Kivijärvi (järvi Laitilassa)
| Kivijärvi | |
|---|---|
| Valtiot | Suomi |
| Paikkakunta | Laitila |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Laskujoki | Pitkäoja [1] |
| Järvinumero | 32.003.1.008 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 34,4 m [1] |
| Rantaviiva | 3,797 km [2] |
| Pinta-ala | 61,561 ha [2] |
 Kivijärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Kivijärvi on Varsinais-Suomessa Laitilan Kivijärvellä oleva järvi, joka kuuluu Sirppujoen vesistöön.[2][1]
Maantieto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järven pinta-ala on 62 hehtaaria ja se on 1,5 kilometriä pitkä ja 800 metriä leveä. Siihen laskee seitsemän pelto- tai metsäojaa. Järven luusua sijaitsee järven pohjoisrannalla, josta saa alkunsa 1,2 kilometriä pitkä laskuoja, joka yhdessä Malijärven laskuoan kanssa aloittavat Pitkäojana ja jatkavat Malvonjokena.[2][1]
Järvellä on 3,8 kilometriä rantaviivaa ja sen ranta on pääosin avosuota, joka rajoittuu peltomaahan tai joskus kallio- ja moreenipohjaiseen metsämaastoon. Rannoille on rakennettu 13 loma-asuntoa, joille johtaa tiet kantatieltä 43.[2][1]
Luonnonhistoriaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järven allas muodosti joskus jääkauden jälkeen pienen lahden, jonka suu alkoi maankohoamisen vuoksi kuroutua umpeen litorinamerestä. Tämä aiheutti järven suolapitoisuuden alenemisen ja esimerkiksi levien lajisto vaihtui makeavetisille järville tyypilliseksi. Lajiston muuttumisen alkuhetki on ajoitettu pohjasedimenttien kairauksella noin 3060–2940 eaa. ja täysin makeavetiseksi järvi oli muuttunut kairauksien perusteella 2770–2680 eaa. Sitä välivaihetta, jolloin järvessä on laimeaa murtovettä, kutsutaan kluuvifladaksi. Järvialtaan kynnys, joka erotti lopulta järven merestä, sijaitsi 35,6 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella.[3]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viereisen Pitkäjärven järvenlaskulle haettiin lupa vuonna 1807 ja se toteutettiin vuonna 1816. Kivijärven ja Malijärven hanke toteutettiin mahdollisesti samaan aikaan, mutta kuitenkin ennen vuotta 1819.[4] Järvien toinen järvenlasku oli osa riitaisaa hanketta. Vuonna 1838 päättivät eräät Kivijärven kyläläiset, silloin kylä kuului tuolloin Hinnerjokeen, laskea uuden kerran Kivijärven, Malijärven ja Pitkäjärven vedenpintaa yhteistoimin Laitilan Suontaustan ja Leinmäen kyläläisten kanssa. Muodostettiin järvenlaskuyhtiö, jonka puitteissa räjäytettiin kalliota rikki 120 kyynärän matkalta. Järvien vesi ei kuitenkaan laskenut toivotulla tavalla.[5]
Koska kaikki Kivijärven kyläläiset eivät olleet vuonna 1838 osallistuneet sopimukseen, syntyi vesijättömaista yleisempikin riita. Sitä puitiin käräjillä vuonna 1856, kun uutta järvenlaskulupaa anottiin. Päätökseksi tuli se, että laitilalaiset suljettiin pois yhtiöstä ja kaikki kivijärveläiset otettiin siihen mukaan.[5]
Vuoden 1855–1856 Kalmbergin kartastossa järven muoto on erilainen verrattuna nykyiseen rantaviivaan. Järven pohjoisosa oli leveämpi ja sen lahdelma työntyi itään Lehtosenlahden perälle vähintään avosuon yli. Järven leveys oli yli 100 metriä leveämpi. Luusua sijaitsi pohjoisempana ja eteläpää etelämpänä. Syvemmältä paljastuneet vesijättömaat ovat nykyään avosuota ja rannat ovat kasvaneet hieman umpeen.[6]
Kivijärviläisten taloilla oli yhtäsuuret osuudet kuluihin ja tuloihin.[7] Vesijätön maita käytettiin heinän kasvattamiseen. Niitetyt heinät ja vesiheinät huutokaupattiin karjankasvattajille.[8]
Etelästä järveen laskevassa Kuljunsuonojassa sijaitsi Saanjärvi, joka on laskettu ja kuivatettu suoksi.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa. (Kansatieteellinen arkisto 19) Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967. Forssan kirjapaino OY
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Kivijärvi (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 16.04.2019.
- ↑ a b c d e OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 20.4.2015.
- ↑ Eronen, Matti & al.: Rates of Holocene isostaric uplift and relative sea-level lowering of the Baltic in SW Finland based on studies of isolation contacts. Boreas, 2001, 30. vsk, s. 17–30. Oslo, Norja: John Wiley & Sons Ltd. ISSN 0300-9483 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 10.6.2016. (englanniksi)
- ↑ Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, 1967, s.256
- ↑ a b Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, 1967, s.43-44
- ↑ a b Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: kartalle (fc20050776.jpg), 1855-56
- ↑ Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, 1967, s.291
- ↑ Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, 1967, s.153
