Kaupunki (kuntamuoto)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Kaupunkinimitys (Suomi))
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kaupunki on yksi kolmesta kuntamuodosta, joita Suomessa ja Ruotsissa on ollut 1970-luvulle asti.

Aikaisemmin kunnat olivat joko kaupunkeja, kauppaloita tai maalaiskuntia. Lisäksi oli olemassa epäitsenäisiä kauppaloita ja taajaväkisiä yhdyskuntia, jotka eivät kuitenkaan muodostaneet omia kuntiaan. Ruotsissa siirryttiin yhtenäiseen kuntamuotoon vuonna 1971 ja Suomessa lähes yhtenäiseen kuntamuotoon vuonna 1977. Nykyään kaupunki on vain nimitys, jota kunta voi käyttää, "kun se katsoo täyttävänsä kaupunkimaiselle yhdyskunnalle asetettavat vaatimukset" (Kuntalaki, 4 § 2 mom)[1].

Kaupungit vuoteen 1959

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mainituista kolmesta kuntamuodosta kaupunki oli ollut olemassa jo satoja vuosia ennen yleisen kunnallishallinnon perustamista. Vuoden 1862 kunnallislailla (ruots. kommunalförordningar) Ruotsissa ja vuoden 1865 lailla kunnallishallinnosta maaseudulla Suomessa korvattiin vanhat, uskonnollisista ja maallisista tehtävistä huolehtineet pitäjät maalaiskunnilla.

Kaupungit perustettiin aiemmin hallitsijan päätöksellä. Suomen itsenäisyyden aikana kaupungit perustettiin asetuksella, jolla niille myönnettiin kaupunkioikeudet. Ennen vuotta 1960 perustetuilla Suomen kaupungeilla eli niin sanotuilla vanhoilla kaupungeilla oli paitsi erityisoikeuksia myös paljon erityisrasituksia.

Kaupungit vuosina 1960–1976

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1959 lakia muutettiin niin, että perustettavilla uusilla kaupungeilla ei ollut enää yhtä paljon velvoitteita kuin vanhoilla kaupungeilla. Niiden ei muun muassa tarvinnut ylläpitää maistraattia tai raastuvanoikeutta. Ruotsissa raastuvanoikeus puuttui vuodesta 1910 lähtien perustetuista kaupungeista ja sitä vanhempien kaupunkien osalta Borgholmista ja Haaparannalta.

Kaupungit vuodesta 1977

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1977 alussa voimaan astui uusi kunnallislaki, jonka periaatteet ovat pääosin edelleen voimassa. Uudessa kunnallislaissa kaikkien kuntien asema on samanlainen, eikä erillisiä kuntamuotoja enää ole. Sen sijaan esimerkiksi rakennuslaissa oli vielä 1990-luvun lopulla voimassa eräitä säännöksiä, jotka koskivat vain kaupunkeja, eivät kuitenkaan niitä kaupunkeja, jotka eivät ennen vuotta 1977 olleet kaupunkeja tai kauppaloita.

Kaupunki muuttui vuoden 1977 kunnallislain myötä pelkäksi nimitykseksi, jolla ei ole juridista merkitystä. Kauppaloina olleita kuntia alettiin samalla nimittää kaupungeiksi. Myöhemmin monet muutkin kunnat on muutettu kaupungeiksi. Vielä 1980-luvulla kunnan oli nimityksen saadakseen täytettävä palvelutasoon liittyviä ehtoja. Nykyään mikä tahansa kunta voi halutessaan ryhtyä käyttämään kaupunkinimitystä itsestään. Kaupunkinimitys vaikuttaa kunnan nimen lisäksi eräisiin nimityksiin. Esimerkiksi X:n kaupungissa on kaupunginjohtaja, kaupunginvaltuusto ja kaupunginhallitus. Vastaavasti X:n kunnassa ovat kunnanjohtaja, kunnanvaltuusto ja kunnanhallitus.

Vaihtoehtona kaupunki-nimityksen säilyttämiselle oli harkittu sitä, että niissä kaupungeissa, jotka käsittävät maaseutuakin, kaupunki alkaisi merkitä pelkkää kaupunkitaajamaa, ei koko kuntaa.

Kuntaliitosten myötä monet aiemmat kaupungit ovat laajentuneet pinta-alaltaan huomattavasti, joten näihin kaupungeiksi itseään kuuluviin kuntiin kuuluu myös laajoja maaseutualueita. Esimerkiksi Rovaniemestä tuli vuoden 2006 alussa pinta-alaltaan "maapallon toiseksi suurin kaupunki", kun siihen liitettiin pinta-alaltaan Suomen suurimpiin kuntiin kuulunut Rovaniemen maalaiskunta. Osassa Suomen kaupungeista keskustaajamakaan ei vastaa yleistä suomalaista käsitystä kaupungista esim. keskieurooppalaisesta käsityksestä puhumattakaan.

Ruotsissa siirryttiin yhtenäiseen kuntamuotoon jo vuoden 1971 kuntauudistuksen yhteydessä. Ruotsissa kaikki kunnat ovat virallisesti kuntia, eikä virallisissa yhteyksissä puhuta kaupungeista lainkaan. Käytännössä kaupunkeina pidetään niitä taajamia, joilla oli ennen kuntauudistusta kaupunkioikeudet. Eräät kunnat ovat kuitenkin päättäneet käyttää kaupunkinimitystä silloin, kun sillä ei ole juridista merkitystä.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Niemi, Erkki: Kaupungin rajat. Laitakaupunki, esikaupunki, nukkumalähiö. Hyvinvointikatsaus, 2004, nro 3, s. 4–13. Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 26.10.2009.