Pitkäjärvi (Uusikaupunki)
| Pitkäjärvi | |
|---|---|
| Valtiot | Suomi |
| Paikkakunta | Uusikaupunki ja Laitila |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Laskujoki | oja Lamminjärveen [1] |
| Järvinumero | 32.004.1.003 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 11,5 m [1] |
| Rantaviiva | 8,836 km [2] |
| Pinta-ala | 85,025 ha [2] |
 Pitkäjärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Pitkäjärvi on Varsinais-Suomessa Uudessakaupungissa ja Laitilassa oleva järvi, joka kuuluu Sirppujoen vesistön Pitkäjärven−Lukujärven valuma-alueeseen.[2][1]
Maantiede
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järven pinta-ala on 85 hehtaaria ja se on 2,2 kilometriä pitkä ja 800 metriä leveä. Siihen laskee kahdeksan ojaa, joista kaakkoon laskee nimettömän lammen laskuoja, idästä Lukujärven laskuoja Taminanoja ja etelästä Kärkkistensuon laskuoja, joka tuo myös Kärkkisjärven liikavesiä. Järven luusua sijaitsee järven luoteiskulmassa, josta saa alkunsa 200 metriä pitkä laskuoja Lamminjärveen.[2][1]
Järvellä on 8,8 kilometriä rantaviivaa ja sen ranta on pääosin kalli- tai moreenipohjaista metsämaastoa. Siinä on 11 saarta, joista neljä saarta ovat suuria. Niitä ovat esimerkiksi Isoluoto, Vähäluoto ja Kuusikari. Rannoille on rakennettu toistakymmentä loma-asuntoa, joille johtaa tiet Laitilasta tai Uudestakaupungista. Uudenkaupungin ja Laitilan välinen raja kulkee järven poikki.[2][1]
Luonnontila
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pitkäjärvi on matala ja ruovikkoinen ja se kuuluu kokonaan luonnonsuojelualueeseen.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Männäisten ruukin tarvitseman vesivoiman turvaamiseksi Sirppujoessa Särkijärven laskuvedet päätettiin ohjata Hankeranjärven kautta Sirppujokeen. Tätä varten rakennettiin vuosina 1787−1788 Taminanojaan sellainen pato [3], joka nosti Lukujärven vedenpintaa noin 1,5 metriä korkeammalle.[4] Pato esti veden virtaamisen Pitkäjärveen, Lamminjärveen ja Merilammiin. Hankkeen vastustajat purkivat padon vuonna 1817 eikä sitä enää rakennettu uudelleen.[5]
Vuoden 1855–1856 Kalmbergin kartastossa Pitkäjärvi on hyvin erilainen kuin nykyään.[4] 1800-luvun loppupuolella Merilammi ja Pitkäjärvi päätettiin laskea. Hanketta varten perustettiin järvenlaskuyhtiö, jonka osakkaat toteuttivat yhdessä tarvittavat toimet. Järvien ympärille merkittiin piirirajat vuonna 1892 [6] ja sitten järvet laskettiin. Heinäpellot aidattiin aidalla, joka oli kaksi kyynärää korkea. Jokainen osakas sai rakennettavaksi määrämittaisen aidan, vaikka hänellä oli omistuksia useassa kohdassa.[7][8][9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Pitkäjärvi (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 16.04.2019.
- ↑ a b c d e OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 20.4.2015.
- ↑ Muinaisjäännösrekisteri: Ugglas-fäst/Kustaan tamina Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 17.2.2010. Museovirasto. Viitattu 24.4.2015.
- ↑ a b Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: kartalle (fc20050776.jpg), 1855-56
- ↑ Uusiniitty-Kivimäki, Minna & Vaarala, Henri: Laitilan Luku- ja Särkijärven nykytila[vanhentunut linkki], 2003, Lounais-Suomen ympäristökeskus
- ↑ Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, s. 257. (Kansatieteellinen arkisto 19) Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967. Forssan kirjapaino OY
- ↑ Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, s. 138. (Kansatieteellinen arkisto 19) Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967. Forssan kirjapaino OY
- ↑ Maanmittaushallitus: Peruskartta 113108 Pyhäranta vuodelta 1968
- ↑ Maanmittaushallitus: Peruskartta 113108 Pyhäranta vuodelta 1984
