Kekokoi
| Kekokoi | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Koimaiset Tineoidea |
| Heimo: | Aitokoit Tineidae |
| Alaheimo: | Myrmecozelinae |
| Suku: | Myrmecozela |
| Laji: | ochraceella |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Myrmecozela ochraceella |
|
| Katso myös | |
Kekokoi (Myrmecozela ochraceella) on aitokoihin lukeutuva pieni perhoslaji. Se on elintavoiltaan myrmekofiili eli sidoksissa muurahaisiin.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kekokoi on 13–17 mm siipivälillään pieni perhoslaji. Etusiivet ovat vain heikosti kiiltävät ja yksiväriset sävyn vaihdellessa okrankeltaisesta ruosteenruskeaan. Myös takasiivet ovat aavistuksen kiiltävät, mutta harmaat tai harmaanruskeat ja niiden reunaripset ovat kellanruskeita. Tuntosarvet ovat pituudeltaan noin kaksi kolmasosaa etusiiven pituudesta.[1][2]
Levinneisyys ja lentoaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lajin levinneisyysalue ulottuu Skotlannista Keski-Euroopan poikki Baltiaan ja Pohjoismaihin sekä idässä Venäjälle saakka. Levinneisyyteen liittyy kuitenkin laajoja aukkoja, joista perhosia ei ole tavattu.[2] Suomessa lajia on tavattu Ahvenanmaalta ja etelärannikolta pitkälle Lappiin, mutta havaintoja on vain hajanaisesti ja ne puuttuvat kokonaan laajoilta alueilta. Perhoset lentävät kesä-heinäkuussa.[3]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kekokoi on piilotteleva laji, jonka elintavoista ei tiedetä kovinkaan paljoa. Se elää sekä toukkana että aikuisena muurahaiskekojen sisällä, pääasiassa suoympäristöissä. Isäntämuurahaisiksi on ilmoitettu ainakin tupsukekomuurahainen (Formica aquilonia), pohjankekomuurahainen (Formica lugubris) sekä kekomuurahainen (Formica rufa). Perhoset ovat aktiivisia öisin, mutta niitä tavataan lennosta harvoin ja silloinkin yksitellen. Voi olla etteivät perhoset lennä kuin etsiessään parittelukumppania. Tehokkain tapa löytää laji on töniä muurahaiskekoja, jolloin perhosia nousee pesän pinnalle yhdessä muurahaisten kanssa.[2]
Toukka on aktiivinen koko talven syöden pesästä löytyvää, hajoavaa orgaanista materiaalia.[2]
Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 kekokoi luokiteltiin silmälläpidettäväksi (NT)[4].
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukka syö muurahaiskeosta löytyvää kuollutta orgaanista ainesta.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
- ↑ a b c d e B. Å. Bengtsson, G. Palmqvist & R. Johansson: Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar. Käkmalar–säckspinnare (Lepidoptera: Micropterigidae–Psychidae). Uppsala: SLU, 2008. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste s. 411–412
- ↑ Perhoswiki[vanhentunut linkki]
- ↑ Jari-Pekka Kaitila, Kari Nupponen, Jaakko Kullberg & Erkki Laasonen 2010. Perhoset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. (Arkistoitu – Internet Archive) s. 460