Kraniosakraaliterapia

Kuvassa kraniosakraaliterapeutti käyttää tekniikkaa nimeltä: Occipital hold. Se on yksi kraniosakraaliterapian manuaalisista tekniikoista, jossa terapeutti pitää kevyesti käsiä kallon takaosan ja niskan alueella, ja jonka käyttötarkoitukset ovat yksilöllisiä.

Kraniosakraaliterapia on manuaalinen eli käsillä tehtävä vaihtoehtohoitoihin ja täydentäviin hoitoihin kuuluva hoitomuoto, jota käytetään tuki- ja liikuntaelimistön rakenteellisten ja toiminnalisten häiriö- ja kiputilojen tutkimiseen, hoitamiseen ja ennaltaehkäisyyn. Hoitomuodon toimivuudesta on vain rajallisesti tieteellistä näyttöä.

Kraniosakraaliterapian historia juontaa juurensa osteopatiaan. Osteopatian kehittäjä oli yhdysvaltalainen lääkäri ja osteopaatti Andrew Taylor Still. Kraniosakraaliterapian suuntauksen kehittäjä on osteopaatti ja tohtori William Garner Sutherland (1873–1954), joka alkoi kutsumaan tutkimustensa ja kokemustensa perusteella työaluettaan kraniaaliosteopatiaksi, josta kehittyi opettaja-oppilassuhteiden myötä nykyaikainen kraniosakraaliterapia. Nimi kraniosakraaliterapia (engl. craniosacral therapy) tulee hoitomuodon historiasta, jossa kallon (cranium) ja ristiluun (sacrum) sekä niitä yhdistävän selkärangan merkitys ihmisen terveydelle erityisesti kiinnosti Sutherlandia.

Vaikka hoitomuodon nimi viittaa spesifiin alueeseen kehossa, kraniosakraaliterapiaa käytetään hoitona muihinkin tuki- ja liikuntaelimistön sairauksiin. Kraniosakraaliterapian kuten muidenkin manuaalisten terapioiden (hieronta, fysioterapia) käytöstä on aina hyvä keskustella hoitavan lääkärin kanssa.

Kraniosakraaliterapia on levinnyt laajalti eri puolille maailmaa 1900-luvun loppupuolella ja 2000-luvulla.

Kraniosakraaliterapian toimivuudesta on rajallisesti tieteellistä näyttöä, ja olemassaoleva tutkimus on yleisesti laajuudeltaan ja laadultaan heikkoa sekä tuloksiltaan vaihtelevaa.