Kihlakunnanposti

Kihlakunnanposti oli aikanaan virkamiesten ja tuomarien kirjeitä välittävä järjestelmä Suomessa. Sitä käytettiin pääasiassa vain silloin, kun postilaitoksen kuljetusta ei voitu käyttää esimerkiksi virkamiehen asuessa kaukana postireitistä. Kihlakunnanpostin avulla kirje kulki silloinkin turvallisesti ja säännöllisesti perille. Järjestelmän toiminta Ruotsi-Suomessa alkoi 1700-luvulla ja päättyi 1880-luvulla, kun postikonttorien määrän kasvaessa postilaitos alkoi kuljettaa kaikki virkakirjeet.^lähde?

Kestikievariluettelossa olevista taloista osa vapautettiin hollikyytivelvollisuudesta, jotta ne voivat kuljettaa yleensä kerran viikossa virkapostia. Kihlakunnanpostia käytettiin maaherran kirjeiden toimittamisessa kruununvoudeille, kihlakunnantuomareille, nimismiehille ja kirkonkuulutusten toimittamisessa papeille sekä tietenkin myös vastakkaiseen suuntaan kulkeviin kirjeisiin. Myös hovioikeuksien kirjeet kulkivat järjestelmässä.^lähde?

Lähetettävä kirje suljettiin laukkuun, jonka lähin kihlakunnanpostinkuljettaja nouti ja vei seuraavalle kihlakunnanpostinkuljettajalle. Jos tarvittiin ylimääräinen kuljetus, niin lähetti vei laukun ensimmäiselle kihlakunnanpostinkuljettajalle. Kiireellisen postin vei lääninlähetti yksin kulkien kievarikyydillä määränpäähän. Yleisen postin eli kruununpostin kuljetus ja kihlakunnanpostin kuljetus olivat erillisiä järjestelmiä. Maaherra järjesti läänissään kihlakunnanpostin kuljetuksen ja postilaitos järjesti yleisen postin kuljetuksen.^lähde?

Kirjeeseen liimattavat sulat toimivat ikäänkuin postimerkin esiasteina, niiden määrä kertoi, kuinka nopeasti kirjeet oli kuljetettava.