Kokoukset (Jehovan todistajat)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kokoukset ovat Jehovan todistajien käyttämä nimitys heidän viikoittaisille kokoontumisilleen. Jehovan todistajien kokoukset ovat sekä palvonta- että opetustilaisuuksia. Niillä on siis osittain samanlainen funktio kuin kristillisten kirkkojen perinteisillä jumalanpalveluksilla. Kokoontumispaikkoina toimivat valtakunnansalit. Ne ovat yleensä yksinkertaisia ja vaatimattomasti koristeltuja. Jumalanpalveluksessa ei käytetä kuvia, joten saleissa ei myöskään ole ikoneita eikä uskonnollisia maalauksia. Opetuksen hoitavat seurakunnissa miespuoliset jäsenet. Palveluksessa seurakuntalaiset kutsuvat toisiaan yleensä veljiksi ja sisariksi, esimerkiksi veli Virtanen. Kokouksia on yhteensä 3,5 tuntia viikossa. Kokouksia on tavallisesti yksi viikonloppuisin ja yksi arki-iltaisin.

Kokouksissa käytettävä aineisto on yhtenevä kautta koko maailman, samoin kokousten ohjelma, joten kokouksiin osallistuvat saavat samansisältöistä opetusta kaikkialla maailmassa.

Jehovan todistajien odotetaan osallistuvan kokouksiin periaatteessa aina. Tämä katsotaan tärkeäksi henkilön hengellisen kasvun ja uskovien yhteenkuuluvuuden tunteen takia; lisäksi korostetaan, että vain osallistumalla säännöllisesti kokouksiin Jehovan todistaja pystyy seuraamaan totuuden "kirkastuvaa valoa" eli Vartiotorniseuran jakamaa hengellistä ruokaa. Raamattuperusteena säännölliselle kokouksiin osallistumiselle on Heprealaiskirje 10:24-25. Mikäli Jehovan todistaja jättäytyy pois kokouksista ilman perusteltua syytä (esim. sairaus), tämä katsotaan merkiksi hengellisestä kriisistä ja seurakunnan vanhemmisto pyrkii tarjoamaan kyseiselle jäsenelle hengellistä apua.

Lapsille ja nuorille ei ole omia kokouksia, vaan heidän odotetaan osallistuvan seurakunnan yhteisiin kokouksiin sen mukaan, miten heidän ikänsä ja kypsyytensä mahdollistaa.

Viikoittaisten seurakunnan kokousten lisäksi Jehovan todistajilla on myös suurempia kokouksia, joita kutsutaan konventeiksi. Erityinen kokous on kerran vuodessa Jeesuksen kuoleman muistoksi vietettävä muistojuhla.

Kokouksien historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raamatuntutkijoiden liike sai alkunsa sen perustajan Charles Taze Russellin ympärille kokoontuneesta raamatuntutkiskeluryhmästä, joka pyrki tutkimaan Raamattua ennakkoluulottomasti, ilman perinteisen kristillisen teologian antamia selitysvaihtoehtoja. Kun raamatuntutkijoiden liike alkoi kasvaa, Russell kehotti heitä kokoontumaan yhteen jäsenten kodeissa tutkimaan Raamattua ja rukoilemaan. Nämä varhaiset kokoontumiset olivat yleensä vapaamuotoisia raamattupiirejä, joissa luettiin Raamattua, keskusteltiin tekstien merkityksestä ja rukoiltiin yhdessä. Vuonna 1881 Russell kehotti raamatuntutkijoita tutkimaan yhdessä myös Vartiotorni-lehden artikkeleita. Koska pelkkä yksittäisten raamatunkirjojen tutkiminen osoittautui työlääksi, alkoi Russellin johtama Vartiotorniseura tarjota materiaalia aiheenmukaiseen raamatuntutkimiseen. Ensimmäisen tällaisen raamatuntutkisteluoppaan julkaisi Los Angelesin raamatuntutkijaluokka eli ekklesia 1900-luvun alussa. Myöhemmin näitä aiheenmukaisia tutkisteluoppaita alettiin kutsua Berea-oppaiksi Apostolien teoissa mainitun Berean kaupungin mukaan.

Russellin julkaistua Raamatuntutkielmia-kirjasarjaa, raamatuntutkijoita kehotettiin tutkimaan yhdessä sarjan kirjoja. Näin syntyneitä tutkimuspiirejä alettiin kutsua sarastuspiireiksi (Raamatuntutkielmia-sarja tunnettiin myös nimellä Tuhatvuotiskauden sarastus). Jotka kokoukset eivät keskittyisi pelkästään opillisiin asioihin, Russell kehotti seuraajiaan kokoontumaan myös arki-iltaisin pienissä ryhmissä rukoilemaan, laulamaan ja todistamaan uskostaan sekä jakamaan keskenään kokemuksia kristittynä elämisestä. Näitä kokouksia kutsuttiin kotikokouksiksi tai niiden sisällön perusteella rukous-, ylistys- ja todistuskokouksiksi.

Raamatuntutkijat järjestivät myös yleisötilaisuuksia, joihin kutsuttiin yleisöä mainosten avulla. Yleensä kyseessä oli Russellin tai jonkun muun Betel-perheen jäsenen puhetilaisuus. Aluksi näitä yleisötilaisuuksia pyrittiin järjestämään paikkakunnan kirkoissa, myöhemmin, kun välit kirkkoihin olivat kiristyneet, niitä varten vuokrattiin paikallinen teatteri tai jokin muu sopiva yleisötila. Kyseessä ei kuitenkaan ollut säännöllinen kokoustoiminta.

Joseph Franklin Rutherfordin aikana kokousten ohjelma, joka aikaisemmin oli ollut paikallisten seurakuntien vanhemmistojen järjestämää, yhdenmukaistettiin. Vartiotornin tutkistelusta tuli Jehovan todistajien tärkein kokous. Rutherfordin aloitteesta myös rukous-, ylistys- ja todistuskokoukset muutettiin nykyisen kaltaisiksi palveluskokouksiksi, joissa pääpaino oli käytännön evankelioimistyön edistämisessä. Palveluskokoukset otettiin käyttöön vuoteen 1928 mennessä.

Rutherfordin seuraaja Nathan Homer Knorr ymmärsi, että Jehovan todistajien kasvu edellyttäisi todistajien kouluttamista käytännön saarnaamistyöhön. Hänen aloitteestaan Jehovan todistajien seurakunnat järjestivät vuonna 1943 teokraattisen palveluskoulun, jossa seurakunnan miespuolisia jäseniä koulutettiin pitämään julkisia puheita, johtamaan raamatuntutkisteluja ja evankelioimaan kaduilla ja ovilla. Vuodesta 1959 myös naiset ovat voineet osallistua kouluun. Kun seurakuntiin näin oli saatu päteviä esitelmöitsijöitä, aloitettiin säännölliset yleisökokoukset vuonna 1945.

Vuoden 2016 alusta otettiin käyttöön viikolla pidettävä Kristityn elämä ja palvelus -kokous, joka korvasi aiemmat seurakunnan raamatuntutkistelun, teokraattisen koulun ja palveluskokouksen. Kokouksen kokonaispituus on 1 tunti 45 minuuttia.

Viikottaiset kokoukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[1]

Yleisökokous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viikonloppuisin - yleensä sunnuntaisin - pidettävä kokous on suunnattu sekä Jehovan todistajille että heidän uskonnostaan kiinnostuneille. Saarnaamistyössä tavattuja kiinnostuneita kutsutaan tavallisesti juuri sunnuntain kokoukseen. Viikonlopun kokoontumisen aloittaa yleensä yleisökokous, jossa pidetään 30 minuutin mittainen yleisöesitelmä. Esitelmän pitää yleensä vanhin, jolla on Vartiotorniseuran antama valtuutus pitää yleisöesitelmiä. Esitelmän aiheet vaihtelevat opillisten asioiden käsittelystä ja eettisten asioiden pohtimisesta ajankohtaisten asioiden käsittelyyn. Yleisöesitelmät - joita kutsutaan myös raamatullisiksi esitelmiksi - perustuvat Vartiotorniseuran valmiisiin puheenjäsennyksiin, joissa on myös mainittu puheessa esitettävät raamatunpaikat. Tapana on, että esitelmän kuulijat etsivät puhujan mainitsemat raamatunpaikat omista Raamatuistaan. Yleisöesitelmän aluksi lauletaan jokin Jehovan todistajien käyttämistä Valtakunnan lauluista, ja ennen esitelmää joku seurakunnan miespuolinen jäsen pitää alkurukouksen. Alkulaulun ja rukouksen aikana seistään.

Vartiotornin tutkiskelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raamatullisen esitelmän ja välilaulun jälkeen seuraa tunnin mittainen Vartiotorni-lehden tutkiskelu. Tutkiskelussa käydään läpi yksi lehden raamatullisista artikkeleista, joka on jaettu numeroituihin kappaleisiin. Niin sanottu Vartiotornin yhteenvetojen lukija lukee kappaleen kerrallaan, ja tämän jälkeen puheenjohtaja esittää yleisölle lehteen painetut, luettuun kappaleeseen kuuluvat kysymykset. Vastaukset löytyvät kappaleista, mutta osa kysymyksistä on pohtivia ja useat Jehovan todistajat esittävät opin puitteissa eri näkökulmia kappaleen ajatuksista. Nykyään tutkittavat artikkelit löytyvät Vartiotornin 15. päivän numerosta, joka on ensi sijassa tarkoitettu Jehovan todistajille ja kokouksissa säännöllisesti käyville kiinnostuneille. Kokous päätetään lauluun ja loppurukoukseen.

Kristityn elämä ja palvelus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokous koostuu kolmesta osasta. Jumalan sanan aarteita-osiossa käsitellään viikoittaista raamatunlukuosuutta 10 minuutin ajan, ja toiset 10 minuuttia varataan kuulijoiden esittämiä kohokohtia varten otsikolla Hengellisten helmien etsintää. Tämän jälkeen luetaan lyhyt jakso Raamattua seurakunnalle. Sitten on Valmennusta kenttäpalvelukseen -osio, jossa kuukauden ensimmäisessä kokouksessa näytetään video (jos mahdollista) kuukauden tarjouksen esittämisestä ja muissa kolme lyhyttä 2-4-6-minuutin pituista keskustelua, joissa valmentaudutaan erityisesti raamatuntutkistelujen aloittamiseen kenttäpalvelustyössä. Elämä kristittynä -osiossa käydään läpi ajankohtaisia ja paikallisia asioita. Sen kesto on 15 minuuttia. Viimeisenä ohjelmana tutkitaan Raamattua vuorossa olevan Jehovan todistajien julkaiseman selitysteoksen avulla. Tämä toteutetaan käymällä selitysteosta läpi kysymyksin ja vastauksin samaan tapaan kuin Vartiotornin tutkistelussa sunnuntaisin. Raamatuntutkiskelun kesto on 30 minuuttia. Kokouksen lopussa on lyhyt kertaus ja katsaus seuraavan viikon ohjelmaan.

Kokousten lisäksi on suurempia tapahtumia eli konventteja kolme kertaa vuodessa: kaksi pienempää yksipäiväistä kierroskonventtia (syksystä 2014 alkaen), joihin kokoontuvat kaikki kierroksen osan seurakunnat (yleensä 5-7 seurakuntaa ja noin 500 henkeä), ja isompi aluekonventti (entinen nimitys "piirikonventti") kesällä, johon kokoontuvat alueen jäsenet (yleensä noin 4000-6000 Jehovan todistajaa kerralla[2][3]. Kesän aluekonventit Suomessa järjestetään yleensä Helsingissä, Tampereella ja Oulussa, lisäksi on ruotsinkielinen aluekonventti Hämeenlinnassa. Yhteispohjoismainen englanninkielinen aluekonventti kiertää vuorovuosin eri pohjoismaissa. Konventtisalit, joissa kierroskonventit pidetään, ovat ulkoasultaan samanlaisia kuin pienemmät valtakunnansalit. Suomessa on kolme konventtisalia, yksi Hämeenlinnassa, yksi Varkaudessa ja Oulun konventtisali Ouluun kuuluvassa Kellossa.

Jehovan todistajien ainoa vuotuinen uskonnollinen juhla on Jeesuksen kuoleman muistojuhla (aiempi nimitys muistonvietto), jota Jeesus on yhteisön mukaan Raamatussa kehottanut kristittyjä viettämään. Muistojuhlaa vietetään vuosittain juutalaisen kalenterin mukaan 14. päivänä nisankuuta (eli abibkuuta) auringonlaskun jälkeen. Alkulaulun ja rukouksen jälkeen on puhe, jossa selitetään Jeesuksen kuoleman ja muistoaterian merkitystä. Sen jälkeen jaetaan "vertauskuvat" eli leipä ja viini. Nimitys "vertauskuvat" perustuu siihen, että Jehovan todistajat uskovat leivän ja viinin "vertauskuvaavan" Jeesuksen verta ja lihaa. Leipä ja viini vain kuvaavat Jeesuksen ruumista ja verta, ne eivät muutu Jeesuksen ruumiiksi ja vereksi (ks. Transsubstantiaatio). Jehovan todistajat uskovat, että Jeesuksen olinpaikka on nykyaikana taivas, jossa hän hallitsee kuninkaana vuodesta 1914 alkaen.

Leipää ja viiniä muistojuhlassa nauttivat vain ne, jotka tuntevat kuuluvansa 144 000:een hengestä siinneeseen, joilla on taivaallinen toivo. Heidän joukossaan on muutamia suomalaisia, mutta heistä ei tehdä maakohtaista tilastoa. Suurin osa läsnäolijoista ei osallistu ehtoolliseen, vaan he seuraavat tilaisuutta "kunnioittavina tarkkailijoina", jotka eivät syö leipää tai juo viiniä, vaan jotka ojentavat heille tarjotun leivän ja viinin eteenpäin niistä kieltäytyen. Vuoden 2013 muistonvietossa leipään ja viiniin otti osaa 13 204 henkilöä ympäri maailman ja kaiken kaikkiaan muistonvietossa oli läsnä 19 241 252 henkilöä[4].

Korona-viruksen aiheuttaman pandemian takia kaikki kokoukset ja konventit siirrettiin Valtakunnansaleilta verkkoon 2020 keväällä.[5]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]