Intiananamirta

Intiananamirta
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Kasvit Plantae
Alakunta:	Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari:	Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari:	Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka:	Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko:	Ranunculales
Heimo:	Kilpikiertokasvit Menispermaceae
Suku:	Anamirtat Anamirta
Laji:	cocculus
Kaksiosainen nimi
Anamirta cocculus (L.) Wight & Arn.
Synonyymit
Anamirta paniculata Colebr. Menispermum cocculus L.
Katso myös
Intiananamirta Wikispeciesissä   Intiananamirta Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Intiananamirta (Anamirta cocculus) on kilpikiertokasveihin kuuluvan anamirtojen suvun ainoa laji.

Ulkonäkö ja koko

Kuivattuja hedelmiä

Kuivatun hedelmän halkileikkaus

Intiananamirta on puuvartinen köynnöskasvi eli liaani, jonka lehdet ovat kaljuja ja herttamaisia. Kasvilla on suuret, roikkuvat terttumaiset kukinnot, joissa on 9–12 verholehteä eikä lainkaan terälehtiä. Heteitä on yli kymmenen, emejä kolme. Hedelmä on luumarja.

Kasvin kromosomiluku on 2n = 24.

Levinneisyys

Intiananamirta kasvaa luonnonvaraisena Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa Intiassa, Sri Lankassa, Thaimaassa, Indonesiassa, Papua-Uusi-Guineassa ja Filippiineillä.

Ainesosat

Päihteenä käytetyn intiananamirran varsi ja juurakko sisältävät lukuisia alkaloideja, kuten berberiiniä, palmatiinia, magnofloriinia ja kolunibamiinia. Siemenet puolestaan sisältävät pikrotoksiinimyrkkyä, jota käytetään farmasiassa.

Anamirtojen kuivattuja ja murskattuja hedelmiä kutsuttiin aiemmin nimellä Kokkel tai Kokkelskörner. Niitä käytettiin kalastuksessa: veteen heitettynä hedelmät huumasivat kalat, jolloin ne voitiin poimia käsin (tästä tulee myös kasvin englanninkielinen nimi "Fish Berries"). Samaan tarkoitukseen on Suomessa käytetty ukontulikukkaa (Verbascum thapsus).