Kevätkaapuyökkönen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kevätkaapuyökkönen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Imukärsälliset perhoset Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset perhoset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Aitoyökköset Noctuidae
Alaheimo: Kaapuyökköset Cuculliinae
Suku: Kaapuykköset Cucullia
Laji: chamomillae
Kaksiosainen nimi

Cucullia chamomillae
(Denis & Schiffermüller, 1775)

Katso myös

  Kevätkaapuyökkönen Commonsissa

Kevätkaapuyökkönen (Cucullia chamomillae) on kaapuyökkösiin lukeutuva, melko kookas, harmaa yöperhoslaji. Se on Suomen perhoslajistossa jokseenkin uusi tulokas.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisväriltään harmaiden kaapuyökkösten aikuiset yksilöt ovat melko vaikeita määrittää lajilleen ja erityisen paljon kevätkaapuyökkönen muistuttaa yleistä kellerväkaapuyökköstä (Cucullia umbratica). Etusiivet ovat pitkät, kapeat, teräväkärkiset, ulkosyrjästä hieman sisäänpäin kaartuvat ja pohjaväriltään ruskehtavan harmaat. Siiven kuviointia ovat pitkät, ohuet, mustat viirut, jotka ulottuvat siiven ulkoreunaan saakka. Takasiivet ovat ruskehtavan harmaat ja jonkin verran tummuneet. Siipiväli 43–50 mm.[1][2][3][4]

Levinneisyys ja lentoaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kevätkaapuyökkösen tapaa tyypillisimmin toukkana pelto- tai kamomillasaunion kukinnoista.

Lajin levinneisyys ulottuu Pohjois-Afrikasta Etelä- ja Keski-Euroopan kautta Skandinavian eteläosiin. Idässä Uralille ja Kaukasukselle.[3]

Suomesta laji tavattiin ensimmäisen kerran vuonna 2004, mutta hyvin huonosti valolle tulevana kyseessä saattaa olla lähinnä havaintojen puute ja populaatio lienee ollut olemassa paljon pitempään.[5] Tunnettu levinneisyys rajoittuu etelä- ja lounaisrannikolle, suunnilleen Turku-Imatra-linjan eteläpuolelle. Nimensä mukaisesti laji lentää keväällä, muita kaapuyökkösiä aikaisemmin, toukokuulta kesäkuun alkuun.[4][3][6]

Elinympäristö ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kevätkaapuyökkönen on elinmpäristövaatimuksiltaan joutomailla ja muissa kulttuuriympäristöissä viihtyvä pioneerilaji. Perhoset lentävät yöllä ja tulevat hyvin huonosti valopyydyksiin. Helpoin tapa perhosen läsnäolon havaitsemiseksi onkin etsiä toukkia ravintokasveilta. Lisäksi tarha-aamukääriäisen (Adoxophyes orana) sekä mänty-yökkösen (Panolis flammea) feromonit houkuttelevat kevätkaapuyökköstä.[4] Toukat syövät pääasiassa kukintoja öisin ja piilottelevat päivät etenkin ravintokasvien alaosissa. Koteloituminen tapahtuu maaperään kotelokopan sisään. Kotelo on talvehtiva elämänvaihe ja saattaa talvehtia useita kertoja.[7]

Toukan ravintokasveja ovat erilaiset mykerökukkaiset (heimo Asteraceae), etenkin kamomillasaunio (Matricaria chamomilla) ja peltosaunio (Tripleurospermum inodorum).[4][5]

  1. Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  2. UK Moths (englanniksi)
  3. a b c Norges sommerfugler (norjaksi)
  4. a b c d Kimmo Silvonen, Morten Top-Jensen & Michael Fibiger: Suomen päivä- ja yöperhoset – maastokäsikirja. Østermarie: BugBook Publishing, 2014. ISBN 978-87-993512-9-9 s. 516
  5. a b Seppo Kontiokari: Suomelle uudet perhoslajit 1990–2009 ja niiden leviäminen eri maakuntiin. Baptria, 2014, 39. vsk, nro 4, s. 105. Suomen Perhostutkijain Seura.
  6. Perhosviki (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. Vlindernet (hollanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]