Kaikkivoipaisuuden paradoksi
Kaikkivoipaisuuden paradoksi eli kaikkivoivan paradoksi (omnipotentin paradoksi) on ryhmä paradokseja, jotka käsittelevät sitä, mitä kaikkivoipa olento voi tehdä. Erityisesti ne käsittelevät sitä, pystyykö kaikkivoipa olento toimimaan siten, että se rajoittaa hänen kaikkivoipaisuuttaan. Pystyi olento siihen tai ei, kaikkivoipaisuus voidaan kyseenalaistaa molemmissa tapauksissa.[1] On esitetty erilaisia näkemyksiä paradoksin premissien virheellisyydestä.[2]
Paradoksi esitetään usein muodossa ”Voiko Jumala luoda niin suuren kiven, ettei hän itsekään voi sitä nostaa?”. Jos hän voi luoda sellaisen kiven, hän ei voi nostaa sitä ja kääntäen. Molemmissa tapauksissa on olemassa teko, jota hän ei voi tehdä, joten hän ei ole kaikkivoipa.[3]
Ehdotettuja ratkaisuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Savage
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]C. Wade Savagen mukaan siitä, että ”x voi luoda niin suuren kiven, ettei x voi sitä nostaa”, seuraa, ettei x ole kaikkivoipa.[3]
Sen sijaan siitä, että ”x ei voi luoda niin suurta kiveä, ettei x voi sitä nostaa”, ei seuraa, että olisi jokin teko, jota x ei voisi tehdä. Kyseinen lause tarkoittaa loogisesti samaa kuin ”Jos x voi luoda kiven, x voi sen nostaa.”[3]
Savage tekee asiasta ymmärrettävämmän erottamalla toisistaan kiven tekijän ja sen nostajan. Oletetaan ensin, että y jaksaa nostaa korkeintaan 70 paunan painoisen kiven. Jos x ei voi tehdä yli 70 paunan kiveä, on x:n kyvykkyydessä rajoitus. Jos y voi nostaa minkä tahansa painoisen kiven ja x ei voi tehdä yli 70 paunan kiveä, on x:n kyvykkyydessä rajoitus. Mutta jos y voi nostaa minkä tahansa painoisen kiven ja x voi tehdä minkä tahansa painoisen kiven, niin x ei voi tehdä niin painavaa kiveä ettei y voisi sitä nostaa, mutta x:n kyvykkyydessä ei silti ole rajoitusta.[3]
Lähtökohtana peruslogiikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ludwig Wittgensteinin mukaan kysymys, johon ei millään keinolla voida saada järkevää vastausta, on itsessään virheellinen ja epälooginen. Tällöin kysymyksen muotoa tulisi muuttaa. Peruslogiikan kannalta katsottuna Jumala ei voi tukistaa kaljua, koska teko on mahdoton eikä mahdotonta ole olemassa. Jumala ei siis inhimillisestä näkökulmasta katsottuna kykene luomaan nelikulmaista ympyrää.
Tämä ei silti tarkoita, että kaikkivaltiaan Jumalan täytyisi rajoittua peruslogiikan sääntöihin, jos hän on ajan ja materian ulkopuolella. Tällöin Jumala kykenisi tekemään asioita, jotka ovat hänelle mahdottomia siitä yksinkertaisesta syystä, että hän pystyy mihin vain. Inhimillisestä näkökulmasta ei siis ole väliä kuinka tämä tapahtuu, koska sen ei tarvitse olla loogisesti mahdollista. Raamatun Jumalan kaikkitietävyyttä ei selvästikään rajoita ihmisen vapaa tahto, sillä Jumala tietää huomisen samoin tavoin kuin ihminen muistaa eilisen.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Suber, Peter: The Paradox of Self-Amendment: A Study of Law, Logic, Omnipotence, and Change. Peter Lang Publishing, 1990. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Rosenkrantz, Gary & Hoffman, Joshua: The omnipotence paradox, modality, and time. The Southern Journal of Philosophy, 1980, 18. vsk, nro 4, s. 473–479. The University of Memphis. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c d Savage, C. Wade: The Paradox of the Stone. Philosophical Review, Jan., 1967, 76. vsk, nro 1, s. 74–79. doi:10.2307/2182966 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)