Saari (Kiikala)
Saari[1][2] (myös Saarenkylä[3], Kiikalan Saari[4]) on kylä Kiikalassa Salossa.
Sijainti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kylä sijaitsee Kiikalasta Suomusjärvelle johtavan yhdystien 2410 varrella, ja se on ollut yksi 1900-luvulla viljelysmaaksi kuivatetun Kiikalan Kurajärven rantakylistä. Kylän lähimpiä naapurikyliä ovat Kiikalan Pappila ja Komisuo pohjoisessa sekä Kiikalan Silva etelässä. Ennen Kiikalan pappilan erottamista omaksi kyläkseen vuonna 1840 rajanaapurina pohjoisessa oli myös Hidoisenpyöli (vuodesta 1963 Lasikylä).[5][6][7][8] Muita naapurikyliä ovat Kiikalan Yltäkylä, jonka takamaat rajoittuvat Saarenkylän takamaihin Varesjoen ja Varesjärven rannoilla idässä, sekä niin ikään Varesjärven luona Saarenkylän takamaihin rajoittuvat Suomusjärven Kettula, Vareksenböle ja Lahnajärvi. Kurajärven vastarannalla lännessä on Kiikalan Vanhakylä.[6][5]
Luonnonympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1900-luvulla viljelysmaaksi kuivatettuun Kiikalan Kurajärveen rajoittuvia kyliä, jotka yhdessä ovat muodostaneet "Kiikalan järvikaustaksi" kutsutun kulmakunnan, ovat olleet Kiikalan Vanhakylä, Hitola, Kiikala, Komisuo, Kiikalan Pappila, Saari ja Silva.[9]
Nimi Saari saattaa johtua joko itse kylän sijainnista Kurajärven ja siihen liittyvien alavien soiden ympäröimänä tai mahdollisesti kylän edustalla Kurajärvessä olleesta saaresta, jolla sijaitsivat jo varhain viljelykseen otettu Nokkapelto ja Kiikalan keskiaikaisen kappelin sijaintipaikaksi perimätiedon nojalla joskus arveltu Tirpannokka.[1] Kun järvi ja sitä ympäröivät suot 1900-luvun aikana kuivatettiin, on Saaren vanha kylänpaikka 1960-luvulta alkaen ollut kokonaan viljelysten ympäröimä.[10]
Idässä kylän takamaat ulottuvat Kolmanteen Salpausselkään kuuluvalle Kiikalannummen harjualueelle[11], missä kylän rajana Kiikalan Yltäkylää vastaan on Varesjärvestä entisellä Kiikalan ja Suomusjärven rajalla alkunsa saava Varesjoki[5][6]. Varesjoen varsi Saaren kylässä on osa Hyyppärän harjualueen Natura 2000 -suojelualuetta.[12][5]
Historia ja rakennettu kulttuuriympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saarenkylän historiallinen kylätontti on sijainnut paikalla, jossa Saarenkylän Mikolan talo edelleen on nykyisen Suomusjärventien varressa.[13][7] Vuonna 1540 kylässä oli neljä taloa: Isotalo (nykyinen Mikola), Kouko, Maila ja neljäs sittemmin hävinnyt talo. Näistä Kouko jakautui 1600-luvun alussa kahtia molempien osatalojen jäädessä kuitenkin pian autioksi. Kun Kiikalan seurakunta vuonna 1640 itsenäistyi, muodostettiin autiotaloista Kiikalan pappila, joka myöhemmin vuonna 1841 erotettiin Saarenkylästä omaksi kyläkseen.[14] Muista taloista Maila oli vuosina 1690–1726 ja uudelleen vuodesta 1877 yhdysviljelyksessä Mikolan kanssa, jolloin Mikolan talo maanomistuskokonaisuutena tuli käsittämään lähes koko Saaren kylän.[15]
Teollista perinnettä kylässä on edustanut Varesjoen Vareskosken luona Yltäkylän rajalla vuodesta 1751 aina 1900-luvun loppuvuosikymmeniin toiminut, alueen metsävaroja hyödyntänyt, ensin vesivoimalla, mutta sittemmin 1900-luvulla jo sähkökäyttöisenä toiminut Varesjoen saha.[16]
Elinkeinoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saaren kylän alueella lähellä Varesjokea nykyisen Oinasjärventien varrella sijaitsee vuodesta 1969 toiminnassa ollut, alueen soravaroja hyödyntävä Paraisten Kalkin perustama tiilitehdas, joka 2010-luvulla on osa kansainvälistä Saint-Gobain-konsernia.[17][18] Muutoin kylän maisemia hallitsevat vielä 2010-luvullakin pääosin maa- ja metsätalous ja haja-asutus, vaikka matka Kiikalan kirkonkylään ei olekaan pitkä.[3].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- von Hertzen, Erik: Kiikalan historiallinen aika. (Teoksessa: Kiikalan historia) Kiikala: Kiikalan kunta, seurakunta ja manttaalikunta, 1987. ISBN 951-99830-5-8
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b von Hertzen 1987: s. 76–77.
- ↑ Korhonen, Ritva: Alastarolla Ylistarossa. Suomen asutusnimet ja niiden taivutus, s. 413. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1990. ISBN 951-9475-72-9
- ↑ a b Saarenkylä Kansalaisen karttapaikka. Maanmittauslaitos. Viitattu 22.7.2014.
- ↑ Kunnat ja kylät 2012-01-23 (xls) Maanmitauslaitos. Viitattu 22.7.2014.
- ↑ a b c d Peruskartta 1:20 000. 2023 09 Johannislund. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1965. Kartan verkkoversio Maanmittauslaitoksen Vanhat painetut kartat -verkkopalvelussa (jpg) (viitattu 22.7.2014)
- ↑ a b c Peruskartta 1:20 000. 2023 06 Kiikala. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1965. Kartan verkkoversio Maanmittauslaitoksen Vanhat painetut kartat -verkkopalvelussa (jpg) (viitattu 22.7.2014)
- ↑ a b Lounaispaikka kartta.lounaispaikka.fi. Viitattu 22.7.2014.[vanhentunut linkki]
- ↑ von Hertzen 1987: s. 78–89.
- ↑ von Hertzen 1987: s. 506.
- ↑ von Hertzen 1987: s. 503–508.
- ↑ Glückert, Gunnar: Das Deltakomplex von Kiikalannummi am 3. Salpausselkä in Südwestfinnland, s. 5. (Turun yliopiston maaperägeologian osaston julkaisuja 35) Turku: Turun yliopisto, 1978. ISBN 951-641-591-1 (saksaksi)
- ↑ Hyyppärän harjualue Ymparisto.fi. Uudenmaan ELY-keskus, Varsinais-Suomen ELY-keskus. Viitattu 22.7.2014.
- ↑ von Hertzen 1987: s. 145–147.
- ↑ von Hertzen 1987: s. 76–77, 159.
- ↑ von Hertzen 1987: s. 159.
- ↑ von Hertzen 1987: s. 282–289, 524.
- ↑ von Hertzen 1987: s. 529.
- ↑ Toimipisteet Weber Saint-Gobain. Arkistoitu 31.1.2014. Viitattu 22.7.2014.
