Kerjäläisten valtakunta
Kerjäläisten valtakunta Dingo | ||
---|---|---|
Studioalbumin tiedot | ||
Äänitetty | tammi-helmikuussa 1985 | |
Studio | Takomo-studiot | |
Julkaistu | 14. maaliskuuta 1985 | |
Formaatti | LP-levy (KRÄLP 18) C-kasetti (KRÄKMK 18) CD-levy (FCD 1) | |
Tuottaja(t) | Pave Maijanen | |
Tyylilaji | suomirock, poprock | |
Kesto | 38.38 | |
Levy-yhtiö | Finnlevy | |
Levymerkki | Kräk! | |
Muut kannet | ||
Vaihtoehtoinen C-kasetin kansikuva. Vuoden 1994 CD-levyn takakansi. | ||
Listasijoitukset | ||
Dingon muut julkaisut | ||
Nimeni on Dingo 1984 |
Kerjäläisten valtakunta 1985 |
Pyhä klaani 1986 |
Singlet albumilta Kerjäläisten valtakunta | ||
|
Kerjäläisten valtakunta on suomalaisen rockyhtye Dingon toinen studioalbumi, joka julkaistiin maaliskuussa 1985. Sen tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa ”Autiotalo”, ”Valkoiset tiikerit”, ”Rio ohoi”, ”Nahkatakkinen tyttö”, ”Kirjoitan” ja nimikappale ”Kerjäläisten valtakunta”.
Taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dingo oli edellisenä vuonna julkaissut debyyttialbuminsa Nimeni on Dingo ja noussut suosituimpien suomalaisten yhtyeiden joukkoon. Ennennäkemättömän hysterian myötä yhtyeeltä odotettiin jatkuvasti uutta musiikkia. Äkillisesti kasvaneesta suosiosta huolimatta Dingolla ei ollut paineita uuden albumin suhteen.[2] Neumannin mukaan uuden albumin materiaali syntyi vaivattomasti. Hän kirjoitti uusia kappaleita niin linja-autossa, kotona kuin yhtyeen harjoitustilassa.[3]
Äänitykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Albumia äänitettiin Takomo-studioilla alkuvuodesta 1985. Äänitysten aikaan Dingo-hysteria oli suurimmillaan ja studion ulkopuolella majaili satoja yhtyeen faneja. Innokkaimmat heistä yrittivät päästä sisälle studioon ikkunoiden kautta.[4] Maijanen on myöhemmin muistellut albumin äänitysten sujuneen huomattavasti debyyttialbumin äänityksiä helpommin, sillä yhtyeen jäsenistä oli suosion myötä tullut itsevarmempia.[5]
Toisin kuin yhtyeen aiempaa albumia tehtäessä, levyn kappaleista ei ollut olemassa koko yhtyeen tekemiä demoversioita. Sen sijaan Neumann oli äänittänyt kappaleista akustisella kitaralla soitetut versiot, jotka hän lähetti ennen äänityksiä tuottaja Pave Maijaselle. Yhtye harjoitteli albumin kappalemateriaalia Juha Seittosen kotona Porissa. Albumille otettiin mukaan myös edellisenä syksynä julkaistu ”Autiotalo”, jonka myötä Dingo teki lopullisen läpimurtonsa.[6]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Albumi oli suuri myyntimenestys ja pysyi Suomen virallisen listan listaykkösenä peräti 11 viikon ajan ja listalla vielä sen jälkeen 24 viikkoa.[1] Levy ylitti kulta-, platina- ja tuplaplatinarajat jo vuonna 1985. Albumi oli Suomen myydyin kotimainen levy vuosina 1985–1988. Sitä oli myyty vuoteen 2013 mennessä yhteensä 190 894 kappaletta ja on Suomen neljänneksi myydyin kotimainen albumi sekä yhtyeen menestynein.[7]
Kansikuva
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kansikuvat otettiin Agadirissa Marokossa, jonne levy-yhtiö kustansi yhtyeen matkan.[8][9][10] Matkan aikana valokuvaaja Kari Riipinen otti yhtyeestä noin 3 000 kuvaa.
Koska Dingo-hysteria oli vuonna 1985 suurimmillaan, kuvausmatka oli tarkoitus tehdä julkisuudelta salassa. Seura oli saanut kuvausmatkasta vihiä ja lähetti toimittajansa tekemään reportaasia kuvausmatkasta[11].
Matka Marokkoon sujui pääasiassa hyvin yksittäisiä vastoinkäymisiä lukuun ottamatta. Paikallisella torilla sattui välikohtaus, jossa paikalliset miehet alkoivat piirittää Dingon jäseniä ja taputtaa heitä takapuolelle. Manageri Lasse Norres on myöhemmin arvellut, että miehet todennäköisesti luulivat Dingon meikattuja jäseniä naisiksi. Tilanne purkautui, kun paikalle saapunut poliisipartio puuttui asiaan. Lasse Norres oli joutunut selittämään paikallisille poliiseille, että kyseessä on Suomessa tunnettu rock-yhtye.[12]
Kun yhtye palasi kuvausmatkalta takaisin Suomeen, paikalle oli majoittautunut satoja yhtyeen faneja. Lentoasemalle linnottautuneet fanit tekivät liikkumisesta vaikeaa. Yhtye ja muut matkaseurueen jäsenet joutuivat turvautumaan erityisjärjestelyihin välttääkseen kohtaamiseen hysteeristen fanien kanssa. Seurue ohjattiin heti aulasta sivummalle ja kuljetettiin poliisiautolla muutaman kilometrin päähän lentoasemasta. Poliisikuljetuksesta huolimatta innokkaimmat fanit eivät luovuttaneet, vaan juoksivat poliisiauton perässä. Lasse Norreksen mukaan erityisjärjestelyt tehtiin niin kiireellä, että edes matkatavaroita tai passeja ei tarkastettu.[13]
Albumin kannessa lukee suomenkielisen nimen alla albumin nimi arabiaksi peilikirjoituksena.
Jälkimaine
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kerjäläisten valtakunta on Dingon kaikkien aikojen myydyin albumi. Se oli myös kaikkien aikojen myydyin kotimainen albumi vuosina 1985–1988.[14]
Neumann sanoi vuonna 2006, että Kerjäläisten valtakunta on kokonaisuutena ehein hänen kaikista levyistään.[3]
Painokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Albumi julkaistiin Finnlevyn Kräk!-levymerkillä LP- ja CD-levyinä sekä C-kasettina. Vuonna 1994 Fazer-Musiikki julkaisi albumin uudelleen CD-levynä ja C-kasettina. Vuonna 2006 levy julkaistiin osana Kunnian päivät 1983–1986 -kokoelmalevyä. Vuonna 2012 Warner Music Group julkaisi albumista jälleen uuden CD-levypainoksen. LP-levynä uusi, 300 kappaleen rajoitettu painos julkaistiin vuonna 2022 Levykauppa Äxän oman levymerkin Lipposen levyn ja kasetin toimesta.[15] [16]
Kappaleet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaikki kappaleet säveltänyt ja sanoittanut Neumann sekä sovittanut Dingo ja Pave Maijanen.
A-puoli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Valkoiset tiikerit – 3.23
- Rio ohoi – 3.52
- Tuulen viemää – 4.40
- Nahkatakkinen tyttö – 3.04
- Autiotalo – 4.20
B-puoli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kerjäläisten valtakunta – 4.29
- Kirjoitan – 4.10
- Kulkuri ja kaunotar – 3.17
- Valomerkki – 3.41
- Hämähäkkimies – 3.42
Albumin avaava ”Valkoiset tiikerit” sisältää alussa näytteen moskeijan rukouskutsusta. Siinä sanotaan ʾašhadu ʾanna Muḥammadan rasūlu -llāhi (أَشْهَدُ أَنَّ مُحَمَّدًا رَسُولُ ٱللَّٰهِ), joka tarkoittaa suomeksi ”Todistan, että Muhammad on Jumalan lähettiläs”.
Kokoonpano
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Neumann – laulu
- Keijo Q – rummut
- Pepe Laaksonen – bassokitara, laulu
- Jonttu Virta – kitara, huilu (10)
- Pete Nuotio – kosketinsoittimet, huilu (10)
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pave Maijanen – tuottaja
- Dan Tigerstedt – äänittäjä (tammi-helmikuussa 1985, Takomo-studiot), miksaus
- Timo Lindström – vastaava tuottaja
- Gogh / Riipinen – kansi (Hasselblad 500 C/M) [15]
- Pauli Saastamoinen – vuoden 1994 CD-painoksen masterointi (Finnvox-studiot, 1994) [18]
- Joona Lukala / Noise for Fiction – vuoden 2022 LP-painoksen vinyylimasterointi
- Ville Angervuori – vuoden 2022 painoksen taitto
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Norres, Lasse ja Nurmi, Paavo (toim.): Kuunaama : tarinoita tähdistä. Espoo: Mistake Media, 2015. ISBN 978-952-681-654-8
- Saarela, Tommi: Pave Maijanen: Elämän nälkä. (2. painos) Helsinki: Tammi, 2022. ISBN 978-952-043-954-5
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Timo Pennanen: Sisältää hitin – levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972, Otava 2006, sivu 342
- ↑ Saarela, s. 370
- ↑ a b Kunnian päivät 1983–1986 -kokoelmalevyn kansiliite, s. 25
- ↑ Saarela, s. 369
- ↑ Saarela, s. 368-369
- ↑ Saarela, s. 368
- ↑ Kulta- ja platinalevyt: Dingo Musiikkituottajat – IFPI Finland ry. Viitattu 11.7.2024.
- ↑ Bruun, Seppo & Lindfors, Jukka & Luoto, Santtu & Salo, Markku: Jee jee jee. Suomalaisen rockin historia. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22503-7
- ↑ Saarela, s. 372
- ↑ Norres 2015, s. 16
- ↑ Norres 2015, s. 34-36
- ↑ Norres 2015, s. 17
- ↑ Norres 2015, s. 17–19
- ↑ Kaikkien aikojen myydyimmät kotimaiset albumit 2013. IFPI. Viitattu 10.8.2024.
- ↑ a b c Dingo – Kerjäläisen valtakunta (2022, Vinyl) Discogs. Viitattu 31.7.2023. (englanniksi)
- ↑ Dingo – Kerjäläisen valtakunta Discogs. Viitattu 8.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b LP-levyn (KRÄLP 18) takakannen, levykeskiöiden ja sanaliitteen tiedot.
- ↑ Dingo – Kerjäläisen valtakunta (1994, CD) Discogs. Viitattu 8.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Dingo – Kunnian päivät 1983–1986 (2006, CD) Discogs. Viitattu 8.4.2024. (englanniksi)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Dimery, Robert (toim.): 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään. ((1001 Albums You Must Hear Before You Die, 2006.) Suomalaisen laitoksen päätoimittaja Jake Nyman. Kääntäjät: Esa Kuloniemi ym) Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36217-4