Kosmologinen todistus
Kosmologinen todistus eli kaikkeuden luojaan perustuva todistus on yritys todistaa Jumalan olemassaolo väittämällä, että Jumala on olemassa, koska kaikkeudella täytyy olla luoja.[1]
Todistuksesta esitti muun muassa Tuomas Akvinolainen useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Hänen mukaansa liikkeen aiheuttaa aina jonkin toisen kappaleen liike, jonka taas aiheuttaa jonkin muun kappaleen liike ja niin edelleen, mutta tällainen ketju ei voinut jatkua loppumattomiin, vaan alkusyynä oli oltava jokin liikkumaton liikuttaja, joka ei itse liiku, mutta saa aikaan liikettä. Toisen muunnelman mukaan ylipäänsä jokaisella tapahtumalla oli jokin syy, jolla taas oli jokin syy ja niin edelleen, mutta perimmäisenä alkusyynä oli oltava jotakin, millä ei enää ole syytä; tämä oli ilmeisesti Jumala. Tässä muodossa todistus tunnetaan myös ensimmäisen syyn todistuksena.[2]
Tätä todistusta vastaan on väitetty, ettei sarjalla tarvitse välttämättä olla ensimmäistä jäsentä: esimerkiksi negatiivisten kokonaislukujen sarjalla on viimeinen (-1) mutta ei ensimmäistä jäsentä.[3]. Esimerkiksi Leibniz ei hyväksynytkään todistusta Tuomas Akvinolaisen esittämässä muodossa, mutta väitti, että kaikkeudella kokonaisuudessaan on oltava jokin ulkoinen syy, joka on olemassa mistään edeltävistä syistä riippumatta, siis Jumala.[4]. Tähän vuorostaan Immanuel Kant huomautti, että ajatus, että jokin olio olisi ehdottoman välttämättömästi olemassa, edellyttää, että ontologinen todistus olisi jossakin muodossa pätevä, minkä hän kuitenkin oli itse väittänyt kumonneensa.[4]
Uuden ajan keskustelua
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alkuräjähdysmallia on pyritty tulkitsemaan myös kosmologisen todistuksen mukaisesti. Näitä tulkintoja arvosteli muun muassa neuvostoliittolainen tähtitieteilijä Viktor Ambarzumjan. Ambarzumjanin mukaan aine pyrkii muodostamaan yhä uudenlaisia järjestelmiä, kun siirrytään pienemmistä järjestelmistä suurempiin. Ambarzumjanin mukaan voidaan kuvitella, että aine voi muodostaa äärettömän määrän erilaisia, sisäkkäisiä järjestelmiä, joista ihminen on toistaiseksi havainnut kvarkkien ja havaitsemamme kaikkeuden väliset järjestelmät. Ambarzumjanin mukaan mikään ei estä ajattelemasta kaikkeutta äärettömäksi ja ikuiseksi. Hänen mukaansa havaitsemaamme osaa kaikkeudesta ei voida kutsua kaikkeudeksi, koska on mahdollista, että havaittu osa kaikkeutta on vain osa suurempaa järjestelmää, joka voi puolestaan olla osa suurempaa järjestelmää ja niin edelleen. Ambarzumjan varoitti tekemästä ihmisen lähiympäristöä koskevista havainnoista liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä koko kaikkeuden suhteen. Ihmisen toistaiseksi havaitsemaa kaikkeuden osaa Ambarzumjan kutsui metagalaksiksi. Voi olla olemassa muita samanlaisia metagalakseja, jopa ääretön määrä.[5]
Kosmologi Stephen Hawkingin näkemyksen mukaan kaikkeus on syntynyt ilman jumalan vaikutusta. Hänen mukaansa voidaan nähdä, että alkuräjähdys on ollut johdonmukainen seuraus fysiikan laeista. Kirjassaan Ajan lyhyt historia Hawking pitää jumalan olemassaoloa mahdollisena. Vuonna 1992 löydettiin toisesta aurinkokunnasta ensimmäinen tähteä kiertävä planeetta. Tämä sai Hawkingin tarkistamaan käsitystään sikäli että planeetan löytäminen osoitti Hawkingille, ettei ihmisten aurinkokunta ole kaikkeudessa keskeisessä asemassa. Kaikkeutta ei ole luotu vain palvelemaan ihmistä.[6]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hartikainen, Erkki (päätoim.): Kaikkeuden luojaan tai ensimmäiseen syyhyn perustuva (kosmologinen) todistus Todellisuus ja todellisuuskäsitys: Lukion elämänkatsomustieto 2. Suomen ateistiyhdistys ry. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 4.3.2010.
- ↑ Russell, Bertrand: Länsimaisen filosofian historia poliittisten ja sosiaalisten olosuhteiden yhteydessä varhaisimmista ajoista nykyaikaan asti. 1: Vanhan ajan filosofia, katolinen filosofia, s. 537. ((History of western philosophy and its connection with political and social circumstances from the earliest times to the present day, 1946.) Suomentanut J. A. Hollo. 2. painos (1. painos 1948). Laatukirjat) Helsinki: WSOY, 1992. ISBN 951-0-17867-5
- ↑ Russell 1, s. 546.
- ↑ a b Russell 1992, emt.
- ↑ Ambarzumjan, V. A. (Redakteur): Struktur und Formen der Materie: Dialektischer Materialismus und moderne Naturwissenschaft. (Wissenschaftlicher Rat für philosophische Fragen der Naturwissenschaft beim Institut für Philosophie der Akademie der Wissenschaften der UdS) Berlin: VEB Deutscher Verlag der Wissenschaften, 1969.
- ↑ Stephen Hawking: Jumalalla ei ole sijaa maailman synnyssä 2.9.2010. Ylen uutiset. Viitattu 2.9.2010.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Craig, William Lane & Smith, Quentin: Theism, atheism, and big bang cosmology. Oxford: Clarendon Press, 1993. ISBN 0-19-826348-1 (englanniksi)
- Stenger, Victor J.: Has science found god? The latest results in the search for purpose in the universe. Amherst, New York: Prometheus, 2003. ISBN 1591020182 (englanniksi)
- Stenger, Victor J.: God: The failed hypothesis: How science shows that God does not exist. Amherst, New York: Prometheus Books, 2007. ISBN 9781591024811 (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Teleological Arguments for God's Existence. Stanford Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)
- Jumalan olemassaolo: Kosmologinen kalam-argumentti Janne Saarela - Jurvan Baptistiseurakunta