Kilpikiertokasvit
Kilpikiertokasvit | |
---|---|
Kanadankilpikierto (Menispermum canadense) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Ranunculales |
Heimo: |
Kilpikiertokasvit Menispermaceae Juss., nom. cons. |
Synonyymit | |
|
|
Katso myös | |
Kilpikiertokasvit Wikispeciesissä |
Kilpikiertokasvit (Menispermaceae) on enimmäkseen trooppinen kasviheimo koppisiemenisten Ranunculales-lahkossa ja siten leinikkikasvien sukulainen. Tunnetuimmat heimon lajit kuuluvat anamirtojen (Anamirta), pareirajuurten (Chondrodendron), kalumbojen (Jateorhiza), kilpikiertojen (Menispermum) ja kilpiliaanien (Sinomenium) sukuihin.[1]
Tuntomerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kilpikiertokasvit ovat joko puu- tai ruohovartisia köynnöksiä, jotka kiipeilevät kiertymällä; eräät lajit ovat pensaita tai puita. Aineenvaihduntatuotteisiin kuuluvat eräät alkaloidit ja terpenoidit, joskus myös tanniinit. Kasveissa on myös riveittäin erityssoluja, ja kivisolut sekä oksalaattikiteet ovat yleisiä. Karvat ovat yksi- tai monisoluisia. Lehdet ovat tavallisesti yksinkertaisia, suvussa Burasaia kerrannaisia, ja lapa on enemmän tai vähemmän kilpimäinen, kourasuoninen, ehytlaitainen tai joskus hampainen tai liuskainen; ruodin tyvessä ja kärjessä on paksunnokset (pulvinukset).[2]
Kasvit ovat kaksikotisia. Kukat ovat pieniä, usein kolmilukuisia, ja sijaitsevat lehtihankaisissa kukinnoissa. Kukan osat kiinnittyvät pohjukseen kiehkuroittain tai kierteisesti. Kehälehtiä on ulkokiehkurassa 1–12 ja sisäkiehkurassa 0–8 usein yhteenkasvanutta, enemmän tai vähemmän terälehtimäistä ja mettä erittävää lehteä. Hedekukissa on kolme, kuusi, 12 tai joskus jopa 40 hedettä, joiden ponnenpuoliskot tavallisesti sijaitsevat päällekkäin, sekä toisinaan emilehtien jäänteitä eli pistillodeja. Emikukissa voi olla joutoheteitä, ja erillisiä emejä on 1–30; emiö on usein gynoforin kannattelema. Luotti on enemmän tai vähemmän mutkalaitainen. Kussakin emissä on kaksi käyristynyttä, usein yksikalvoista siemenaihetta, joista vain toinen on toimiva eli fertiili. Kukin hedelmöitynyt emi kehittyy pieneksi yksisiemeniseksi luumarjaksi, jonka tyvipuolella vartalo on vielä jäljellä. Siemenet ovat käyriä ja niissä on istukan muodostama painauma; niiden muoto on tyypillisesti puolikuumainen, mistä johtuu kasvien nimi monissa kielissä tieteellinen nimi mukaan luettuna: 'kuusiemenet'. Siemenessä on tavallisesti eri tavoin kirjava siemenvalkuainen (endospermi) ja pitkä alkio.[2]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kilpikiertokasvit ovat enimmäkseen tropiikin alankometsien kasveja ja tärkeä liaaniheimo[2].
Luokittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kilpikiertokasvit ovat sukua happomarjakasveille (Berberidaceae) sekä leinikkikasveille (Ranunculaceae) ja muodostaa niiden kanssa yhteisen kehityshaaran Ranunculales-lahkossa. Erään viimeaikaisen arvion mukaan kehityshaara eli kladi lienee noin 89,9 miljoonaa vuotta vanha.[2]
Kilpikiertokasveihin kuuluu 70 sukua ja 442 lajia, jotka jaetaan kahteen alaheimoon[2].
Alaheimo Tinosporoideae
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kasvien siemenet ovat lähes pallomaisia tai munuaisenmuotoisia ja niissä on kirjava endospermi; sirkkalehdet ovat lehtimäisiä. Alaheimossa on 27 sukua ja 142 lajia tropiikissa ja Pohjois-Amerikan itäosassa. Suurimmat suvut ovat Tinospora (32 lajia) ja Odontocarya (30 lajia).[2]
Alaheimo Menispermoideae
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kasvien hedekukissa on joskus yhteen kasvaneet heteenponnet ja tavallisesti emien jäänteitä. Emikukissa on tavallisesti joutoheteitä ja useita erillisiä emilehtiä, harvoin niitä on vain yksi. Vartalo kiinnittyy emin laitaan tai tyveen. Siemenessä on käyrä alkio, jonka sirkkalehdet ovat kielekemäisiä tai lähes liereitä, joskus möyheitä.[2]
Alaheimoon kuuluu 44 sukua ja 300 lajia tropiikissa sekä Pohjois-Amerikan itäosassa ja Itä-Aasiassa. Runsaslajisimmat suvut: Abuta (21 lajia), Cyclea (30 lajia) ja mukulaköynnökset (Stephania, 30 lajia).[2]
Suvut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seuraavat suvut kuuluvat kilpikiertokasvien heimoon:[3]
- Abuta
- Albertisia
- Anamirta – anamirtat, laji intiananamirta (A. cocculus)
- Anisocycla
- Anomospermum
- Antizoma
- Arcangelisia
- Aspidocarya
- Beirnaertia
- Borismene
- Burasaia
- Calycocarpum
- Carronia
- Caryomene
- Chasmanthera
- Chlaenandra
- Chondrodendron – pareirajuuret
- Cionomene
- Cissampelos – helmiliaanit
- Cocculus – parvimarjat
- Coscinium
- Curarea
- Cyclea
- Dialytheca
- Dioscoreophyllum
- Diploclisia
- Disciphania
- Echinostephia
- Elephantomene
- Eleutharrhena
- Fibraurea
- Haematocarpus
- Hyperbaena
- Hypserpa
- Jateorhiza – kalumbat
- Kolobopetalum
- Legnephora
- Leptoterantha
- Limacia
- Limaciopsis
- Macrococculus
- Menispermum – kilpikierrot
- Odontocarya
- Orthogynium
- Orthomene
- Pachygone
- Parabaena
- Parapachygone
- Penianthus
- Pericampylus
- Platytinospora
- Pleogyne
- Pycnarrhena
- Rhaptonema
- Rhigiocarya
- Sarcolophium
- Sarcopetalum
- Sciadotenia
- Sinomenium – kilpiliaanit, laji kilpiliaani (S. acutum)
- Sphenocentrum
- Spirospermum
- Stephania – mukulaköynnökset
- Strychnopsis
- Synandropus
- Synclisia
- Syntriandrium
- Syrrheonema
- Telitoxicum
- Tiliacora – kiiltoliaanit
- Tinomiscium
- Tinospora
- Triclisia
- Ungulipetalum
Kuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Intiananamirta (Anamirta cocculus)
-
Anomospermum reticulatum -lajin emikukka.
-
Chondrodendron microphyllum -pareirajuurilajin pulvinus.
-
Cocculus carolinus -lajin luumarjoja.
-
Cyclea peltata -lajin kilpimäisiä lehtiä.
-
Kalumba (Jateorhiza palmata), oikeassa alakulmassa varren poikkileikkaus, jossa leveät ydinsäteet näkyvissä.
-
Tiliacora acuminata -lajin luumarjoja.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Stevens, P. F. (2001 onwards). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]. http://www.mobot.org/MOBOT/research/APweb/.