Jarkko Eve

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jarkko Eve
Eve vuonna 2008
Eve vuonna 2008
Henkilötiedot
Syntynyt6. heinäkuuta 1963 (ikä 61)
Ammatti Muusikko, lauluntekijä, säveltäjä
Muusikko
Taiteilijanimi Eve
Aktiivisena 1981–

Jarkko Juhani Eve (s. 6. heinäkuuta 1963 Pori) on suomalainen muusikko. Eve tuli tunnetuksi Dingon basistina, mutta jätti yhtyeen vuonna 1984 pian esikoisalbumin Nimeni on Dingo julkaisun jälkeen. Dingon jälkeen Eve aloitti soolouransa. Eve palasi Dingoon vuosiksi 2002–2008. Eve on tehnyt yhteistyötä muun muassa Remu Aaltosen, Dave Lindholmin ja Tommi Läntisen kanssa.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970- ja 1980-lukujen vaihteessa Jarkko Eve soitti useissa porilaisissa yhtyeissä, joista tunnetuin oli Jeve kelaa. Vuonna 1981 Eve soitti MAC-yhtyeessä yhdessä Pepe (kitara) ja Jippo Laaksosen (rummut) kanssa, mutta erosi yhtyeestä samana vuonna. Hänen tilalleen MAC-yhtyeeseen liittyi Pertti Neumann, joka myöhemmin perusti Dingon. Vuonna 1983 Eve liittyi Dingon basistiksi.[1]

Jarkko Eve soitti Dingon esikoisalbumilla Nimeni on Dingo (1984) ja laulaa albumilla kappaleen "Lähden taas", jonka oli myös säveltänyt ja sanoittanut. Dingon menestyksestä huolimatta Eve erosi yhtyeestä heinäkuussa 1984 musiikillisten erimielisyyksien vuoksi ja lähti soolouralle.[2]

Vuonna 1985 Eve julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa Eve, joka myi kultaa.[3] Albumin julkaisun myötä Eve aloitti soolokiertueen ja hänen taustayhtyeessään soittivat Hombre Lampinen (kitara) ja Seppo Suhonen (rummut). Samana vuonna Eve muutti Porista Helsinkiin.

Vuonna 1986 julkaistiin albumi Laulava muukalainen. Vuosien 1986–1987 kiertuekokoonpanossa vaikuttivat Ming Sumen (koskettimet), Marko Kainulainen (rummut), Stenu Määttänen (basso) ja Hombre Lampinen (kitara). Yhtye oli kiertueella pitkään, kunnes yhtyeen jäsenet Eveä ja Sumenia lukuun ottamatta perustivat Boycottin yhdessä Tommi Läntisen kanssa.

Even kolmas sooloalbumi Saura julkaistiin vuonna 1987.[1] Keikkakokoonpanossa soittivat Jari Paulamäki (basso), Markku Petander (kitara), Kai Koski (rummut) sekä Puke Kataja (kosketinsoittimet). Keväällä 1988 soitettiin viimeinen keikka Vanhalla ylioppilastalolla, Helsingissä. Samana vuonna Eve lähti kiertämään Aasiaa.[1] Suomeen palatessaan Eve perusti siirtomaatavarakaupan Porvooseen. Kesällä 1992 Eve ystävystyi Remu Aaltosen kanssa, ja vuotta myöhemmin Remu perusti Remu plays Hurriganes -yhtyeen, joka julkaisi vuonna 1994 Roadrunner Tour -livealbumin. Kiertue alkoi 1993 ja kokoonpanossa Eve soitti kitaraa Tatu Mannbergin kanssa. Yhtye keikkaili niin Suomessa kuin Ruotsissakin, kunnes vuonna 1994 Eve lähti jälleen Intiaan.[1]

Vuonna 1994 Eve muutti Porvoosta Tampereelle. Vuonna 1995 ilmestyi uusi albumi Kuun poika Luca. Keikoilla soittivat Hombre Lampinen (kitara), Ari Toikka (rummut), Sami Ruusukallio (basso), Satu Pohja (taustalaulu) ja Tapio Siitonen (koskettimet). Yhtyeen hajottua 1996 Eve keikkaili perulaisen Mike Ortizin kanssa "Eve Duo" -nimellä vuoteen 1998. Samana vuonna Even 20 Suosikkia – Rankkasateessa -kokoelmalevy julkaistiin. Kokoelmalevy sisälsi musiikkia hänen neljältä studioalbumiltaan vuosilta 1985–1995.

Vuonna 2002 Eve aloitti duo-keikat Pertti Neumannin kanssa. Eve esiintyi Dingon erikoiskokoonpanossa Tallinnassa 31. joulukuuta 2002. Kyseessä oli Even ensimmäinen esiintyminen Dingossa 18 vuoteen.[2] Vuonna 2004 Dingo lähti kiertueelle uudella kokoonpanolla Neumannin ja Even johdolla.[4] Vuonna 2005 julkaistiin Dingon uusi albumi Purppuraa. Albumilla on kaksi Even tekemää ja laulamaa kappaletta.

Heinäkuussa 2008 Eve ilmoitti eroavansa Dingosta ja keskittyvän jatkossa soolouraansa. Viimeisen keikkansa Dingon kanssa Eve soitti 27. heinäkuuta Nokialla Tapsan tahdit -tapahtumassa. Even tilalle yhtyeeseen liittyi Vesa Kuhlman.[5] Dingosta eroamisen jälkeen Eve julkaisi kaksi soolosingleä vuosina 2009 ja 2010.[6]

Eve muutti 2010-luvun puolivälissä Yhdysvaltoihin ja laittoi musiikkiuransa tauolle. Hän muutti Suomeen takaisin juuri ennen koronapandemian puhkeamista. Eve aloitti uuden musiikin julkaisun vuonna 2023.[2]

Dingolle tehtyjen kappaleiden ja oman soolotuotannon lisäksi Eve on tehnyt kappaleita myös muun muassa Boom-yhtyeelle[7][8].

Soolotuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Luukkanen, Antti: Haastattelussa oman tiensä kulkija Eve: ”Olen tehnyt jo aikoja sitten päätöksen, etten kuulu uhrien porukkaan” Soundi. 21.3.2023. Viitattu 28.7.2024.
  2. ↑ a b c Mattila, Mikael: Jarkko Eve lähti Dingosta jättimenestyksen keskellä ja katosi lopulta Amerikkaan – kertoo, mitä kuuluu värikkäiden vaiheiden jälkeen Ilta-Sanomat. 13.1.2023. Viitattu 28.7.2024.
  3. ↑ Kulta- ja platinalevyt: Jarkko Eve Musiikkituottajat – IFPI ry. Viitattu 28.7.2024.
  4. ↑ Dingo tekee jälleen paluun Ilta-Sanomat. 23.4.2004. Viitattu 28.7.2024.
  5. ↑ Kaunisto, J. A.: Dingon alkuperäisjäsenten määrä väheni yhteen V2.fi. 29.7.2008. Viitattu 28.7.2024.
  6. ↑ Jarkko Eve discogs.com. Viitattu 28.7.2024.
  7. ↑ Jarkko Even tuotanto Kansalliskirjaston Finna-palvelussa kansalliskirjasto.finna.fi. Viitattu 23.1.2016.
  8. ↑ Jarkko Eve lauluntekijänä Fono.fi. Viitattu 23.1.2016.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jarkko_Eve&oldid=22538311”