Korkeajännitys

Korkeajännitys-suuralbumi 4b/2003.

Korkeajännitys (”Korkkari”) on Egmontin kustantama ja julkaisema sota-aiheinen sarjakuvalehti. Korkeajännitys aloitti ilmestymisensä Suomessa vuonna 1953 nimellä Korkeajännityssarja. Lehti sisälsi aluksi salapoliisi-, tieteis-, agentti- ja seikkailusarjoja. 1960-luvulta alkaen Korkeajännityksessä on ilmestynyt vain sotasarjakuvia, jotka useimmiten käsittelevät toista maailmansotaa brittisotilaiden näkökulmasta. Suosituimmillaan lehti oli 1970- ja 1980-luvuilla, jolloin varsinaisen Korkeajännityksen rinnalla ilmestyi useita rinnakkaislehtiä, jotka erikoistuivat tiettyihin aselajeihin ja toisen maailmansodan rintamiin. Lisäksi Korkeajännitys-nimellä julkaistiin tuolloin avaruus-, vakoilu- ja lännentarinoita.

Korkeajännityksen tarinat ovat lehden historian aikana olleet peräisin useista eri lehdistä. Nykyään tarinat ovat käännöksiä brittiläisestä Commando-sarjakuvasta. Tyypillisessä tarinassa brittiläinen sotilas taistelee saksalaista natsia vastaan. Hankaluuksia saattavat lisäksi aiheuttaa epäpätevät yläluokkaiset upseerit tai kuriin sopeutumattomat rivimiehet. Tarinan lopussa päähenkilö surmaa pelkuriksi paljastuneen arkkivihollisensa. Korkeajännitys tunnetaan myös ”korkkarisaksasta” eli suomenkielisen dialogin sekaan ripotelluista saksalaisista sanoista ja fraaseista. Kuollessaan Korkeajännityksen hahmot huutavat usein tuskasta.

Vuodesta 1998 on julkaistu suomalaista tuotantoa olevia, suomalaiseen miljööseen sijoittuvia Korkeajännityksiä. Toisen maailmansodan lisäksi ne ovat sijoittuneet esimerkiksi Suomen sotaan ja Suomen sisällissotaan. Lisäksi on julkaistu vaaran vuosiin sijoittuvia jännitys- ja vakoilutarinoita. Useimmin ”Suomi-Korkkarien” piirtäjänä on toiminut Samuli ”Samson” Lintula.

Korkeajännityksen historiaa

The Art of War: Brittiläinen Commando-lehti maaliskuulta 2005. Kansitaide Keith Page.

Korkeajännitys alkoi ilmestyä Suomessa vuonna 1953, aluksi nimellä Korkeajännityssarja. Ensimmäisinä vuosina tarinat olivat käännöksiä englantilaisen Fleetway-kustantamon Super Detective Library -lehden (SPD) salapoliisitarinoista. Sankareita ja muita hahmoja olivat esimerkiksi Sherlock Holmes, Fu Manchu, mestarivaras Mustanaamio (eri hahmo kuin Lee Falkin The Phantom) ja avaruusetsivä Rick Random.

Ensimmäinen toiseen maailmansotaan sijoittunut seikkailu nähtiin vuoden 1958 numerossa 9. Tarina oli käännetty Thriller Picture Librarysta (TPL) ja sen päähenkilö oli hyväntuulinen brittisotilas Battler Britton. Vuosina 1958-1960 tarinoita käännettiin sekä SPD:stä että TPL:stä. Myös ensin mainittu alkoi viimeisinä vuosinaan julkaista sotatarinoita. Suomeksi SPD:n sotatarinoista julkaistiin John Steelin seikkailuja, joiden päähenkilö oli natseja metsästävä agentti. Vuosikymmenen vaihteessa Super Detective Library lopetettiin ja John Steel siirtyi Thriller Picture Libraryn hahmoksi. Sittemmin Korkeajännityssarja keskittyi lähes yksinomaan toisesta maailmansodasta kertoviin tarinoihin. Koska Suomen ja liittoutuneiden välinen rauhansopimus kielsi natsitunnusten käyttämisen julkisesti, Korkeajännityksen kuvituksista sensuroitiin toisinaan hakaristit ja dialogista natsitervehdykset. Sensuuri jäi vähitellen pois 1960-luvun alkupuolella.

Vuonna 1959 Korkeajännityssarja alkoi kääntää tarinoita myös War Picture Librarysta ja 1960-luvun alussa Battle Picture Librarysta ja War At Sea Picture Librarysta. Kaikki kolme lehteä olivat Fleetwayn julkaisuja. Niin ikään Fleetwaylle kuuluneen Air Ace Picture Libraryn tarinat ilmestyivät Suomessa vuodesta 1962 alkaen Siivet-nimisessä rinnakkaislehdessä. Siivet lopetti ilmestymisensä 1985, 288 numeron jälkeen. Vuonna 1959 Fleetway perusti Commando-nimisen sarjakuvalehden. Siitä otetut seikkailut alkoivat yleistyä Korkeajännityksessä 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulta alkaen lähes kaikki Korkeajännitys-tarinat ovat olleet Commando-käännöksiä.

Korkeajännitys siirtyi 1976 ensin Williamsin ja hieman myöhemmin Semicin omistukseen. Vuodesta 1973 alkaen varsinaisen Korkeajännityksen aihepiiri rajautui pitkäksi aikaa brittiläisten maavoimien toimintaan Euroopassa. Muut toisen maailmansodan brittiläiset aselajit ja sotanäyttämöt saivat omat Korkeajännitys-lehtensä, joiden julkaiseminen jatkui 1980-luvun lopulle ja 1990-luvun alkuun. Vuodesta 1996 Korkeajännitys on ilmestynyt nykyisessä muodossaan, neljä erillistä tarinaa sisältävänä noin 260-sivuisena taskukirjana. Ajoittain on lisäksi julkaistu A4-kokoisia suuralbumeja ja muita erikoisnumeroja. Erikoisnumerot on usein koottu jonkin tietyn teeman tai hahmon ympärille. Oman taskukirjansa ovat saaneet esimerkiksi suomalaisista ja saksalaisista kertovat tarinat, yliluonnolliset kertomukset sekä Battler Brittonin seikkailut.

Egmont Kustannus Oy alkoi kustantaa Korkeajännitystä vuodesta 1998. Vuodesta 2010 lähtien piirtäjien ja käsikirjoittajien nimet on ilmoitettu kertomusten ensimmäisellä sivulla.

Rinnakkaislehdet

Vuosien varrella ovat ilmestyneet varsinaisen Korkeajännityksen lisäksi sotasarjakuvat:

• Aavikon Korkeajännitys (1974–1987, 180 numeroa)
• Ilmojen Korkeajännitys (1971–1991, 246 numeroa)
• Merten Korkeajännitys (1971–1990, 232 numeroa)
• Viidakon Korkeajännitys (1973–1987, 180 numeroa)

Näiden lisäksi Korkeajännitys-nimellä julkaistiin tieteissarjakuvaa Avaruuden Korkeajännitys (1974, 12 numeroa), vakoilusarjakuvaa Agenttikorkeajännitys (1973–1985, 151 numeroa) ja western-sarjakuvaa Lännen Korkeajännitys (1973–1984, 136 numeroa). Korkeajännitys-nimellä ratsastivat myös 1980-luvulla ilmestyneet Superkorkkari ja Seksikorkkari, joiden sisältö painottui lähinnä pornografiaan. Seksiä ja absurdia pilaa sekoittanutta Karkeajännitys-lehteä tehtiin Kiväärikomppania ja Pahuksenmoinen pallijahti -nimiset numerot vuosina 2001–2002. Super- ja Seksikorkkareista poiketen ne olivat osa virallista Korkeajännitys-tuoteperhettä.

• 
  Ilmojen korkeajännitys 10/1975

Tyyli ja teemat

Aiheet

Korkeajännityksen keskeisiä teemoja ovat miehekkyys, toveruus ja rohkeus. Roistoja yhdistävä piirre on pelkuruus, jonka palkkana on kuolema. Muita tarinoissa toistuvia piirteitä ovat arkkityyppiset hahmot, kansallisuusstereotyypit sekä omaleimainen kielenkäyttö, johon kuuluvat suomen- ja saksankielisen dialogin yhdistäminen sekä foneettisesti kirjoitetut tuskanhuudot. Toistuvista juonikuvioista ja muista lehden klišeistä julkaistiin vuonna 2007 kirja Achtung! Korkkarisaksan sanakirja.

Juoni

Mika Vesterinen kuvailee Korkkarisaksan sanakirjassa tyypillisen Korkeajännityksen juonta. Tarina asettaa vastakkain brittiläisen sankarin ja ”pahan sakun”, joka on kiihkeä natsi. Toisinaan sankari ja paha saku ovat tunteneet jo ennen sotaa ja kilpailleet keskenään esimerkiksi urheilussa tai tieteessä. Paha saku ei noudata sääntöjä mutta häviää tästä huolimatta sankarille, mikä saa hänet hautomaan kostoa. Sota-aikana paha saku palvelee korkeahkona upseerina, kuten kapteenina, majurina tai everstinä, ja hänellä on alaisenaan joukko yhtä lailla pahoja natsisotilaita. Paha saku syyllistyy erilaisiin törkeisiin sotarikoksiin, on sotilaallisesti uhkarohkea eikä piittaa yksikkönsä kärsimistä tappioista. Paha saku saattaa myös surmata päähenkilön parhaan ystävän, usein petoksen tai sodan lakien vastaisen taktiikan avulla. Sankarin ja pahan sakun vastakkainasettelusta tulee lopulta henkilökohtainen, ja sotavuosien kuluessa he saattavat toistuvasti joutua vastakkain jopa tuhansien kilometrien päässä toisistaan olevilla rintamaosuuksilla. Loppua kohden paha saku paljastuu pelkuriksi ja hylkää sekä natsismin että omat miehensä; joskus jahti jatkuu vielä sodan jälkeenkin. Tarinan lopussa sankari surmaa pahan sakun ja jatkaa menestyksekästä taistelua kansallissosialismia vastaan.

Toisinaan sankarin ja pahan saksalaisen välinen kamppailu on ylisukupolvista perua. Konflikti on alkanut jo ensimmäisen maailmansodan aikana, periytyy sotien välissä isältä pojalle ja ratkaistaan lopulta toisessa maailmansodassa lopullisesti. Ajoittain Korkeajännitys-tarinat kuvaavat maailmansodan sijaan sodan jälkeistä sotarikollisten jahtia. Varhaisissa Korkeajännityksissä tämä heijasteli alan henkeä, sillä Adolf Eichmann ja Josef Mengele olivat 1960-luvun alussa edelleen pakosalla. Toiseen maailmansotaan keskittyvien tarinoiden ohella tuoreemmissa Korkeajännityksissä on myös muista sodista kertovia tarinoita. Useimmat niistä sijoittuvat joko Korean tai Vietnamin sotaan.

Hahmot

Achtung!-verkkosivuillaan Vesterinen luetteloi Korkeajännityksen yleisimpiä hahmotyyppejä:

• Sankari. Työväenluokkainen brittimies, joka armeijassa leimataan pelkuriksi tai joutuu muuten väärinymmärretyksi. Sankari kapinoi joskus järjestelmää vastaan, mutta ymmärtää myöhemmin sodan oikeutuksen. Tarinan lopussa sankari surmaa pahan natsin ja saa kunnianpalautuksen tai ylennyksen.
• Riitapukari. Hankaluuksia aiheuttava brittisotilas tai -upseeri, joka tosipaikassa paljastuu urheaksi sotilaaksi. Tarinan lopussa sankari ja riitapukari sopivat riitansa ja ystävystyvät. Toisinaan riitapukarin rooli annetaan muille liittoutuneille, jolloin konfliktien osasyy löytyy kulttuurieroista. Erityisesti neuvostosotilaat ovat usein riitapukareita.
• Kelmi britti. Paha yläluokkainen britti, joka on kiusannut sankaria jo ennen sotaa ja jatkaa öykkäröintiä vielä sotavuosinakin. Tosipaikassa kelmi osoittautuu pelkuriksi ja kuolee, minkä jälkeen muut hahmot tunnustavat sankarin hyveellisyyden.
• Paha sakunatsi. Kiihkeä natsi ja sotarikollinen. Paha sakunatsi voi vaikuttaa fanaattiselta ja jopa rohkealta mieheltä, jonka usko lopulliseen voittoon ei horju edes sotilaallisten tappioiden myötä. Lopussa hän paljastuu kuitenkin pelkuriksi ja kuolee.
• Rehti saku. Pahan sakunatsin alainen, joka vastustaa kansallissosialismia ja tarinan lopussa siirtyy brittien puolelle. Sankari ja rehti saku ystävystyvät ja tapaavat sodan jälkeen rauhanomaisissa merkeissä. Toisinaan rehdillä sakulla on samanmielinen ystävä, joka kuolee pahan sakunatsin vuoksi.

Toisinaan Korkeajännityksen roistoja ovat saksalaisten sijaan italialaiset ja japanilaiset. Paha japanilainen on mielipuolinen ja sadistinen hahmo, kun taas hyvät japanilaiset ovat saksalaisvastineitaan harvinaisempia. Italialaisten roolina on yleensä toimia tykinruokana, joiden tapattaminen alleviivaa pahan saksalaisen vastenmielisyyttä. Kansallisuudet esitetään stereotyyppisesti: italialaiset ovat saamattomia, japanilaiset hulluja, arabit petollisia ja niin edelleen. Liittoutuneiden edustajat ovat useimmiten hyviä. Tyypillistä on, että akselivaltojen sotilaiden toisinaan osoittamaan pasifismiin suhtaudutaan myönteisesti, mutta liittoutuneiden sotilaiden keskuudessa sitä pidetään kielteisenä ominaisuutena, josta sankari seikkailujensa myötä oppii pois.

”Korkkarisaksa”

Korkeajännityksissä on usein tarkoituksella jätetty suomentamatta saksalaisia huudahduksia ja sanontoja. Yleisimpiä huudahduksia ovat erilaiset lievät kirosanat kuten Donnerwetter (”rajuilma”), Donner und Blitzen (”ukkosta ja salamoita”), Mein Gott (”Jumalani”), Teufel (”paholainen”) ja Himmel (”taivas”). Myös aseiden nimet ja muu sotateknologian terminologia, erilaiset lyhyet käskyt (esim. Hände hoch, suom. ”kädet ylös”) sekä asevoimien arvonimet toistuvat sanastossa usein. Saksan ohella myös muiden ei-englantilaisten hahmojen äidinkieliä viljellään Korkeajännityksen sanastossa jonkin verran. Esimerkiksi arabit vannovat usein Allahin nimeen ja japanilaiset huutavat rynnäköidessään banzai. Dialogissa esiintyy myös lievähköjä etnisiä haukkumasanoja; ranskalaisia saatetaan nimitellä sammakoiksi ja venäläisiä ryssiksi.

Haavoittuneet tai kuolevat hahmot huutavat Korkeajännityksessä usein tuskasta. Tuskanhuudoista yleisin on ”Aargh!” variaatioineen. Aasialaiset hahmot huutavat kuollessaan usein ”Aaiee!” Tekstissä huudahduksien pituus vaihtelee, ja ääritapauksessa kaikkia kirjaimia saattaa olla tuskanhuudossa useampi kappale (”Aarrrggghhh!”). Erikoisempiin ja harvinaisempiin tuskanhuutoihin lukeutuvat ”Yeugh!” ja ”Gnjääh!”

Ensimmäisissä Korkeajännityssarjoissa vieraskieliset sanat käännettiin suomeksi ja tuskanparahdukset muotoiltiin uudestaan ”auh” ja ”voih” -tyyppisiksi voihkaisuiksi. Saksankieliset sanat jäivät alkuperäiseen muotoonsa lähinnä silloin, kun ne viittasivat kolmannen valtakunnan virallisiin organisaatioihin, kuten Luftwaffeen tai Gestapoon, tai Stuka-pommikoneen kaltaisiin laitteisiin. Tuskanhuudot jäivät toisinaan kääntämättä, jos ne oli tavallisen tekstin sijaan litteroitu isona, ääriviivoin rajattuna versaalina. Ensimmäinen saksankielinen kirosana oli vuoden 1960 numerossa 19 esiintynyt Donnerwetter, joka samaten oli kirjoitettu versaalilla.

Korkeajännitys ja naiset

Korkeajännityksissä naisten esiintymiset edes sivuosissa ovat harvinaisia. Ehkä yleisin Korkeajännityksissä esiintyvä naishahmo on huolestunut äiti. Joissain sarjoissa naisia on kuitenkin nähty jopa pääosissa.

Rintamalottien Korkeajännitys. Kansikuva: Petri Hiltunen.

Korkeajännityssarjan ensimmäinen pääosassa esiintynyt naissankari oli Lesley Shane numerossa 7/1956 (Härkätaistelijan salaisuus).

Suomessa Korkeajännitys sai ensimmäiset naissotasankarinsa ”Rintamalottien korkeajännityksessä”. Lotta-sarjakuvan tekovaiheessa käsikirjoittajat Leena Lehtolainen ja kirjallisuuden tutkija Paula Arvas tutustuivat naisten kirjoittamiin kuvitteellisiin kertomuksiin lotista. Rintamalottien korkeajännitys eroaa perinteisestä naisten sotaviihteestä siten, että siihen on pyritty luomaan jännitystä ja taistelukohtauksia.

2020-luvulla lähtien on ilmestynyt Korkeajännityksen erikoisnumeroina myös oma "Naisten Korkeajännitys".

Suomalaiset Korkeajännitykset

Pääartikkeli: Suomen sotien Korkeajännitys

Vuodesta 1998 on julkaistu Suomen historiaa käsitteleviä Korkeajännityksien erikoisnumeroita (ns. ”Suomi-Korkkarit”).

Samsonin piirtämissä seikkailuissa seikkailevat entinen punakaartilainen Pekka Haapanen ja suojeluskuntalainen Vilho Hannula.

Samsonin piirtämät Korkeajännitykset

• Kansalaissodan valkoinen Korkeajännitys – Vapauden tulikaste (2000)
• Kansalaissodan punainen Korkeajännitys – Taistoon työkansan puolesta! (2000)
• Talvisodan Korkeajännitys – Vanjan jäinen helvetti (2001)
• Vaaran vuosien Korkeajännitys 1948 – Punaisen aallon murtajat (2002)
• Vaaran vuosien Korkeajännitys 1968 – Hiljainen kuolema taivaalta (2003)
• Vaaran vuosien Korkeajännitys 1961 – Saalistajat noottikriisin varjossa (2004, käsikirjoitus Jouni Mölsä ja Jarkko Sipilä)
• Jatkosodan Korkeajännitys – Iskevä kiila, kestävä salpa (2005, käsikirjoitus Moog Konttinen)
• Rauhanturvaajien Korkeajännitys - Aavikon leijonat (2006, käsikirjoitus Jouni Mölsä ja Jarkko Sipilä)

Muut

• Suomen sotien Korkeajännitys – Suomi taistelee! (1998)
• Talvisodan Korkeajännitys – Ylivoimaa vastaan (1999)
• Suomalaisten Korkeajännitys – Talttumattomat taistelijat (neljän tarinan pokkari, 2002)
• Vänrikki Stoolin Korkeajännitys – Edestä maan ja kuninkaan (2004)
• Rintamalottien Korkeajännitys – Neidot kansan urhokkaan (2005, käsikirjoitus Leena Lehtolainen)
• Kieltolain Korkeajännitys – Kovanen (2006, käsikirjoitus Tapani Bagge, kuvitus Jari Rasi)
• Kieltolain Korkeajännitys – Kovanen ja Chicagon ruutituulet (2007, käsikirjoitus Tapani Bagge, kuvitus Jari Rasi)
• Suomen sotien Korkeajännitys (sisältää kansalaissodan Korkeajännitykset, talvi- ja jatkosotien Korkeajännitykset sekä Rintamalottien Korkeajännityksen, 2008)
• Suomen ilmasodan Korkeajännitys – Luutnantti Ilves (2009)

Populaarikulttuurissa

Pitkäkestoisen suosionsa seurauksena Korkeajännitys on vaikuttanut myös suomalaiseen populaarikulttuuriin. Suomalainen underground-taide alkoi jo varhain hyödyntää Korkeajännityksestä otettuja sarjakuvaruutuja, joihin retusoitiin uudet, absurdit tai vasemmistolaiset repliikit. Korkeajännityksen ja Tex Willerin vaikutus näkyy esimerkiksi Kalervo Palsan taiteessa.

Erityisen voimakas Korkeajännityksen vaikutus on ollut suomalaisessa rock-musiikissa. Aihetta sivusi jo Suomen talvisota 1939–1940 -yhtye albumillaan Underground Rock; lehden vaikutus näkyi sekä sota-aiheisissa sanoituksissa että voimakkaita kontrasteja hyödyntäneessä mustavalkoisessa kansitaiteessa. Virtanen-yhtyeen albumilla Uusi jääkausi uhkaa (1975) oli Korkeajännitys-lehteä esittävä kansikuva ja kaksi Rick Randomille omistettua kappaletta. Karva-levymerkki julkaisi vuonna 1979 Pupukuusikko-yhtyeen singlen ”Korkeajännitys” / ”Kilpa-auto”. Eppu Normaalin vuonna 1981 julkaistu single ”Warsova” oli Korkeajännitys-vaikutteinen, vaikkei suoraan käsitellytkään aihetta. Sittemmin Suomessa on toiminut useita Korkeajännitys-nimisiä yhtyeitä, joista ainakin yksi on myös äänittänyt albumin ja useita singlejä. Lisäksi monet ramopunk-yhtyeet ovat sanoituksissaan viitanneet Korkeajännitykseen. Vuonna 1991 Häiriköt jopa julkaisi Järkeäkonnitus-nimisen EP:n, jonka kansitaide mukaili Korkeajännityksiä.

Lähteet

• Alanen, Asko (toim.): Achtung! Korkkarisaksan sanakirja. (Kirjoittaneet Mika Vesterinen, Moog Konttinen, Asko Alanen ja Veikko Malmberg) Egmont, 2007.

Kirjallisuutta

• Kataisto, Vesa: Miljoonan voltin Korkeajännite iskee yhä suomalaisiin. (Haastateltavana Korkeajännitys-sarjakuvalehden toimittaja Asko Alanen.) Sarjainfo, 2005, nro 4, s. 4-9.
• Lehtinen, Lauri: Kuin miljoona volttia : Korkeajännitys on opettanut suomalaisia lukemaan, puhumaan saksaa ja ymmärtämään kansalaissotaa. (Haastattelussa sarjakuvaneuvos Asko Alanen, rockmuusikko ja kääntäjä Mauri "Moog" Konttinen, Korkkarisaksaa.com-sivuston ylläpitäjä Mika Vesterinen ja Korkeajännityksen ensimmäinen naiskirjoittaja Leena Lehtolainen.) Suomen kuvalehti, 2015, nro 50, s. 40-47.
• Peltomäki, Tuomas: Mämmilän isä tarttuu Korkkariin. (Haastateltavana sarjakuvataiteilija Tarmo Koivisto, joka täyttää 60 vuotta 3.7.2008.) Helsingin Sanomat, 3.7.2008, s. C6.
• Sinisalo, Otto: Kirja-arvostelu:Vänrikki Stoolin korkeajännitys : edestä maan ja kuninkaan. Sarjainfo, 2004, nro 2, s. 38-39.

Aiheesta muualla

• Lehteä kustantavan Egmontin kotisivu
• Korkkarisaksan sanakirja 2002. Archive.org. Julkaistu myös Korkeajännitys-lehtenä. Sisältää myös Korkeajännityksen klišeitä ja tarkastelua humoristisessa valossa.
• Book Palace Picture Gallery (Arkistoitu – Internet Archive), British comics, Thriller Picture Library
• Englanninkielisen Commando-lehden kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive)
• Oliver Passingham