Lohengrin
Lohengrin | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Alkuperäinen nimi | Lohengrin | ||||||
Määritelmä | Romantische Oper in 3 Aufzügen | ||||||
Säveltäjä | Richard Wagner | ||||||
Libretto | Richard Wagner | ||||||
Pohjautuu | Ranskalainen runoelma 1200-luvulta | ||||||
Tyylilaji | draama | ||||||
Kieli | saksa | ||||||
Kantaesitys |
28. elokuuta 1850 Hoftheater, Weimar |
||||||
Aikajana Richard Wagnerin oopperoista | |||||||
|
Lohengrin on Richard Wagnerin säveltämä ooppera. Se perustuu Wolfram von Eschenbachin eepokseen Parsifal sekä kahden tuntemattoman ranskalaisen runoilijan 1200-luvun lopulla kirjoittamaan Lohengrin-runoelmaan.[1] Sen ensiesitys oli Weimarissa 28. elokuuta 1850.[2]
Oopperasta on peräisin Yhdysvalloissa eniten käytetty ja muuallakin hyvin suosittu häämarssi ”Treulich geführt”. Se tunnetaan myös englanninkielisillä nimillä ”Bridal Chorus” (Morsiuskuoro) ja ”Here Comes the Bride”.
Historiaa ja taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Richard Wagner perusti Lohengrinin tarinaan Saksan kuninkaasta Henrik I Linnustajasta (876–936), joka soti unkarilaisia vastaan. Kuitenkin Brabantin herttuakunta, jonne tarina sijoittuu, perustettiin vasta 1183.
Wagner aloitti teoksen kirjoittamisen 1846 kolmannesta näytöksestä. Sen jälkeen hän teki I näytöksen, ja II näytös valmistui viimeisenä, vuonna 1847. Dresdenin ooppera ei ollut hyväksynyt teosta ohjelmistoon, kun Wagner vuonna 1849 osallistui toukokuun vallankumoukseen ja joutui lähtemään maanpakoon. Lohengrinin ensiesityksen johti Franz Liszt 28. elokuuta 1850 Weimarissa ilman väliaikoja. Lohengrin teki heti alusta alkaen kuulijoihin syvän vaikutuksen ja jäi pysyvästi oopperatalojen ohjelmistoon. Wienissä 15. toukokuuta 1861 Wagner kuuli ensimmäisen kerran teoksensa soitettuna.
Baijerin kuningas ja Wagnerin mesenaatti Ludvig II kuvasi mielellään itseään Joutsenprinssinä.
Tunnettuja musiikkinumeroita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Alkusoitto – Vorspiel
- Einsam in trüben Tagen (Eräänä synkkänä päivänä) – Elsa I näytös
- Elsan saattue kirkkoon – kuoro II näytös, 2 kohtaus
- Alkusoitto – III näytös
- Treulich geführt (’Morsiuskuoro’) – III näytös
- In fernem Land (Kaukaisessa maassa) – Lohengrin III näytös
Hahmot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pääroolit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lohengrin, Graalin ritari – tenori
- Elsa von Brabant, Brabantin herttuan tytär – sopraano
- Friedrich von Telramund, brabantilainen kreivi – baritoni
- Ortrud, Telramundin puoliso – mezzosopraano
Sivuroolit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Henrik I Linnustaja, Saksan kuningas – basso
- Kuninkaan airut – bassobaritoni
- Neljä aatelista – kaksi tenoria, kaksi bassoa
- Neljä palvelijaa – kaksi sopraanoa, kaksi alttoa
- Gottfried, Elsan veli – mykkärooli
Kreivejä ja aatelisia, aatelisnaisia, vasalleja, palvelijoita (kuoro)
Roolijako ensi-illassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Roolit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rooli | Esittäjä |
---|---|
Kapellimestari | Franz Liszt |
Lohengrin | Carl Beck |
Elsa von Brabant | Rosa Agathe von Milde |
Ortrud | Fastlinger |
Friedrich von Telramund | Feodor von Milde |
Henrik I Linnustaja | Höfer |
Kuninkaan airut | August Pätsch |
Gottfried | Hellstedt |
Lohengrinin nimirooli ollut kautta aikain yksi sankaritenorien tähtirooleista. Äänellisesti rooli vaatii niin voimakkaita kuin herkkiä sävyjä. Kuuluisia Lohengrinin esittäjiä ovat olleet muiden muassa Lauritz Melchior, Sandor Konya, Jess Thomas, Rene Kollo, Peter Hoffman, Placido Domingo, Ben Heppner ja Jonas Kaufmann.
Tapahtumapaikka ja -aika ja oopperan kesto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aika: 900-luvun ensimmäinen puolisko
Paikka: Antwerpen
- I Näytös Schelde-joen rannalla,
- II Näytös Antwerpenin linnakkeessa
- III näytös 1. Kohtaus hääkammio ja 2. kohtaus Schelde-joen rannalla
Kesto: I Näytös 67 minuuttia, II Näytös 64 minuuttia, III Näytös 65 minuuttia. Yhteensä noin 3 tuntia 45 minuuttia.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäinen näytös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Scheldtin joen rannalla. Saksan kuningas Henrik Linnustaja on lähdössä sotaan unkarilaisia vastaan ja on tullut Brabantiin kokoamaan sotajoukkoja. Brabantin herttua on kuollut jonkin aikaa sitten ja jättänyt jälkeensä pojan nimeltään Gottfried ja tyttären nimeltään Elsa. Lasten holhoojaksi oli määrätty kreivi Friedrich von Telramund. Eräänä päivänä Elsa oli lähtenyt Gottfriedin kanssa metsään kävelylle, mutta palannut ilman veljeään. Friedrich väittää Elsan murhanneen veljensä päästäkseen tämän sijasta Brabantin hallitsijaksi. Friedrich oli aiemmin aikonut naida Elsan, mutta on nyt ottanut vaimokseen Ortrudin, Friisinmaan ruhtinaan Radbodin jälkeläisen. Koska Friedrich on kuolleen herttuan läheinen sukulainen ja koska Ortrudin suku hallitsi ennen maata, Friedrich vaatii Brabantia itselleen. Kuningas käskee tuoda Elsan paikalle ja kysyy onko tämä syyllistynyt veljensä murhaan. Elsa kieltää tämän ja Friedrich ilmoittaa olevansa valmis taistelemaan kenen tahansa Elsaa puolustavan kanssa. Elsa kertoo nähneensä unessa ritarin, jonka hän uskoo tulevan puolustamaan häntä. Kuningas käskee airuttaan kutsumaan ritarin paikalle. Kahden kutsun jälkeen Lohengrin saapuu joutsenen vetämässä veneessä. Elsa lupautuu naimaan Lohengrinin, jos tämä puolustaa häntä. Lohengrin suostuu sillä ehdolla, että Elsa ei koskaan kysy, kuka hän on tai mistä hän tulee. Lohengrin voittaa Friedrichin kaksintaistelussa, mutta säästää tämän hengen. Kuningas karkottaa Friedrichin.
Toinen näytös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karkotetut Friedrich ja Ortrud ovat Antwerpenin linnakkeen portailla. Friedrich on vihainen Ortrudille, koska tämä valehteli nähneensä Elsan murhaavan Gottfriedin. Ortrud saa kuitenkin Friedrichin uskomaan, että Lohengrin voitti hänet noituudella. Hän kertoo, että jos Lohengrin saisi pienenkin haavan tai jos hänen nimensä paljastuisi, hän menettäisi voimansa, mutta ainoa, joka nimeä voi kysyä, on Elsa. Tällä aikaa Elsa tulee linnan ikkunaan. Ortrud lähettää Friedrichin pois ja yrittää saada Elsan epäilemään Lohengrinia. Elsa ei voi uskoa Lohengrinista pahaa, mutta hänen käy sääliksi Ortrudia ja hän lupaa pyytää Lohengrinia armahtamaan Friedrichin. Aamun tultua linnan asukkaat kokoontuvat paikalle. Kuninkaan airut kertoo, että Friedrich on julistettu lainsuojattomaksi ja, että Lohengrin on kieltäytynyt herttuan arvonimestä ja haluaa itseään kutsuttavan Brabantin suojelijaksi. Elsan mennessä kirkkoon Ortrud astuu hänen eteensä ja väittää Lohengrinin voittaneen Friedrichin taikavoimillaan. Samaan aikaan kuningas ja Lohengrin tulevat. Myös Friedrich tulee paikalle ja vaatii Lohengrinia kertomaan nimensä. Lohengrin sanoo, että ainoastaan Elsa voi kysyä sitä. Hän käskee Friedrichiä ja Ortrudia lähtemään ja menee kirkkoon Elsan kanssa.
Kolmas näytös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elsa on alkanut pelätä, että jollei hän tiedä, kuka hänen miehensä on, tämä saattaa joskus hylätä hänet. Hän vaatii Lohengrinin estelyistä huolimatta tätä paljastamaan nimensä. Yhtäkkiä Friedrich tulee huoneeseen aikomuksenaan haavoittaa Lohengrinia, mutta Lohengrin surmaa hänet miekallaan. Hän käskee Friedrichin mukana tulleita viemään ruumiin Scheldtin joelle, jossa kuningas joukkoineen odottaa ja lähtee sinne Elsan kanssa paljastaakseen nimensä. Saavuttuaan paikalle hän kertoo olevansa Lohengrin, Parzivalin poika. Hän kuuluu Montsalvatin linnan ritarikuntaan, jonka tehtävänä on vartioida Graalin maljaa. Hänen isänsä on Graalin kuningas. Jos joku ritareista lähtee linnasta, Graalin voima auttaa häntä edelleen, mutta jos hänen nimensä paljastuu, hänen täytyy palata. Joutsenen vetämä vene saapuu. Lohengrin antaa Elsalle torvensa, miekkansa ja sormuksensa ja pyytää tätä antamaan ne veljelleen, jonka hän kertoo olevan yhä elossa. Samassa Ortrud saapuu paikalle ja kertoo muuttaneensa Gottfriedin joutseneksi, joka nyt vetää venettä. Tämän kuullessaan Lohengrin polvistuu rukoilemaan. Hänen yläpuolelleen ilmestyy valkea kyyhkynen ja Ortrudin kauhuksi Gottfried palaa oikeaan muotoonsa. Lohengrin nousee veneeseen ja kyyhkynen vetää sen pois näkyvistä. Elsa kuolee Gottfriedin käsiin.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Otavan iso Fokus, 4. osa (Kp–Mn), s. 2342, art. Lohenring. Helsingissä: Otava, 1973. ISBN 951-1-00388-7
- ↑ Richard Wagner, Lohengrin, libretto, s. 4. Savonlinnan oopperajuhlat, 2011.