Kirje kotoa
 |
Tähän artikkeliin ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Kirje kotoa (A Letter from Home) on Don Rosan vuonna 2003 valmistunut ankkatarina, joka julkaistiin Suomessa ensimmäisen kerran jatkotarinana Aku Ankka -lehden numeroissa 9–11 vuonna 2004. Se on suora jatko-osa Rosan omalle tarinalle Temppeliherrojen kätketty kruunu (2001) ja toimii jatkona myös Carl Barksin tarinalle Vanhan linnan salaisuus (1948) sekä Rosan Roope Ankan elämä ja teot -sarjalle (1992–1994). Lisäksi siinä viitataan Barksin tarinaan Viisasten kivi (1955). Kirje kotoa -tarinassa Roope, Aku ja ankanpojat etsivät Ankkapurhan linnasta Temppeliherrain aarretta. Tarinassa esiintyvät myös Roopen sisko Matilda, Temppeliherrojen suurmestari Molay ja hänen apulaisensa Maurice de la Knalli. Varsinainen tarina on 34 sivua pitkä, minkä lisäksi jatkotarinaversio sisältää kaksi sivun mittaista kertausta aiemmista tapahtumista. Sen tarinakoodi on D 2003-081.[1] Rosan Temppeliherra-albumin ja Kirje kotoa -tarinan kansikuvat muodostavat parin: molemmissa ovat samanlaisessa asetelmassa temppeliritari, Roope ja Aku.
D.U.C.K.-ilonpilaaja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Don Rosan useimpiin kansiinsa, keräilykuviinsa ja sarjakuvatarinoidensa aloitusruutuihin piilottama D.U.C.K. (Dedicated to Unca Carl from Keno) -omistus on tarinan ensimmäisessä ruudussa tarinan kolmisivuisen johdannon jälkeen. Kirjaimet on piilotettu linnan vasemman päätyseinän neljään päällekkäin olevaan ikkunaan. Kannessa se on temppeliherran vasemmalla puolella olevassa ristin muotoisessa haudassa.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tarina alkaa Temppeliherroista kertovalla prologilla. Siitä käy ilmi esimerkiksi hieman Temppeliherrojen kätketty kruunu -tarinan juonta sekä tieto siitä, että Molay (tarinan roisto) on ryöstänyt ristiretkeläiskuninkaiden kruunun Haitilta.
Itse tarina alkaa Ankkapurhan linnan liepeiltä. Roope Ankka, Aku Ankka sekä Tupu, Hupu ja Lupu ovat tulossa linnaan. Roope pysähtyy käymään vanhempiensa haudalla, ja samalla lukijalle näytetään ankanpoikien keskustelu, josta käy ilmi, että ankat ovat tulleet etsimään linnasta Temppeliherrojen kadonnutta pääaarretta. He saivat vihjeen etsiä sitä juuri Ankkapurhasta tarinan lopussa, Temppeliherrojen kätketty kruunu, kun Roope huomaa, että Temppeliherroille kuulunut kruunu oli kääritty McAnkkojen klaanikankaaseen, eli tartaaniin.
Linnassa Roope tapaa siskonsa Matildan, jonka kanssa tämä ei ole puhunut 25 vuoteen (viittaus teoksessa Roope Ankan elämä ja teot esitettyyn välikohtaukseen luvussa XI). Yhä vihaisena veljelleen Matilda kysyy: "Olet kaiketi palannut vain kahmiaksesi lisää rahaa", johon Roope toteaa: "Ei, ei... heh! Minä vain... me... he..." Sitten Matilda tiuskahtaa: "Havittelet tietenkin Temppeliherrain aarretta! Juuri sitä pappa ei olisi halunnut!" Tästä Roope menee sanattomaksi. "Mutta miten sinä tiedät aarteesta, täti?" yksi ankanpojista kysyy, johon Matilda vastaa: "Höh! McAnkat ovat olleet siitä selvillä jo 50 vuotta - siis kaikki paitsi Roope." Seuraavassa ruudussa Matilda jatkaa: "Nyt kun olette täällä, niin asian kanssa on kai elettävä. Kantakaa kimpsunne ja veljeni sisään. Kerron teille sitten, minkä osaan." Matilda paljastaa tietonsa, joiden mukaan Roopen isä Fergus McAnkka oli vaimonsa kuoltua täyttänyt tyhjäksi käynyttä elämäänsä perehtymällä Temppeliherrojen historiaan. Hän kävi usein vaimonsa haudalla, mutta välillä Matilda oli nähnyt hänet myös eräällä toisella haudalla, jonka luo ankat aikovat seuraavana päivänä suunnata. "Olen minäkin aarteenvartija! En edes tiedä, missä kaitsemani kokoelma on!" Roope sanoo, johon Matilda: "Ehkei pappa paljastanut sitä, koska arveli, ettei noin kiittämättömästi pojasta ole uskotuksi mieheksi." Ankat valmistautuvat aarrejahtiin ja kaikki näyttää hyvältä, mutta Molay on apulaisensa Maurice de la Knallin kanssa saanut vihiä ankkojen puuhista ja on juuri murtautunut linnaan.
Tässä vaiheessa on selvinnyt, että juoni keskittyy aarteen löytämiseen. Lisäksi Molaysta tulee todennäköisesti koitumaan harmia. Sivujuonteena Roope pohtii, olivatko hänen äitinsä ja isänsä todella ylpeitä hänestä ja tiesivätkö he, että Roope metsästi maailmalla seikkailuja, ei mammonaa.
Seuraavana aamuna ankat tutkivat haudan, jonka kiven läpi on hakattu reikä. Reikään katsomalla näkee erään ikkunan Ankkapurhan linnassa. Roope käskee ankanpoikien mennä vilkuttamaan siihen ikkunaan, jotta tämä näkisi, mikä ikkunoista on kyseessä. Selviää, että huone on muurattu umpeen ja ankat joutuvat laskeutumaan sinne köydellä. Huoneesta löytyy salakielinen vihje, jonka Roope tulkitsee. Vihjeen avulla ankat suuntaavat vankityrmään. Arvoitukset ratkaistuaan he päätyvät lopulta isoon kammioon. Vihjeessä kerrotaan, että aarrekammio avautuu, kun siellä olevat patsaat kohottavat kätensä oikeassa järjestyksessä. Järjestyksen kuulemma kertoo "kruunua kantava pää". Pojat yrittävät etsiä temppeliherrojen perustajien arvojärjestystä Sudenpentujen käsikirjasta, joka on yleensä tarjonnut vastauksen kaikkiin kysymyksiin, mutta juuri tätä kyseistä tietoa ei kirjasta löydy. Samalla hetkellä Molay saapuu kruunun kanssa paikalle. Hän on juuri kaapannut Matildan ja kahlinnut johtajansa rikollisia toimia vastustaneen De la Knallin.
Molaylla on mukanaan Temppeliherrojen kruunu ja sen hänen kaljuunsa jättämät jäljet ovat arvoituksen viimeinen avain. Molayn pakottamana Ankat kohottavat patsaiden kädet tervehdykseen juuri oikeassa järjestyksessä. He ovat juuri laskemassa viimeistä kättä (se pitää laskea, muut kohottaa) kun paikalle ryntää De la Knalli, joka on muuttanut kahleet viisasten kivellä taipuisaksi kullaksi. Molay uhkaa ampua Matildan, mikäli ankat tekevät yhdenkin virheliikkeen. Aku ottaa viisasten kiven De la Knallilta ja heittää sen päin Molayn asetta, joka muuttuu kullaksi ja lennähtää tämän kädestä. Aku ja Molay (joka laski juuri viimeisen käden alas) syöksyvät tappelemaan aseesta ja Molay voittaa. "Siskonne saa maksaa tästä!" Molay sanoo Roopelle ja tähtää Matildaa. "EI!" Roope parahtaa ja syöksyy siskonsa eteen. Molay ampuu, mutta pehmeä kulta-ase räjähtää tämän käsiin. Tällä on kuitenkin mukanaan toinenkin ase. Samassa aarrekammion "lukko" aukeaa ja kivinen shamir-mato putoaa katosta alas suoraan Molayn päälle. Ankat ryntäävät katsomaan vahinkoja ja löytävät hajonneen lattian alta kadonneen aarrekammion. Molay on kuitenkin kömpinyt kivikasasta ja tähtää aseellaan Roopea. Aku on kuitenkin tilanteen tasalla ja tyrmää Molayn – rikkoen samalla Graalin maljan.
Roope lupaa, että aarretta käytetään huonompiosaisten auttamiseen, mihin Matilda toteaa: "Etkö pidäkään kaikkea itse?" Tästä seuraa keskustelu, jonka aikana Roope ja Matilda viimein sopivat riitansa. Keskustelun lopuksi Matilda ojentaa Roopelle rasian, jonka hän löysi erään patsaan kädestä. Sen sisällä on kirje, jossa Roopen isä kertoo kuinka hän pääsi aina patsaiden luo, muttei itse aarrekammioon. Kirjeessä Fergus kertoo myös, miksi hän ei kertonut Roopelle Temppeliherrojen aarteesta: hän aina ajatteli että Roopen olisi parempi ansaita oma omaisuutensa sen sijaan, että hän perisi sellaisen. Lopuksi Fergus kertoo, että hän ja Lauha ovat aina ylpeitä pojastaan. Tarina päättyy liikuttavaan kohtaukseen, jossa Roope ihailee kirjettä Matildan kanssa, Aku korjaa Graalin maljaa, ankanpojat avaavat Liitonarkkua ja De la Knalli kiikuttaa Molayta vankilaan.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ A Letter From Home Inducks. Viitattu 29.7.2020.
| Suomessa julkaistut kokoelmat |
|
|---|---|
| Tarinoita | |
| Muut | |
| Muuta |