Krákumál

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ragnarrin kuolema. Hugo Hamiltonin (1802–1871) etsaus teoksessa Hugo Hamilton (1830), Teckningar ur Skandinaviens Äldre Historia. Stockholm: Gjöthström & Magnusson.

Krákumál (suom. ”Krákan [eli Variksen] laulu”) on keskiaikainen islantilainen runo, jonka kirjoittajaa ei tunneta. Se tunnetaan yleisesti Ragnarr Karvahousun (isl. loðbrók) kuolinlauluna (isl. ævikviða), ja se sisältää yhteensä 29 säkeistöä. Runossa Ragnarr, jonka Northumbrian kuninkaaksi kutsuttu Ælla on laittanut käärmekuoppaan kuolemaan, kuvailee taisteluitaan ja sankaritekojaan, ja kuolee lopulta hymy huulillaan odottaessaan valkyyrioita hakemaan hänet Óðinnin luokse Valhallaan. Ragnarrista kerrotaan myös muissa saagoissa, erityisesti Ragnarr Karvahousun saagassa sekä Ragnarrin poikien tarinassa, jotka kumpikin luetaan niin kutsuttuihin muinaissaagoihin. Krákumál on kyseistä saagaa ja tarinaa vanhempi. Sen nimen on katsottu viittaavan Ragnarrin toisen vaimon, Áslaugin, lempinimeen Kráka, mutta esimerkiksi Magnus Olsen (1935) on Krákumálin runsaat taistelukuvaukset huomioiden esittänyt, että varista tarkoittava kráka on voinut alkujaan viitata kelttiläiseen sodan jumalattareen (Morrigán), joka ilmestyi taisteluihin variksen muodossa.[1] Krákumália ei ole suomennettu.

Runon kirjoittajasta ja ajoituksesta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krákumálin kirjoittajasta, sen iästä ja syntypaikasta on tutkijoiden keskuudessa esitetty erilaisia arvioita. 1800-luvulla esimerkiksi Gustav Storm (1878) esitti väitteen, että Krákumál olisi laadittu Tanskassa 1100-luvulla. Väite pohjautui paitsi kielellisiin havaintoihin myös hänen näkemykseensä siitä, että runo olisi sisällöllisesti hyvin lähellä Saxo Grammaticuksen teoksen Gesta Danorum kuvausta Regnerus Lothbrog-nimisestä hahmosta (kirja IX). Hän katsoi, että runoa muokattiin myöhemmin Islannissa sen nykyisin tunnettuun muotoon aikaisintaan 1200-luvun toisella puoliskolla. Finnur Jónsson (1905) kuitenkin osoitti, että yhtäläisyydet Saxon teoksen sisällön kanssa olivat liioiteltuja. Hän katsoi Krákumálin olevan islantilaista alkuperää, ja että runo olisi laadittu vuoden 1200 paikkeilla.[2]

Maeshowen neoliittinen hautakumpu.

Myöhemmin Jan de Vries (1964–1967) havaitsi yhteyksiä Krákumálin sekä muinaisislantilaisen poetiikkaa käsittelevän runon Háttalykill inn forni (suom. ”vanha runomitta-avain”) välillä. Kyseisen runon pohjana on ollut mm. sama germaanisten sankaritarinoiden perinne, jolle osa muinaissaagoja perustuu. Háttalykillin ovat oletettavasti laatineet Orkneyn jaarlina tunnettu Rögnvaldr Kali Kolsson (k. 1158/1159) sekä myöhemmin Ari Viisaan kasvatusisänä tunnettu islantilainen Hallr Þórarinsson, joka oleskeli jaarlin luona vuosien 1140–1150 välisenä aikana. De Vries esittikin, että Krákumál oli laadittu 1100-luvulla Orkneysaarilla. Siihen, että Orkneysaarilla tunnettiin Krákumálin pohjana oleva tarina 1100-luvun puolivälissä, viittaa esimerkiksi sieltä löytynyt Maeshowen neoliittisen hautakummun riimukirjoitus nro 23, jonka ovat laatineet kumpuun 1100-luvulla tunkeutuneet viikingit. Kyseisessä kirjoituksessa mainitaan ’Loðbrókin pojat’.[3] Myöhemmin esimerkiksi Rory McTurk (2017) on kuitenkin kannattanut Magnus Olsenin esittämää (1932; 1935) näkemystä siitä, että Krákumál laadittiin alkujaan Hebrideillä.[4]

Käsikirjoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krákumálin pääkäsikirjoitus on vuoden 1400 tietämiltä peräisin oleva NkS 1824b 4to (Arkistoitu – Internet Archive), missä se esiintyy otsikolla Krákumál, er sumir kalla Loðbrókarkviðu (suom. ”Krákumál, jota jotkut kutsuvat Loðbrókarkviðaksi”). Runo esiintyy käsikirjoituksessa yhdessä Völsungain saagan ja edellä mainitun Ragnarr Karvahousun saagan nuorempana pidetyn version (Y) kanssa. Runo ei kuitenkaan ole säilynyt kyseisessä käsikirjoituksessa täydellisenä. Huolimatta siitä, että runo esitetään lähteissä Ragnarrin lausumana monologina, se ei kuitenkaan esiinny Ragnarrin saagassa vaan seuraa saagaa käsikirjoituksessa eräänlaisena liitteenä.[5]

1600-luvun ensimmäisellä puoliskolla Magnús Ólafsson (Laufásista, k. 1636) laati käsikirjoituksen UppsUB R 702x, joka sisältää Krákumálista 29 säkeistöä. Säkeistöjen määrän katsotaan vastaavan alkuperäisen runon kokoonpanoa. Magnús Ólafsson kopioi Krákumálin jostain nyt jo kadonneesta pergamenttikäsikirjoituksesta. Hän teki kyseisestä pergamenttikäsikirjoituksesta myös toisen kopion, joka on kadonnut, mutta Stephanus Stephaniuksen (k. 1650) siitä tekemä tarkka kopio käsikirjoituksessa UppsUB R 693x on säilynyt. Krákumálin tekstin lisäksi se sisältää myös runon tanskankielisen käännöksen ja latinankielisiä selityksiä. Lisäksi runosta on säilynyt muita mm. kahdelle ensin mainitulle käsikirjoitukselle pohjautuvia käsikirjoituksia. [6]

Käsikirjoituksessa AM 147 4to (Heynesbók, 1400-l.), joka sisältää Ragnarr Karvahousun saagan vanhemman version (X), Krákumál on sisällytetty itse saagaan. Se esitetään saagassa Ragnarrin sanomana tämän istuessa käärmemontussa. Runo sijoittuu saagassa kuitenkin hieman oudolla tavalla, sillä sen jälkeen saagassa mainitaan Ragnarrin kuolemasta mutta hieman myöhemmin Ragnarrin suuhun on vielä laitettu kaksi muuta yksittäistä runosäkeistöä. Kyseinen käsikirjoitus ja siten myös Ragnarrin saaga ja Krákumál eivät kuitenkaan ole säilyneet täydellisesti.[7]

Runomitasta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krákumal on laadittu skaldirunoudelle tyypilliseen dróttkvætt-runomittaan, mutta käyttämällä kyseisen runomitan háttlausa-muotoa, jota eivät säädelleet yhtä tiukat säännöt. Säkeistöt eivät esimerkiksi sisällä runosäkeiden sisäistä riimittelyä (isl. skothending), ja lähes kaikki säkeistöt sisältävät kymmenen säettä, kun dróttkvætt-runomitalle tyypillisempää on kahdeksan säettä sisältävä säkeistö. Jokaisen Krákumalin säkeistön alussa toistuu myös eräänlaisena kertosäkeenä: Hjoggum vér með hjörvi (suom. ”miekalle me iskimme”).[8]

Krákumálin myöhempi merkitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runon julkaisi Skandinaviassa ensimmäisenä tanskalainen Ole Worm, joka julkaisi sen teoksessaan Literatura Runica vuonna 1636 (2. painos Runer v. 1651) latinankielisellä käännöksellä varustettuna. Worm on teoksessaan transkriptoinut eli siirtokirjoittanut runon nuoremmille fuþark-riimuaakkosille, oletettavasti siksi, että hän uskoi Krákumálin alkuperäisen kirjallisen version olleen kirjoitetun riimuilla. Wormin latinankielinen käännös perustui Magnús Ólafssonin tanskankieliselle käännökselle, eikä ole kaikilta osin täsmällinen.[9]

Myöhemmin 1700-luvulla Krákumál herätti suurta ihailua ja mielenkiintoa, ja se käännettiin hollanniksi (1723), ranskaksi (1756), englanniksi (1763), tanskaksi (1779) sekä saksaksi (1789).[10] Krákumal ilmestyi myös ruotsiksi käännettynä Ragnarr Karvahousun saagan yhteydessä vuonna 1737 Eric Julius Björnerin kokoelmassa Nordiska kämpa dater (Stockholm, 1737).[11] Kaikki edellä mainitut käännökset sisälsivät joitain virheitä, joista osa pohjautui Wormin aiemmalle käännökselle. Tutkimuksessa Krákumáliin on aiemmin suhtauduttu ristiriitaisin tavoin osittain myös näiden käännösvirheiden vuoksi.[12]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Busch, Kay. 2004 [2002]. Großmachtstatus & Sagainterpretation. Die schwedischen Vorzeitsagaeditionen des 17. und 18. Jahrhunderts. Vol I: Beschreibung. Väitöskirja. Friedrich-Alexander-Universität Erlangen-Nürnberg (FAU), Philosophische Fakultät und Fachbereich Theologie.
  • Finnur Jónsson. 1905. Krákumál. Oversigt over det Kgl. Danske videnskabernes selskabs forhandlinger (1905), 151–183.
  • Heinrichs, Anna. 1993. Krákumál. Teoksessa Medieval Scandinavia: An Encyclopedia, toim. Phillip Pulsiano. New York: Garland, 368–369.
  • McTurk, Rory. 1991. Studies in Ragnars saga Loðbrókar and its major Scandinavian analogues. Medium aevum monographs. New series 15. Oxford: The Society for the Study of Mediæval Languages and Literature.
  • McTurk, Rory. 2017. (Introduction to) Anonymous, Krákumál. Teoksessa Margaret Clunies Ross (toim.), Poetry in fornaldarsögur. Skaldic Poetry of the Scandinavian Middle Ages, 8. Turnhout: Brepols, 707–771.
  • Olsen, Magnus. 1932. Orknø-Norn og norrøn diktning på Orknøene. Maal og Minne (1932), 137–153.
  • Olsen, Magnus. 1935. Krákumál. Maal og Minne (1935), 78–80.
  • Storm, Gustav. 1878. Kritiske Bidrag til Vikingetidens Historie (I. Ragnar Lodbrok og Gange-Rolf). Christiania: Den Norske Forlagsforening.
  • Simek, Rudolf & Hermann Pálsson. 2007. Lexikon der altnordischen Literatur . Kröners Taschenausgabe 490. Stuttgart: Kröner.
  • de Vries, Jan. 1964–1967. Altnordische Literaturgeschichte, I–II. (2. painos). Grundriss der germanischen Philologie 15–16. Berlin: de Gruyter.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Heinrichs 1993, 368; Simek & Hermann Pálsson 2007, 236–237; McTurk 2017, 710, 712.
  2. ↑ McTurk 2017, 711.
  3. ↑ Simek & Hermann Pálsson 2007, 162, 236; McTurk 2017, 711. Ks. myös McTurk 1991, 9, 30–35, 103, 128.
  4. ↑ McTurk 1991, 131; McTurk 2017, 711.
  5. ↑ McTurk 2017, 707, 709.
  6. ↑ McTurk 2017, 707 (ks. Krákumálin muista säilyneistä käsikirjoituksista myös s. 708–709 samassa teoksessa).
  7. ↑ McTurk 2017, 707–708.
  8. ↑ Heinrichs 1993, 368; McTurk 2017, 711–713.
  9. ↑ Heinrichs 1993, 368; McTurk 2017, 708, 715.
  10. ↑ Heinrichs 1993, 368–369.
  11. ↑ Busch 2004, 182. Björnerin käännöksessä Krákumália kutsutaan virheellisesti nimellä Biarkamal. Bjarkamál nimenä viittaa kuitenkin toiseen muinaisislanninkieliseen runoon.
  12. ↑ Heinrichs 1993, 368; McTurk 2017, 715 (ks. Krákumálin editioista myös 716–717).

Käännökset ja editiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Finnur Jónsson (toim.). 1967–1973 [1912–1915]. Den norsk-islandske skjaldedigtning, 1A–2A & 1B–2B. Copenhagen: Rosenkilde & Bagger [Copenhagen & Christiania: Gyldendal], 1A: 641–651, 1B: 649–656.
  • I þessum ormagarde orte Ragnar Lodbrok Biarkamal þaug er hier eptir fylgia. Teoksessa Nordiska kämpa dater , käänt. & toim. Eric Julius Björner. Stockholm, 1737.
  • Kock, Ernst A. (toim.). 1946–1950. Den norsk-isländska skaldediktningen, I. Lund: Gleerup, 316–321.
  • Krákumál. Teoksessa Rafn, C. C. (toim.) 1829–1830. Fornaldar sögur Nordrlanda, 1. Kaupmannahöfn: [s.n.], 300–310.
  • McTurk, Rory (toim. & käänt.). 2017. [Krákumál]. Teoksessa Margaret Clunies Ross (toim.), Poetry in fornaldarsögur. Skaldic Poetry of the Scandinavian Middle Ages, 8. Turnhout: Brepols, 717–771.
  • Rafn, C. C. (toim.). 1826. Krakas Maal eller Kvad om Kong Ragnar Lodbroks Krigsbedrifter og Heltedød. Copenhagen: Schultz, 89–152.
  • Wormius, Olaus [Worm, Ole] (toim.). 1636. Runer, seu Danica literatura antiquissima. Amsterdam: Jansonius, 197–227.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Krákumál&oldid=22452980”