Tupsukekomuurahainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tupsukekomuurahainen
Uhanalaisuusluokitus

Silmälläpidettävä [1]

Silmälläpidettävä

Suomessa:

Elinvoimainen [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Pistiäiset Hymenoptera
Alalahko: Hoikkatyviset Apocrita
Osalahko: Myrkkypistiäiset Aculeata
Yläheimo: Muurahaismaiset Formicoidea
Heimo: Muurahaiset Formicidae
Alaheimo: Suomumuurahaiset Formicinae
Tribus: Formicini
Suku: Formica
Alasuku: Kekomuurahaiset Formica
Laji: aquilonia
Kaksiosainen nimi

Formica aquilonia
Yarrow, 1955

Katso myös

  Tupsukekomuurahainen Commonsissa

Tupsukekomuurahainen (Formica aquilonia) on Suomen ja Fennoskandian yleisin kekomuurahainen.[3][4] IUCN luokittelee lajin maailmanlaajuisesti silmälläpidettäväksi.[1] Tupsukekomuurahainen on Suomessa elinvoimainen.[5]

Tupsukekomuurahainen on ulkonäöltään ja elintavoiltaan samantyyppinen kuin monet muutkin kekomuurahaislajit.[6]

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skandinaviassa työläisen pituus on 4–8,5 mm, kuningattaren ja kuhnurin pituus 8–10 mm.[7] Lajin työläiset ovat muiden kekomuurahaisten tapaan väritykseltään punaruskeita. Selkäpuoli on vaaleampi kuin osittain tumma pää ja perä.[8] Kuningattaret ovat puna-ruskeita ja kuhnurit mustia.[6]

Lajin erottaminen lähilajeista kaljukekomuurahainen, punakekomuurahainen ja karvakekomuurahainen perustuu lähinnä keskimääräiseen karvojen määrään selässä ja pään takareunassa.[7][9] Tupsukekomuurahainen on yksi vähiten aggressiivinen kekomuurahaislaji.[9]

Tupsukekomuurahainen pesii koko Suomessa. Lajin maailmanlaajuinen levinneisyys ulottuu Fennoskandiasta Siperian itäosiin ja Euroopassa etelässä Skotlannin pohjoisosiin ja Alpeille saakka.[8]

Elinympäristö ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji esiintyy enimmäkseen havumetsissä, mutta myös puisilla soilla ja alppiniityillä. Laji viihtyy metsän reunalla, jossa aurinko pääsee lämmittämään pesää. [8] [7] Useita kekoja voi sijaita samassa metsässä lähekkäin. [7] Ne muodostavat usein yhteisön, joiden suurissa keoissa voi olla satoja munivia kuningattaria. Suuret pesät voivat olla yli kaksi metriä korkeita.[6] Suomessa pesien keskikorkeus on noin puoli metriä.[3]

Kuten muutkin kekomuurahaiset, tupsukekomuurahaiset lypsävät kirvojen mesikastetta eli makeaa ulostetta ja suojelevat karjaansa tehokkaasti. Lisäksi ne käyttävät ravintonaan keräämiään hyönteisiä.[6]

  1. a b Social Insects Specialist Group: Formica aquilonia IUCN Red List of Threatened Species. Version 2017.1. 1996. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 7.6.2017. (englanniksi)
  2. Juho Paukkunen: Tupsukekomuurahainen – Formica aquilonia Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. a b Distribution of mound-building ant species (Formica spp., Hymenoptera) in Finland: preliminary results of a national survey (PDF), Pekka Punttila & Jouni Kilpeläinen, 2009, Ann. Zool. Fennici 46:1-15. Viitattu 2017-06-01.
  4. The Formicidae (Hymenoptera) of Fennoscandia and Denmark (PDF), C.A. Collingwood, 1979, Fauna Entomologica Scandinavica, Volume 8, 1979. Viitattu 2017-06-01.
  5. Tupsukekomuurahainen (Formica aquilonia) Laji.fi. Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 6.6.2017.
  6. a b c d Jouni Sorvari: Viikon laji: Tupsukekomuurahainen www.suomenluonto.fi. 26.3.2018. Suomen Luonto. Arkistoitu 28.4.2018. Viitattu 27.4.2018.
  7. a b c d Steklar:Myror-getingar, s. 181. (Sarja Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna) Uppsala: ArtDataBanken Sveriges lantbruksuniversitetet, 2012. ISBN 978-91-88506-50-4 (ruotsiksi)
  8. a b c Edited by Henni A. Stockan & Elva J.H Robinson: Wood Ant Ecology and Conservation. Cambridge University Press, 2016. ISBN 9781107261402 Teoksen verkkoversio (viitattu 27.4.2018). (englanniksi)
  9. a b Species: Formica aquilonia AntWeb. Viitattu 27.4.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]