Kihniön vapaaseurakunta
| Kihniön vapaaseurakunta | |
|---|---|
| Suuntautuminen | vapaakirkollisuus |
| Kirkkokunta | Suomen Vapaakirkko |
| Perustettu | 1928 |
| Pääkirkko |
Kirkkotie 1 39820 Kihniö |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
Kihniön vapaaseurakunta on Kihniössä toimiva vapaaseurakunta. Seurakunta on perustettu vuonna 1928. Seurakunnan toimitilat sijaitsevat Kihniön Niskoskylässä Kirkkotiellä. Seurakunta kuuluu Suomen Vapaakirkko -kirkkokuntaan.[1][2]
Seurakunnan toimintaan kuuluu seurakuntatyön ohella lapsi- ja nuorisotyö, vanhustyö, lähetystyö sekä musiikkitoiminta .[3] Keskeistä seurakunnan toiminnassa on jumalanpalvelus. Lisäksi seurakunnassa on pidetty rukouspiirejä sekä yhteistä pyhäkoulua Parkanon kanssa.[4]
Vapaakirkollisuus on tullut Kihniöön pääasiassa Kankaanpään ja Parkanon kautta 1900-luvun alkupuolella. Tuolloin muutamat evankelistat pitivät kokouksia. Vapaakirkollisuus sai jalansijaa erityisesti Nisoskylässä. Kihniön vapaaseurakunta on järjestäytynyt vuonna 1928.[5][4]
Vapaaseurakunnan rukoushuone valmistui vuonna 1952 talkootyönä. Se tehtiin puusta käsittäen keittiön ja kokoussalin, joiden pinta-ala on noin 100 neliömetriä. Lisäksi rakennettiin pappila. Vapaaseurakunnalla on lisäksi oma hautausmaa.[4]
Seurakunnan johtajina ovat toimineet muun muassa Hermanni Niemi, Ville Niemistö, Arvo Luoma ja Arvo Oksanen. Seurakunnan pastoreina ja saarnaajina ovat toimineet muun muassa Usko Murtonen, Lauri Uitto, Hilding Koivuniemi ja Kauko Kulju. 1900-luvun alussa liikkeen jäsenmäärä oli noin 40–50 ja 1950-luvulle tultaessa seurakunnassa oli noin 300 jäsentä. Seurakunnan toimintaan on osallistuttu myös Nerkoon kylästä, Kankarista sekä Virroilta.[4]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Yhteystiedot Kihniön vapaaseurakunta. Viitattu 6.12.2024.
- ↑ Seurakunnat Suomen Vapaakirkko. Viitattu 6.12.2024.
- ↑ Kalenteri Kihniön vapaaseurakunta. Viitattu 6.12.2024.
- ↑ a b c d Rantatupa, Heikki (toim.): Parkanon ja Kihniön kirja, s. 663–664. Jyväskylä: Parkanon kunta ja seurakunta, Kihniön kunta ja seurakunta, 1971.
- ↑ Kertomus Suomen Vapaakirkon, vapaan lähetyksen, varhaisnuorisoliiton ja vapaakirkon nuorten C.E. liiton toimintavuodelta 1928, s. 3–32. Tampere: Suomen Vapaakirkko, 1929.