko aloitti vuonna 1836 julkaisun Spirit of Mission, joka myöhemmin on tunnettu nimellä The Episcopalian. Lähes vuosisadan ajan julkaisut käsittelivät lähetystyötä Yhdysvalloissa ja ulkomailla.

Isossa-Britanniassa kirkolliset sanomalehdet kukoistivat 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Monet evankelistat, kuten Dwight L. Moody, olivat mukana lehdistötoiminnassa. Isossa-Britanniassa syntyneitä lehtiä olivat muun muassa Methodist Times sekä Christian Herald. 1930-luvulla lähetyslehdet alkoivat menettää vetovoimaansa ja kirkkokunnalliset julkaisut, joissa sisältöön liittyi kirkon jäseniä kouluttavat ja innostavat artikkelit sekä uutiset kirkon ohjelmasta ja toiminnasta, tulivat valtavirtaan.

Katolinen lehdistö

Varhaiset katoliset aikakauslehdet, kuten Bostonin Irish and Catholic Sentinel (1834) perustettiin puolustamaan uskoa protestantismia vastaan, tarjoamaan uutisia vanhasta kotimaasta ja tulkitsemaan kulttuuri maahanmuuttajilla. 1800-luvun katoliset julkaisut toimivat kirkon valvonnasta riippumattomina. Koska lehdet uutisoivat runsaasti kiistoista, paavi Leo XIII antoi vuonna 1899 pastoraalikirjeen, joka johti institutionaalisen valvonnan aikakauteen, joka kesti Vatikaanin II kirkolliskokoukseen asti. 1960-luvulta lähtien katolinen lehdistö on muuttunut monimuotoiseksi sekoitukseksi kirkon virallisia sanoma- ja aikakauslehtiä, järjestöjen ja organisaatioiden lehtiä sekä riippumattomia lehtiä.

Nykyaikainen kehitys

Toisen maailmansodan jälkeen merkittävimpänä julkaisuna pidetään Evankelisen Allianssin julkaisemaa Crusade-kuuskausilehteä. Kirkkokunnallisista julkaisuista yleistyivät Church Times, Church of England Newspaper sekä Baptist Times. Postimaksujen nousu 1970-luvulta lähtien on tehnyt monista lehdistä riippuvaisia myynninedistämisestä, mainostilan myynnistä sekä jakelusta.

Kristilliset julkaisujen merkittävin kehitys on tapahtunut erityisesti julkaisujen ulkonäössä, jossa offset-painon suosio ja hinnan halpeneminen on edistänyt tätä suuntausta. Artikkelit, katsaukset ja pääkirjoitukset ovat painottaneet vahvasti teologisia kantoja. Jeesus-liikkeen syntyminen käynnisti kymmeniä uusia lehtiä ja on edistänyt käännettä kohti laadukasta toimituksellista sisältöä.

Kristillinen lehdistö maailmalla

Monissa Afrikan maissa lähetysjärjestöjen perustamat julkaisut kuuluvat luetuimpien lehtien joukkoon. Näitä julkaisuja myydään lehtikioskeissa, sillä ne palvelevat sekä maallisia uutisia että kristillistä sisältöä. Pohjoismaissa ja Alankomaissa julkaistaan joitakin kristillisiä päivälehtiä. Vatikaanin äänenkannattaja L’Osservatore Romano on maailman tunnetuin kristillinen päivälehti. Indonesiassa krisittyjen oma päivälehti Sinar Harapan on ilmestynyt vuodesta 1961 lähtien.

Toimittajakoulutus

Kristillisen journalismin arvostetuimpana koulutuspaikkana pidetään Syracusen yliopistoa New Yorkissa, joka tarjoaa kandidaatin, maisterin ja tohtorin tutkintoja uskontojournalismin parissa. Wheaton College ja Oklahoma Baptist Univeristy tarjoavat kristillisen viestinnän koulutusohjelmia, joihin kuuluu myös journalismi.