Koetusraamattu

Koetusraamattu on Anders Wilhelm Ingmanin raamatunkäännös vuodelta 1859. Suomen kieli kehittyi nopeasti 1800-luvulla, ja tämän sekä käännösten vähäisen määrän myötä kehittyi tarve uudistaa suomenkielinen raamatunkäännös. Ingmanin varsinainen käännöstyö valmistui vuosien 1856–1859 aikana myöhässä aluperäisestä aikataulustaan. Hänen tarkoituksenaan oli saattaa työ päätökseen kristinuskon Suomeen tulon 700-vuotismuistojuhlaan kesäksi 1857.

Käännös sai ristiriitaisen vastaanoton, ja sitä arvosteltiin niin liiallisesta kalevalaisesta tyylistä kuin myös hätäisesti tehdyistä kielellisistä parannuksista. Ingman itse ei myöskään säästynyt kritiikiltä, vaan hänen tyylitajuaan suomen kielen suhteen pidettiin heikkona, tekemiään muutoksia radikaaleina ja valintaansa näin merkittävän työn tekijäksi virheenä.

Historia

Alun perin tarkoituksena ei ollut tehdä täysin uutta raamatunkäännöstä vaan tarkastaa oikeinkirjoitusta ja korjata käännösvirheitä. Professorit Gabriel Geitlin ja Matthias Akiander olivat jättäneet Pipliaseuralle jo vuonna 1852 asiaa käsittelevän muistion. Olisi ollut luonnollista, että korjaustyö olisi annettu Geitlinin ja Akianderin vastuulle, mutta tuon ajan kirkkopoliittisista syistä työ päättyi lopulta Ingmanille.

Ingman itse oli tyytyväinen saamaansa tehtävään, koska hän oli omien sanojensa mukaan aina harrastanut suomen kielen puhtautta ja keskittyisi toimeksiannon mukaisesti vain parantamaan oikeinkirjoitusta. Työn edistyessä hän kuitenkin ryhtyi alkuperäistä suunnitelmaa suurempaan muutostyöhön, ja korjaustyö muuttui käännöstyöksi.

Ingmanin perhettä kohdanneista tragedioista ja sekä painatustyön että logistisista ongelmista huolimatta Ingman sai työnsä päätökseen, ja Uusi testamentti ilmestyi painosta syksyllä 1857 sekä koko Raamattu 1859.

Kritiikki

Imgmanin valintaa kritisoitiin monelta taholta. J. V. Snellman ihmetteli, miksi pienen seurakunnan vähäpätöinen pappismies valittiin yksin suorittamaan niin vastuullista tehtävää. Kuopion Sanomissa lehtori Johan Fredrik Bergh oli huomauttanut arkkipiispa Edvard Bergenheimille, ettei Ingmanilla ollut tehtävään vaadittua pätevyyttä eikä hän osannut lainkaan hepreaa ja kreikkaakin riittämättömästi. Tähän kritiikkiin yhtyi myös rovasti Henrik Heikel.

Ingmanilla oli kuitenkin arkkipiispan täysi tuki. Myös suomenmielisten opiskelijoiden lehti Suometar otti vahvasti kantaa Ingmanin ja Biblian kielen parannuksen puolesta.

Siitä huolimatta, että professori Akiander antoi käännökselle hyvät arvostelut ja sillä oli ollut korkeimman esivallan tuki, teos ei ilmestyttyään saavuttanut kansan keskuudessa suosiota. Siinä olevia korjauksia oli moitittu tarpeettomiksi ja monia täysin virheellisiksi, minkä vuoksi tarvittaisiin pian uusi korjaus.

Vaikka teoksen saamaa arvostelua pyrittiinkin pehmittämään asiantuntijoiden positiivisilla lausunnoilla, oli epäluulo kansan keskuudessa kuitenkin herännyt. Tämän vuoksi koko teoksen ilmestyttyä siihen liimattiin paperiliuska, jossa oli sanat "Koetusraamattu".

Merkitys

Vaikka kirkolliskokous hylkäsikin Ingmanin työn, pidettiin sitä kuitenkin aikansa tasalla olevana käännöksenä. Uuden raamatunkäännöksen haluttiin olevan kielellisesti aikaansa edellä, joten muutama vuosi koetusraamatun ilmestymisestä nimettiin Gabriel Geitlinin johtama raamatunkäännöskomitea, johon myös Ingman kuului.

Lähteet

• Pihlajamaa, Lauri: Anders Wilhelm Ingman. Elämä ja kirjallinen työ. Tukholma: Terttu Pihlajamaa Förlag, 2006.
• Riikonen, H. K.: Suomennoskirjallisuuden historia 1. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007.