Bjarkamál

Bjarkamál tai Bjarkamál in fornu ("(muinainen) Bjarkin laulu", ei suom.) on runo, jonka laati Pyhästä Olavista kertovan kuningassaagan Óláfs saga hins helga sekä Veriveljien saagan mukaan islantilainen skaldi Þormóðr Kolbrúnarskáld Norjassa vuonna 1030 käydyn Stiklestadin taistelun (isl. Stiklastaðir) aikana. Kyseisissä saagalähteissä olevaan mainintaan suhtaudutaan varoen, sillä runon ajoitus on epävarma. Käytännössä se on saatettu laatia jo 800-luvulla, mutta todisteita runon olemassaolosta ei ole 1100-lukua varhaisemmalta ajalta.

Säilyneet versiot

Alkuperäisestä kansankielisestä runosta on säilynyt vain katkelmia Snorri Sturlusonin Proosa-Eddassa sekä Snorrin Heimskringlaan kuuluvassa Pyhän Olavin saagassa, missä runoa kutsutaan nimellä Húskarlahvöt ("kuninkaanmiesten yllytys"). Tanskalaisen oppineen Saxo Grammaticuksen teos Gesta Danorum (n. 1200) sisältää kuitenkin toisessa kirjassaan latinankielisen käännöksen kansankielisestä runosta, joka mitä todennäköisimmin on ollut Bjarkamál. Saxon teksti ei ole suora käännös kyseisestä runosta, vaan Saxo on sitä laatiessaan ammentanut tyylillisesti ja sisällöllisesti keskiajalla tunnetusta latinankielisestä kirjallisuudesta, kuten Vergiliuksen teoksen Aeneis ja Gautier de Châtillonin Aleksanteri Suuren elämää kuvaavasta teoksesta Alexandreis. Verrattuna muinaisislanninkieliseen Bjarkamáliin Saxon ilmaisu on koristeellisempaa ja sanarikkaampaa. Runo liittyy taisteluun, jota kuvataan myös muinaissaagassa Hrólfr Riu'un saaga. Saagan kirjoittaja on hänkin tuntenut Bjarkamálin, mutta ei siteeraa runoutta vaan kertoo runossa kuvatut tapahtumat proosamuodossa. Sisällöllisesti saagan kuvaus kuningas Hrólfr Riu'un (isl. kraki) viimeisestä taistelusta vastaa pitkälti Saxon versiota.

Saxon versio

Saxon Bjarkamál koostuu 298:sta heksametristä. Se kuvaa kahta kuningas Rollon (Hrólfr Riu'un saagan Hrólfr kraki) miestä, Biarcoa (Bjarki) ja Hialtoa (Hjalti), jotka yllyttävät toisiaan taistoon kuninkaan viimeisessä taistelussa Lejressä, minne ruotsinmaalaiset ovat hyökänneet. Taistelun aikana he epäilevät Óðinnin olevan mukana taistelussa. He kuulevat kuningas Hrólfrin kuolleen, jolloin tämän miesten tulee kostaa heille kultaa antaneen kuninkaansa. Biarco yllyttää Hialtoa taistoon, kunnes kumpikin heistä makaisi kuolleena kuninkaansa vieressä, jalon soturin tavoin.

Katso myös

• Hrólfr Riu'un saaga
• Stiklestadin taistelu
• Saxo Grammaticus
• Heimskringla
• Proosa-Edda
• Snorri Sturluson
• Skaldi

Lähteet

• Skovgaard-Petersen, Inge. 1993. Bjarkamál.Teoksessa Medieval Scandinavia: An Encyclopedia, toim. Phillip Pulsiano. New York: Garland, 46-47.
• Simek, Rudolf & Hermann Pálsson. 2007. Lexikon der altnordischen Literatur. Kröners Taschenausgabe 490. Stuttgart: Kröner.

Käännökset ja editiot

• Die Biarkamál. Teoksessa Heusler, Andreas & Wilhelm Ranisch (toim.). 1903. Eddica Minora. Dichtungen eddischer Art aus den Fornaldarsögur und anderen Prosawerken. Dortmund: Fr. Wilh. Ruhfus, 21-32.
• Bjarkamál. Teoksessa Finnur Jónsson (toim.). 1929. Carmina Scaldica. Udvalg af norske og islandske skjaldekvad. 2. Painos. København: G.E.C. Gads Forlag.
• Bjarkamál en fornu. Teoksessa Wisén, Theodor. (toim.). 1886. Carmina Norroena: ex reliquiis vetustioris Norrœnæ poësis selecta, recognita, commentariis et glossario instructa, 1. Lund, 1,

Aiheesta muualla

• Bjarkamálin^{[vanhentunut linkki]} säilyneet säkeet (kaksi editiota)
• Saxon latinankielinen versio teoksessa Gesta Danorum (kirja 2) (alkaen "Ocius evigilet...")
• Saxon version englanninkielinen käännös (alkaen "Let him awake...)