Keiteleen työväentalo
| Keiteleen työväentalo | |
|---|---|
 Keiteleen työväentalo |
|
| Sijainti | Keiteleen kirkonkylä, Keitele |
| Koordinaatit | |
| Valmistumisvuosi | 1947 |
| Suunnittelija | Otto Malinen |
| Rakennuttaja | Keiteleen sosialidemokraattinen työväenyhdistys |
| Omistaja | yksityinen |
| Julkisivumateriaali | mineriittilevy |
| Korkeus | 4,5 metriä |
| Kerrosluku | 1 |
| Kerrosala | 300 neliömetriä |
| Tilavuus | 1 350 kuutiometriä |
 |
|
Keiteleen työväentalo on Keiteleen kirkonkylässä sijainnut työväentalo. Talo myytiin yksityiskäyttöön vuonna 2004.[1]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keiteleen sosialidemokraattinen työväenyhdistys perustettiin 4. lokakuuta 1931. Samana syksynä Keiteleen työväenyhdistys purkautui ja luovutti varansa uudelle sosialidemokraattiselle yhdistykselle. Ensimmäisen toimintavuoden lopussa yhdistyksen jäsenmäärä oli 12.[2] Ensimmäinen työväentalo yhdistykselle hankittiin jo maaliskuussa 1932 ostamalla toisen lakkautetun keiteleläisen työväenyhdistyksen, Kummunkylän työväenyhdistyksen talo. Myös jäsenistö siirtyi lakkautetusta Kummunkylän yhdistyksestä sosialidemokraattisen yhdistyksen jäseniksi. Kesällä 1932 yhdistys vuokrasi lisäksi kahvila- ja asuinrakennuksen, joka pian ostettiin omaksi. Vuonna 1935 talousvaikeuksiin joutunut, myöskin keiteleläinen Hamulan työväenyhdistys myi talonsa rakennustarpeiksi sosialidemokraattiselle työväenyhdistykselle. Vuonna 1940 työväentalo paloi tuntemattomasta syystä.[3] Vuonna 1941 alkoivat uuden työväentalon rakennustyöt. Jatkosodan syttymisen vuoksi työ kuitenkin keskeytyi. Otto Malisen suunnittelema talo valmistui lopulta vuonna 1947. Vuonna 2004 talo myytiin yksityisomistukseen.[1][4]
Rakennus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Työväentalon pinta-ala on 300 neliömetriä, huonekorkeus 4,5 metriä ja tontin pinta-ala 2 625 neliömetriä. Talossa on ollut sali, jossa näyttämö, sekä keittiö- ja kahviotilat. Talo sähköistettiin vuonna 1956, ja siihen hankittiin elokuvalaite samana vuonna. Vuosina 1979–1985 talossa toteutettiin peruskorjaus, jolloin siihen myös lisättiin sisä-WC:t. Peruskorjauksen yhteydessä talon seinät peitettiin mineriittilevyillä. Korjauksiin saatiin avustusta Opetusministeriöltä.[3][1] Talo on tiettävästi edelleen pystyssä. Keiteleen asemakaavassa se oli aiemmin määritelty historiallisesti ja rakennushistoriallisesti merkittäväksi. Vuoden 2013 asemakaavaehdotuksessa Keiteleen kunta esitti suojelumerkinnän poistamista sillä perusteella, että talo oli "Purkukuntoinen yksityisen omistama rakennus, tyhjillään. Pilattu remontilla julkisivu jo kymmeniä vuosia sitten asentamalla mineriittilevyt. Katto puretun piipun kohdalta, ollut avoin sateelle".[4] Purkamisesta on sittemmin keskusteltu ainakin vuonna 2020, jolloin mainittiin kunnanjohtajan selvittävän asiaa.[5]
Toimintaa talossa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Talossa pidettiin suosittuja tansseja ja iltamia, ja urheiluseura Keiteleen Kunto piti salissa nyrkkeily- ja painiharjoituksia. Työväentalolla järjestettiin myös joukkoröntgenkuvauksia, joilla seulottiin väestöstä keuhkotuberkuloosia. Kun elokuvien esittäminen aloitettiin vuonna 1957, niistä tuli hyvin suosittuja. Vuonna 1957 elokuvissa kävi 18 148 katsojaa, kun Keiteleen kunnassa asukkaita oli 4754.[1] Elokuvien esittäminen jatkui ainakin 1980-luvulle saakka.[3] Sen jälkeenkin, kun talo siirtyi yksityisomistukseen vuonna 2004, siellä on järjestetty erilaista toimintaa. Siellä on vietetty syntymäpäiviä, pidetty kirpputoria ja myyty huonekaluja, ja talossa on ollut myös matelijanäyttely.[1] Sittemmin talo on jäänyt tyhjilleen.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Historiakävely Keiteleen kirkonkylässä keitele.fi. Arkistoitu 8.8.2022. Viitattu 8.8.2022.
- ↑ SDP:n puoluetilasto 1931 Sos. dem. puolue/ Työväen Arkisto. Viitattu 11.8.2022.
- ↑ a b c Hyvönen, Onni: Pohjois-Savon Työväentalot. Kuopio: Pohjois-Savon Sos.dem. Kulttuurityöntekijät ry., 1988. ISBN 951-99956-5-X
- ↑ a b c Keiteleen asemakaavaselostus (pdf) 2013. Keiteleen kunta. Viitattu 8.8.2022.
- ↑ Vanhus- ja vammaisneuvoston kokouksen pöytäkirja (pdf) keitele.fi. 2020. Viitattu 8.8.2022.